Brewsteriä tankataan
Immolan kentällä.
Yhdysvaltain
lähetystösihteeri ilmoitti 10.4.1943 presidentti Rydille, että
Yhdysvallat oli vain pyrkinyt luomaan suoran yhteyden Suomen ja
Neuvostoliiton välille. Se ei voinut antaa tietoja rauhan ehdoista
tai toimia varsinaisena välittäjänä. Saatuaan vastauksen Ryti
antoi Ramsaylle tehtäväksi vastata Yhdysvalloille. Vastauksessa
kerrottiin, että Suomi ei pitänyt mahdollisena neuvottelujen
aloittamista Neuvostoliiton kanssa, koska se ei takaisi Suomen
tulevaisuutta. Päätökseen oli tultu, koska Molotov ei halunnut
edes kertoa Suomelle rauhanehtoja. Yhdysvaltain välitysyritys
raukesi, ja Suomi ilmoitti Saksaan, että neuvottolut olivat
päättyneet.
Molotov oli maalikuussa
kertonut Yhdysvalloille rauhan minimiehdot, mutta ne olivat
amerikkalaisten tiedoksi. Suomelle niitä ei kerrottu. Molotovin
madonluvut olivat Moskovan rauhan rajat, välitän suhteiden katkaisu
Saksaan, armeijan demilitarisointi ja suuret sotakorvaukset.
Kevään lentotoiminta
vilkastui kelirikkokauden helpottuessa. 18.4. käytiin suuri
hävittäjätaistelu Sieskarin saaren itäpuolella Suomenlahdella.
Neuvostoliitto oli uusinut kalustoaan ja ilmataistelutekniikkaansa,
mutta Suomen kokeneet Brewster-lentäjät olivat kuitenkin
taitavapia.
Hans Wind oli 14.4.
Lentolaivue 24:n Brewster-parven kanssa tiedustelulennolla
Suomenlahdella. Hävittäjäparveen kuului neljä konetta. Kesken
tiedustelun suomalaiset kohtasivat lännestä palaavan
pommikonemuodostelman, jota suojasi noin 30 Spitfire- ja La-5
hävittäjää, Suomen koneet harvensivat vihollisia neljän koneen
verran.
Neljän päivän kuluttua
18.4. Brewsterit pudottivat kahdessa Suomenlahden yllä käydyssä
taistelussa yhteensä 19 neuvostokonetta ilman omia tappioita.
Kmappailujen jälkeen Brewstereissä havaittiin kuitenkin reikiä.
Suomen ostamat ensimmäiset Junkers 24 saapuivat 15.4.. Ne menivät
Joensuussa majaansa pitäneen Lentolaivue 44:n käyttöön, Käyttöön
asti pääsi vian 23 konetta, sillä yksi tuhoutui markalla Suomeen.
Junkers Ju 88 oli syösksypommittaja, joka soveltui myös
vaakapommitukseen. Konetta pidettiin yhtenä toisen maailmasodan
parhaista keskiraskaista pommikoneista.
Ilmataistelu meren yllä
- käyty ilmataistelu sai alkuunsa Kotkan pommituksesta. Neuvostoliiton 35 koneen muodostelma oli palaamassa Kotkan suunnalta kohti itää, kun Brewster-laivue sai hälyytyksen Suomenlahdelle. Kapteeni Karhunen pudotti Jak-1-hävittäjn Seiskarin liepeillä. Alkoi valtava hävittäjätaistelu, jota käytiin Seiskarin ja Kronstadtin välisellä merialueella. Neuvostoliittolaiset hävittäjät kävivät ahnaasti taisteluun ilmman tietoa arastelusta, jota aiemmin oli ilmennyt. Ne suojasivat pommikoneita, mutta pilotit halusivat samalla testata uusia koneitaan. Neuvostokoneet saivat lisävoimia Leningradin kentältä.
Konekiväärien ja tykkien
ammukset täyttivät ilman koneiden lentäessä suuressa mylläkässä.
Taistelua käytiin eri korkeuksilla aivan meren pinnasta kahteen
kilometriin asti. Myös Neuvostoliiton ilmatorjunta osallistui
taisteluun välittämättä omine koneiden vaarantumisesta,
Suomalaiset selvisivät taistelusta voittajina, 19 viholliskonetta
ammuttiin alas. Kaksi omaa lentäjää menehtyi.
Kirjailija
kuritushuoneelle
Vuoden 1942 syskuussa
vangittu ”Vihdin desantti” Kerttu Nuorteva oli kuulusteluissaan
vaiennut kuukausia. Tunnustus saatiin, kunArvo ”Poika” Tuominen
oli käynyt juttelemassa Nuortevan kanssa, Tuominen oli hylännyt
vallankumouksellisen kommunismin Neuvostoliiton hyökättyä Suomen
marraskuussa 1939. Nyt hän avusti poliisia ja suostutteli Nuortevan
tunnustamaan.
Tunnustuksessaan Nuorteva
antoi ilmi 11 muuta henkilöä. Tunnetuimmat näistä olivat Hella
Vuolijoki ja Jarno Pennanen. Pennanen vangittiin 4.5.
Liittoutuneiden suurvoitto
Taistelu Pohjois-Afrikassa
päättyivät liittoutuneiden voittoon. Alue oli tärkeä sodan
molemmille osapuolille. Taistelut päättyivät lopulta 16.5. noin
250 000 akselivaltojen puolella taistelleen antautumiseen.
SS-miesten paluu
Saksan Waffen-SS:ssä
palvelleet suomalaiset palasivat kotimaahan kahden vuoden
sopimuskauden umpeuduttua. Alun perin paluujuhla oli suunniteltu
Helsinkiin, mutta sodan muuttuneen tilanteen vuoksi miehet laivattiin
Hankoon, jossa järjestettiin paraati 2.6.1943. Saapumisensa jälkeen
miehet saivat kuukauden loman. Saksa yritti saada Suomen jatkamaan
pataljoona sopimusta, mutta hallitus ei suostunut tähän.
SS-joukoissa palvelleet vapautettiin Saksan alaisuudesta 11.7.. minkä
jälkeen heidät siirrettiin Suomen puolustusvoimien palvelukseen ei
joukko-osastoihin.
Ribbentrop rauhoittui
Suomen ja Neuvostoliiton
väliset hapuilut rauhan suuntaan olivat viilentäneet Suomen ja
Saksan välejä. Saksan johto vastusti Suomen irtautumista sodasta,
koska silloin Neuvostoliitto olisi voinut lisätä joukkoja
Saksan-vastaisella rintamalla. Saksa oli ehdottanut suhteiden
vahvistamista varsinaiseksi liittolaisuudeksi. Suomi ei tätä
halunnut, koska se olisi johtanut sotaan liittoutuneiden kanssa ja
heikentänyt suhteita niin Iso-Britanniaan kuin Yhdysvaltoihinkin.
Saksa oli kevään aikana
asteittain vähentänyt viljatoimituksiaan Suomeen. Toukokuussa ne
olivat loppunet kokonaan ”erilaisten teknisten esteiden vuoksi”.
Lopulta jännitys laukesi, kun Hitler purki vientikiellon, Tämä oli
seurausta pääministeri Edwin Linkomiehen puheesta, jonka hän piti
16.51943. Sen keskeinen sanoma oli, että Suomi mielluummin jatkaa
taistelua Saksan rinnalla kuin jaa Neuvostoliiton armoille.
Lähdeaineisto Ilkka
Enkenberg Jatkosota päivä päivältä ISBN 978-952-220-841-5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti