Matka Sveitsiin

Kysymys sodasta irrottaumisestamme tulikin ennen pitkää erityisen ajankohtaiseksi. 20. maaliskuuta hallitukselle annettiin Yhdysvaltain asiainhoitajan mr McClintockin välittämä muistio, jossa State Departement tarjoutui auttamaan meitä eräissä pyrkimyksissämme. Käsitin tämän tarjouksen joutuneen Helsingissä vakavan harkinnan alaisekis, mutta mielessäni heräsi levottomia arvailuja kuullessani, että ulkoministeri oli saanut tehtäväkseen matkustaa Berliiniin. Siellä hänen oli määrä Amerikan esitykseen viitaten yrittää suostutella saksalaisen lupaamaan, että he vapaaehtoisesti poistuvat Suomesta, minkä toivottiin olevan omiaan helpottamaan rauhanpyrkimyksiämme.

Asiani ei ollut puuttu tähän kysymykseen, mutta tein ministeri Ramsaylle tiettäväksi, etten pitänyt Wilhemstrassella käyntiä suositeltavana ja että käsitykseni mukaan meillä ei olsi sitä kautta mitään saavutettavissa.

Ulkoministeri matkusti Berliiniin, missä vastaanotto sujui niissä merkeissä kuin olin odottanutkin. Saksan ulkoministeri ei vain pyytänyt Suomen torjumaan Amerikan tekemää tarjousta, vaan myös tahtoi meiltä sitoumusta, ettemme ilman Saksan suostumusta tekisi aselepoa emmekä solmisi rauhaa Venäjän kanssa.

Ministeri Ramsayn ollessa Berliinissä Suomen hallitukselle oli selvinnyt, että Amerikan tarjous tarkoitti ainoastaan Suomen taholta tehtävien rauhantunnustelujen teknillistä välittämistä. Hallituksen vastaus, jossa huomautettiin, että Suomi ei sillä hetkellä vallitsevien olosuhteiden vuoksi valitettavasti voinut käyttää tarjousta hyväkseen, annettii muutamaa päivää myöhemmin Yhdysvaltain asiainhoitajalle.

Terveyteni, joka ei ollut edellisenkään vuoden aikana ollut erityisen hyvä, huononi keväällä 1943, jolloin sairastuin saman vuoden aikana jo toisen kerran molemminpuoliseen keuhotulehdukseen, Kärsivällisestä lääkkeiden otosta huolimatta tervenydentilani ie kohentunut, ja koska edessämmen näytti olevan aikoja, jolloin voimani joutuisivat kovalle koetukselle, minun oli pakko suostua lääkärini dosentti Lauri Kaljan vaatimukseen ja hakeutua joksikin aikaa lauhkeampaan ilmastoon.

Lähtö tapahtu lentoteitse 17. huhitkuuta, päämääränä Sveitsi. Sveitsissä oleskellessani en tietenkään millään tavoin puuttunut ylipäällikön tehtävien hoitioon enkä liioin ajankohtaisiin poliittisiin kysymyksiin, Kohta perille päästyäni minulle kuitenkin saapui kotimaasta levottomuutta herättäviä tietoja. 22. huhtikuuta oli Yhdysvaltain lähetystö ilmoittanut, että suurin osa sen henkilökuntaa valmistautui poistumaan Suomesta, mikä viittasi siihen, että diplomaattisten välinen katkeaminen oli odotettavissa.

Kolmiviikkoisen kauniissa Luganossa viettämäni hoitokauden päätyttyä palasin kotimaahan toukokuun 9. päivän iltana, Malmin lentokentällä minua oli vastassa kenraali Walden. Hän kertoi, että hallitus oli edellisenä päivänä päättänyt suostua von Ribbetropin vatimukseen, että näin oli tehty lähinnä elintarviketilanteen kriittisyyden vuoksi.

Tämä tieto tuli minulle epämieluisana yllätyksenä, Minkä vuoksi hallitus oli pysyttyään llujana usean viikona ajan nyt oli katsonut valttämättömäkis mukautua saksalaisten vaatimukseen?

Kotiinpaluuni jälkeisenä päivänä kutsuin pääministeri Linkomiehen päivälliselle esikuntaani. Myös puolustusministeri ja yleisesikunnan päällikkö olivat tässä tilaisuudessa läsnä Suoraa puhetta ja jyrkkiä kannanottoja väistämättä selitin, että hallitus olli ottamassa maalle kohtalokkaan askelen, ja lausuin painokkaasti, että oli välttämätöntä vielä yhdennellätoista hetkellä tarkistaa tuo päätös. Ennen päämajaani paluuta hallitus peruutti päätöksensä. Elintarvikkeiden maahantuonti keskeytettiin kesäkuun alussa. Kesäkuun lopussa viennin rajoitukset jälleen poistettiin.

Lähdeaineisto G. Mannerheimin muistelmat