Summan taistelut

Joulukuun 1939 taistelut pääaseman Summan alueella olivat päättyneetmenestykselliseen torjuntaan. Joulukuun 23. päivän epäonnistuneen vastahyökkäyksen jälkeen asemasotaa kesti runsaan kuukauden. Helmikun 1. päivänä kiihtyi neuvostojoukkojen hyökkäys uudelleen Länsi-Kannaksella.

Summan alueelle oli ryhmittynyt puolustukseen eversti P.J. Paalun komentama 3 Divisioona. Summankylän lohkolla, jossa oli ryhmittyneenä Jalkaväkirykmentti 7, alkoi vihollisen tykistötuli aamulla, ja puolen päivän aikaan panssarivaunujen tukema vihollinen alkoi edetä koko lohkon leveydeltä. Iltapäivällä vihollisen onnistui murtautua suomalaistena asemiin, mutta illalla se vetäytyi takaisin lähtöasemiinsa, ja JR 7:n komentaja saattoi ilmoittaa divisioonan esikuntaan etulinjan olevan omien hallussa.

Lähteen lohkolla – Jalkaväkirykmentti 8:n alueella – vihollisen tyksitötuli oli alkanut jo yöllä ja jatkui koko aamupäivän. Puolen päivän aikaan alkanut voimakas hökkäys pysähtyi puolutusaseman eteen, ja vihollinen vetätyi takaisin. Iltapäivällä se uudisti hyökkäyksensä, mutta yhtä heikoin tuloksin.

Suokannan ja Merkin lohkoilla neuvostojoukot eiväät hyökänneet, vaan ainoastaan tulittivat suomalaisten asemia. Päivän aikana todettiin vihollisen muuttaneen suuresti taktiikkaansa joulukuun päivistä. Enää eivät panssarivaunut syoksyneet yksin puolustusaseman sisään, vaan ne hyökkäsivät kiinteästi yhdessä jalkaväen kanssa. Panssarivaunut pyrkvät lisäksi pysyttelemään niin kaukana, että panssarintorjuntatykit olivat tehottomia. Lähitorjuntamiesten toiminnan esti vihollisen jalkaväki.

Seuraavina päivinä neuvostojoukkojen hyökkäykset toristuivat koko 3. Divisioonan puolustusalueella. Hyökkäyksiä edelsi voimakas tykistön tulivalmistelu, ja hyökkääviä joukkoja tukivat ilmavoimat, jotka pommittivat 20-30 koneen muodostelmissa suomalaisten asemai.

Helmikuun ensimmäisten päivien hyökkäykset kohdistuivat voimakkaimpina Summankylän lohkoa vastaan. Helmikuun 2. päivänä suorittamallaan hyökkäyksellä vihollinen sai vallatuksi yhden korsun, jonka takaisin valtaaminen ei onnistunut sen paremmin illalla kuin yölläkään. Kahtena seuraavana päivänä neuvostojoukot hyökkäsivät tien suunnassa Summankylää vastaan muutaman jalkaväen tukeman panssarivaunun voimin. Suomalaisten puolustusta ne eivät kyenneet murtamaan. Helmikuun 5. päivänä rykmentti torjui kaksi voimakasta hyökkäystä. Tällöin laskettiin vihollisen keskittäneen rykmentin lohkoille jo runsaat sata panssarivaunua. Käytyjen taistelujen aikana suomalaiset olivat kärsineet jo niin suuria tappioita, että rykmenttiä oli ryhdyttävä vahventamaan ja sen pataljoonia vaihtamaan pois etulinjasta.

Lähteen lohkolla, jossa majuri S. Laakso oli tullut rykmentin komentajaksi, neuvostojoukot aloittivat voimakkaan hyökkäyksen 8. päivän helmikuuta. Kiivaimmat taistelut käytiin Lähteelle johtavan tien suunnassa ja Summajärven kaakkoispuolella Sormi-nimisessä tukikohdassa. Tukikohta joutui iltapäivän alussa vihollisen haltuun, mutta välittömästi toteutettu vastahyökkäys palautti sen puolustajalle. Neuvostojouko jatkoivat hyökkäystään seuraavanakin päivänä.

Merkin lohkolla eivät neuvostojoukot vielä helmikuun alkupäivinä hyökänneet kovinkaan voimakkaasti. Suomalaisten asemat kärsivät kuitenkin vaurioita ankarassa tykistötulessa. Suokannan lohkolla käytiin kiivaimmat taistelut jo 5. päivänä. Tuon hyökkäyksen jälkeen tilanne siellä rauhoittui.

3. Divisioonan esikunnan käsityksen mukaan alueella oli hyökkäämässä kolme vihollisdivisioonaa ja panssarivaunuprikaati. Näille oli ilmoitusten mukaan tuotettu jo tähän mennessä 5000 katuneen ja 60 tuhotun panssarivaunun tappiot.

Helmikuun 11. pivänä alkoi jälleen neuvostojoukkojen tulivalmistelu koko 3. Divisoonan puolustusalueella. Huolimatta suomalaisten ampumasta vastavalmistelusta alkoi vihollisdivisioonien voimakas hyökkäys Summankylän, Lähteen ja Suokannan lohkoilla satojen panssarivaunujen tukemana. Erityisen huomion vihollinen kohdisti linnotuslaitteiden tuhoamiseen.

Puolen päivän jälkeen olivat Lähteen lohkon etumaiset tukikohdat Poppius-linnakkeesta tänään vihollisen hallussa. Iltaan mennessä hyökkääjä oli päässyt etenemään tukilinjalle saakka. Illalla klo 20.00 aikaan suomalaiset aloittivat Lähteen lohkolla vastahyökkäyksen, joka menesti aluksi hyvin, mutta tyrehtyi sitten puolen yöhön mennessä. Lohkon itäosa jäi neuvostojoukkojen haltuun, ja tilanne oli sekava.

Muilla lohkoilla torjuttiin päivän aikana menestyksellisesti useita vihollisen hyökkäyksiä. Suokunnan lohkolla vihollinen sai murtuman puolustuslinjaan.

Helmikuun 12. päivänä jatkuivat ankarat taistelut Lähteen lohkolla. Suomalaisten vastatoimenpiteitä vaikeuttivat epäselvä tilanne ja edellisen päivän ja yön aikana sekaisin menneet joukot. Jo aamupäivän aikana rykmentin komentajan oli annettava etulinjan joukoille lupa irtautua takalinjalle, jota vastaan vihollinen aloitti hyökkäyksensä heti puolen päivän jälkeen. Tukilinjalla torjuttiin iltapäivän ja illan kuluessa vihollisen läpimurtoyritykset.

Summankylän lohkolla päivän taistelujen painopiste oli kylän länsipuolella, mutta täällä kyettiin torjumaan vihollisen kaikki hyökkäykset. Myös Suokannan lohkolla torjuttiin useita vihollisen hyökkäyksiä. Merkin lohkolla neuvostojoukot hyökkäsivät Munasuon alueella koko päivän ajan. Kaikki hyökkäykset torjuttiin.

12. päivän iltana Päämajan reservinä ollut 5. Divisioona alistettiin kokonaisuudessaan II Armeijakunnalle ja kenraaliluutnantti H . Öhqvist antoi sille käskyn lyödä pääasemaan murtautunut vihollien ja irrottaa 3. Divisioonan kuluneet joukot etulinjasta.

Lähteen lohkolla tehtävä edellytti vastahyökkäystä. Yhden rykmentin vastahyökkäys alkoikin 13. päivänä aamulla klo 06.30. Aluksi rykmentti kohtasi vain heikkoa vastarintaa, mutta vihollisen panssarivaunujen toiminta pakotti sen irtautumaan iltapäivällä ja vetäytymään takaisin tukilinjan pohjoispuolelle. Aamuyä tukilinjalla oli rauhallinen.

Kello 10.00 aamulla alkoi jäleen vihollisen voimakas tulivalmistelu, johon Lähteen tien suunnassa yhtyivät panssarivaunut. Heti puolen päivän jälkeen tuli ilmooitus, että 50 panssarivaunua oli murtautunut läpi. Tukilijalla olleet pataljoonat torjuivat vihollisen jalkaväkeä ja pitivät hallussaan noin 100 metriä leveän murtokohdan sivustoja. Lähteen tie oli nyt kuitenkin auki vihollisen 123. Divisioonan hyökkäyksen jatkamiselle puolutusaseman syvyyteen. Iltaan mennessä vihollinen oli saavuttanut maaston noin puoli kilometriä etelään Lähteen tienhaarasta, jonne sen hyökkäys pysähtyi. Merkin lohkolta irrotetut joukot yrittivät seuraavana yönä sulkea murtokohtaa Lähteen tien suunnassa. Hyvin alkanut vastahyökkäys ei kuitenkaan tuottanut toivottua tulosta.

Summankylän lohkolla vihollisen hyökkäykset eivät päivän aikana olleet kovinkaan voimakkaita. Suokannan lohkolla torjuttiin useita hyökkäyksiä, ja iltapäivällä vihollinen pääsi pureutumaan puolutusasemaan. Vastahyökkäyksellä asema saatiin takaisin. 14. päivänä heti aamulla suomalaiset saivat luvuan luopua tukilinjasta Lähteen tien suunnassa ja vetää sivustat murtoaukon luona taakse. Vetäytyminen aloitettiin Merkin lohkolla, muualla ei vielä 14. päivän aikana tarvinnut vetäytyä.

Suokannan lohkolla neuvostojoukot hyökkäsivät koko päivän ja pääsivät illalla pureutumaan puolustusasemaan, mutta jälleen heidät lyötiin vastahyökkäyksellä takaisin. Helmikuun 15. päivän alkoin vihollisen tulivalmistelu Lähteen tien suunnalla jo varhain ja kiihtyi keskipäivää kohden. Iltapäivällä vihollisen onnistui murtautua Lähteen tien itäpuolella, ja puolustajille annettiin käsku vetäytyä taaemmaksi Kultakummun linjalle. 5. Divisioonan oikealla siivellä vihollinen ei hyökännyt päivän aikana, ja täällä irtautuminen tapahtui illan ja yön aikana vihollisen häiritsemättä.

Taistelut divisioonan uudessa puolutusasemassa kävivät lyhytaikaisiksi, sillä samana päivänä iltapäivällä ylipäällikkö oli tehnyt päätöksen Summan alueella taistelleiden joukkojen vetämisestä väliasemaan. Taistelut Summassa olivat päättynneet.

Lähdeaineisto: Suomi sodassa talvi- ja jatkosodan tärkeät päivät ISBN 951-9078-94-0