lauantai 9. elokuuta 2014

Kollaa kesti

Heti sodan alkaessa venäläinen 56. Divisioon katkaisi suomalaisten yhteydet Hyrsylän mutkaan, jolloin siellä ollut siviiliväestö jäi vangiksi. Suomalaiseen 12 D:aan kuulunut Jalkaväkirykmentti 14 torjui neuvostoliittolaisten etenemisen ensin Verkkolammen aasemassa ja myöhemmmin Ison Pyhäjärven viivytysasemassa. Joulukuun 2. päivänä JR 34:n oli luovuttava Suvilahdesta pohjoisen sivustan jäätyä avoimeksi. Rintamavastuu siirtyiPiitsoinojalle puolustukseen ryhmittyneelle JR 36;lle. Rykmentti sai käskyn vallata Suvilahti takaisin, mutta yritys epäonnistui. Joulukuun 4. päivänä rykmentissä syntyi virheellisen tiedon takia pakokauhua, jolloin kosketus katkesi.

56 D. Yritti muuttaa Kollaanjokilinjan puolustuksen hyökkäämällä avoimien sivistojen kautta suomalaisten selustaan sitoen samalla rintamassa. Kuitenkin hyökkäys epäonnitui samoin kuin suomalaisten puolestaan 20(21.12 ja 23.12. suorittamat vastahyökkäykset. Tästä alkaen paikallisia patio- ym. kahakoita sekä jatkuvaa tykistötulta lukuun ottamatta Kollaalla oli suhteellisen rauhallista aina tammikuun loppuun asti, jolloin neuvostoliittolaiset lisäsivät toimeliaisuuttaan. Alueelle keskitetty 164 D yritti tunkeutua suomalaisten puolustukseen, mutta sen yritykset torjuttiin. Partitoiminta oli varsin vilkasta molemmin puolin. Helmikuun kului ratkaisutta.

Maaliskuun alussa 1940 Laatokan Karjalassa käynnistämäänsä hyökkäykseensäa liittyen neuvostojohto keskitti Kollaan suuntaan 56 D:n ja 164.D:n lisäksi 128 D:n sekä siirsi Aittojoelta 75 D:n pääosat alueella ja muodosti näistä joukoista Kollaan Ryhmän. Ryhmä aloitti 2.3. ankaralla tulivalmistelulla hyökkäyksen koko kastan leveydeltä kahden divisioonan voimin, ampuen päivän kuluessa arviolta 40 000 laukausta suomalaisten ampuessa noin 1000 laukausta. Seuraavana päivänä hyökkääjä sai murron III/JR 60:n lohkolla, mikä iltaan mennessä kuitenkin lyötiin takaisin. Maaliskuun 8. päivänä pataljoonan lohkolla kuitenkin syntyi kriisi neuvostoliittolaisten murtautuessa uudelleen asemiin. Tilanne saatiin kuitenkin hallituksi. Seuraavana päivänä neuvostojoukot tunkeutuivat 1/JR 60:n puolustusasemaan kivaan tulivalmistelun jälkeen. Saatuaan reservejä käyttöönsä pataljoona suoritti menestyksellisen vastaiskun, jossa kaatui mm. 6./JR:n päällikkö, mestarivoimistelija M. Uosikkinen. Muutenkin upseeritappiot olivat ankarat.

Neuvostojoukot uusivat hyökkäyksensä seuraavien päivien kuluessa JR 60:n puollustukseen. Kollaalle keskitettiin lisävoimia Ryhmä Talvelan alueelta, ja 12. Divisioonan esikunta valmisteli omaa vastahyökkäystä asemiin murtatuneiden neuvostojoukkojen lyömiseksi. Rauhan tulo 13.3.1940 keskeytti vastahyökkäyksen valmistelut.

Kollaan rintaman eteläisellä erämaasivustalla aloitti Neuvostoliiton 128 D hyökkäyksen. Monivaiheisten taisteluiden jälkeen vaaka kallistui neuvostoliittolaisten eduksi, joskaan pahempaa kriisiä ei syntynyt.

Pohjoisella erämääsivustalla tilanne kehittyi aluksi uhkaavaksi.75 D eteni maastoitse suomalaisten selustaan kolmen rykmentin voimin, joskin Sissipataljoona 3 ajoittai kykeni sen pysäyttämään. Maaliskuun 5. päivänä neuvostoliittolaiset jatkoivat etenemistään rakentaen tietä perässään. Kasvaneen uhkan vuoksi suomalaiset alkoivat siirtää lisävoimia alueelle. Erillinen Pataljoona 10 saaui Tolvajärven suunnasta 6.3. aamulla ja Er.P 9 11.3. aamulla. Samana iltana kaikki pohjoisella sivustalla olleet pataljoona alistettiin 12 D:lle.

SissiP 3 hyökkäsi 8.3. turhaan Tseimeikkaan, jossa oli neuvostojoukkojen kärksi. Seuraavana päivänä Sissp 3 ja Er.P 9 hyökkäsivät Kivijärven eteläpuolella. Alkumenestyksen jälkeen tämäkin yritys tyrehtyi. Maaliskuun 12. päivän aamuyöllä pataljoonat hyökkäsivät Karansuolle edenneitä neuvostojoukkoja vastaan, jolloin pohjoisempana Paloselkään edenneet neuvostoliittolaiset vetäytivät takaisin. Sodan viimeisinä päivinä käytiin Tsemeikan, Kagrunsuon ja Hepolammin alueeilla kiivaita taisteluja. Sodan päättyessä tilanne pohjosella sivustalla oli saatu vakautetuksi, joskin paine Hepolammin suuntaan oli ankara.


Lähdeaineisto Suomi sodassa talvi- ja jatkosodan tärkeät päivät ISBN 951-9078-94-0

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti