Joulukuun 1939 taistelut
pääaseman Summan alueella olivat päättyneetmenestykselliseen
torjuntaan. Joulukuun 23. päivän epäonnistuneen vastahyökkäyksen
jälkeen asemasotaa kesti runsaan kuukauden. Helmikun 1. päivänä
kiihtyi neuvostojoukkojen hyökkäys uudelleen Länsi-Kannaksella.
Summan alueelle oli
ryhmittynyt puolustukseen eversti P.J. Paalun komentama 3 Divisioona.
Summankylän lohkolla, jossa oli ryhmittyneenä Jalkaväkirykmentti
7, alkoi vihollisen tykistötuli aamulla, ja puolen päivän aikaan
panssarivaunujen tukema vihollinen alkoi edetä koko lohkon
leveydeltä. Iltapäivällä vihollisen onnistui murtautua
suomalaistena asemiin, mutta illalla se vetäytyi takaisin
lähtöasemiinsa, ja JR 7:n komentaja saattoi ilmoittaa divisioonan
esikuntaan etulinjan olevan omien hallussa.
Lähteen lohkolla –
Jalkaväkirykmentti 8:n alueella – vihollisen tyksitötuli oli
alkanut jo yöllä ja jatkui koko aamupäivän. Puolen päivän
aikaan alkanut voimakas hökkäys pysähtyi puolutusaseman eteen, ja
vihollinen vetätyi takaisin. Iltapäivällä se uudisti
hyökkäyksensä, mutta yhtä heikoin tuloksin.
Suokannan ja Merkin
lohkoilla neuvostojoukot eiväät hyökänneet, vaan ainoastaan
tulittivat suomalaisten asemia. Päivän aikana todettiin vihollisen
muuttaneen suuresti taktiikkaansa joulukuun päivistä. Enää eivät
panssarivaunut syoksyneet yksin puolustusaseman sisään, vaan ne
hyökkäsivät kiinteästi yhdessä jalkaväen kanssa. Panssarivaunut
pyrkvät lisäksi pysyttelemään niin kaukana, että
panssarintorjuntatykit olivat tehottomia. Lähitorjuntamiesten
toiminnan esti vihollisen jalkaväki.
Seuraavina päivinä
neuvostojoukkojen hyökkäykset toristuivat koko 3. Divisioonan
puolustusalueella. Hyökkäyksiä edelsi voimakas tykistön
tulivalmistelu, ja hyökkääviä joukkoja tukivat ilmavoimat, jotka
pommittivat 20-30 koneen muodostelmissa suomalaisten asemai.
Helmikuun ensimmäisten
päivien hyökkäykset kohdistuivat voimakkaimpina Summankylän
lohkoa vastaan. Helmikuun 2. päivänä suorittamallaan hyökkäyksellä
vihollinen sai vallatuksi yhden korsun, jonka takaisin valtaaminen ei
onnistunut sen paremmin illalla kuin yölläkään. Kahtena
seuraavana päivänä neuvostojoukot hyökkäsivät tien suunnassa
Summankylää vastaan muutaman jalkaväen tukeman panssarivaunun
voimin. Suomalaisten puolustusta ne eivät kyenneet murtamaan.
Helmikuun 5. päivänä rykmentti torjui kaksi voimakasta hyökkäystä.
Tällöin laskettiin vihollisen keskittäneen rykmentin lohkoille jo
runsaat sata panssarivaunua. Käytyjen taistelujen aikana suomalaiset
olivat kärsineet jo niin suuria tappioita, että rykmenttiä oli
ryhdyttävä vahventamaan ja sen pataljoonia vaihtamaan pois
etulinjasta.
Lähteen lohkolla, jossa
majuri S. Laakso oli tullut rykmentin komentajaksi, neuvostojoukot
aloittivat voimakkaan hyökkäyksen 8. päivän helmikuuta.
Kiivaimmat taistelut käytiin Lähteelle johtavan tien suunnassa ja
Summajärven kaakkoispuolella Sormi-nimisessä tukikohdassa.
Tukikohta joutui iltapäivän alussa vihollisen haltuun, mutta
välittömästi toteutettu vastahyökkäys palautti sen
puolustajalle. Neuvostojouko jatkoivat hyökkäystään seuraavanakin
päivänä.
Merkin lohkolla eivät
neuvostojoukot vielä helmikuun alkupäivinä hyökänneet kovinkaan
voimakkaasti. Suomalaisten asemat kärsivät kuitenkin vaurioita
ankarassa tykistötulessa. Suokannan lohkolla käytiin kiivaimmat
taistelut jo 5. päivänä. Tuon hyökkäyksen jälkeen tilanne
siellä rauhoittui.
- Divisioonan esikunnan käsityksen mukaan alueella oli hyökkäämässä kolme vihollisdivisioonaa ja panssarivaunuprikaati. Näille oli ilmoitusten mukaan tuotettu jo tähän mennessä 5000 katuneen ja 60 tuhotun panssarivaunun tappiot.
Helmikuun 11. pivänä
alkoi jälleen neuvostojoukkojen tulivalmistelu koko 3. Divisoonan
puolustusalueella. Huolimatta suomalaisten ampumasta
vastavalmistelusta alkoi vihollisdivisioonien voimakas hyökkäys
Summankylän, Lähteen ja Suokannan lohkoilla satojen
panssarivaunujen tukemana. Erityisen huomion vihollinen kohdisti
linnotuslaitteiden tuhoamiseen.
Puolen päivän jälkeen
olivat Lähteen lohkon etumaiset tukikohdat Poppius-linnakkeesta
tänään vihollisen hallussa. Iltaan mennessä hyökkääjä oli
päässyt etenemään tukilinjalle saakka. Illalla klo 20.00 aikaan
suomalaiset aloittivat Lähteen lohkolla vastahyökkäyksen, joka
menesti aluksi hyvin, mutta tyrehtyi sitten puolen yöhön mennessä.
Lohkon itäosa jäi neuvostojoukkojen haltuun, ja tilanne oli sekava.
Muilla lohkoilla
torjuttiin päivän aikana menestyksellisesti useita vihollisen
hyökkäyksiä. Suokunnan lohkolla vihollinen sai murtuman
puolustuslinjaan.
Helmikuun 12. päivänä
jatkuivat ankarat taistelut Lähteen lohkolla. Suomalaisten
vastatoimenpiteitä vaikeuttivat epäselvä tilanne ja edellisen
päivän ja yön aikana sekaisin menneet joukot. Jo aamupäivän
aikana rykmentin komentajan oli annettava etulinjan joukoille lupa
irtautua takalinjalle, jota vastaan vihollinen aloitti hyökkäyksensä
heti puolen päivän jälkeen. Tukilinjalla torjuttiin iltapäivän
ja illan kuluessa vihollisen läpimurtoyritykset.
Summankylän lohkolla
päivän taistelujen painopiste oli kylän länsipuolella, mutta
täällä kyettiin torjumaan vihollisen kaikki hyökkäykset. Myös
Suokannan lohkolla torjuttiin useita vihollisen hyökkäyksiä.
Merkin lohkolla neuvostojoukot hyökkäsivät Munasuon alueella koko
päivän ajan. Kaikki hyökkäykset torjuttiin.
- päivän iltana Päämajan reservinä ollut 5. Divisioona alistettiin kokonaisuudessaan II Armeijakunnalle ja kenraaliluutnantti H . Öhqvist antoi sille käskyn lyödä pääasemaan murtautunut vihollien ja irrottaa 3. Divisioonan kuluneet joukot etulinjasta.
Lähteen lohkolla tehtävä
edellytti vastahyökkäystä. Yhden rykmentin vastahyökkäys
alkoikin 13. päivänä aamulla klo 06.30. Aluksi rykmentti kohtasi
vain heikkoa vastarintaa, mutta vihollisen panssarivaunujen toiminta
pakotti sen irtautumaan iltapäivällä ja vetäytymään takaisin
tukilinjan pohjoispuolelle. Aamuyä tukilinjalla oli rauhallinen.
Kello 10.00 aamulla alkoi
jäleen vihollisen voimakas tulivalmistelu, johon Lähteen tien
suunnassa yhtyivät panssarivaunut. Heti puolen päivän jälkeen
tuli ilmooitus, että 50 panssarivaunua oli murtautunut läpi.
Tukilijalla olleet pataljoonat torjuivat vihollisen jalkaväkeä ja
pitivät hallussaan noin 100 metriä leveän murtokohdan sivustoja.
Lähteen tie oli nyt kuitenkin auki vihollisen 123. Divisioonan
hyökkäyksen jatkamiselle puolutusaseman syvyyteen. Iltaan mennessä
vihollinen oli saavuttanut maaston noin puoli kilometriä etelään
Lähteen tienhaarasta, jonne sen hyökkäys pysähtyi. Merkin
lohkolta irrotetut joukot yrittivät seuraavana yönä sulkea
murtokohtaa Lähteen tien suunnassa. Hyvin alkanut vastahyökkäys ei
kuitenkaan tuottanut toivottua tulosta.
Summankylän lohkolla
vihollisen hyökkäykset eivät päivän aikana olleet kovinkaan
voimakkaita. Suokannan lohkolla torjuttiin useita hyökkäyksiä, ja
iltapäivällä vihollinen pääsi pureutumaan puolutusasemaan.
Vastahyökkäyksellä asema saatiin takaisin. 14. päivänä heti
aamulla suomalaiset saivat luvuan luopua tukilinjasta Lähteen tien
suunnassa ja vetää sivustat murtoaukon luona taakse. Vetäytyminen
aloitettiin Merkin lohkolla, muualla ei vielä 14. päivän aikana
tarvinnut vetäytyä.
Suokannan lohkolla
neuvostojoukot hyökkäsivät koko päivän ja pääsivät illalla
pureutumaan puolustusasemaan, mutta jälleen heidät lyötiin
vastahyökkäyksellä takaisin. Helmikuun 15. päivän alkoin
vihollisen tulivalmistelu Lähteen tien suunnalla jo varhain ja
kiihtyi keskipäivää kohden. Iltapäivällä vihollisen onnistui
murtautua Lähteen tien itäpuolella, ja puolustajille annettiin
käsku vetäytyä taaemmaksi Kultakummun linjalle. 5. Divisioonan
oikealla siivellä vihollinen ei hyökännyt päivän aikana, ja
täällä irtautuminen tapahtui illan ja yön aikana vihollisen
häiritsemättä.
Taistelut divisioonan
uudessa puolutusasemassa kävivät lyhytaikaisiksi, sillä samana
päivänä iltapäivällä ylipäällikkö oli tehnyt päätöksen
Summan alueella taistelleiden joukkojen vetämisestä väliasemaan.
Taistelut Summassa olivat päättynneet.
Lähdeaineisto: Suomi
sodassa talvi- ja jatkosodan tärkeät päivät ISBN 951-9078-94-0
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti