Ennen heinäkuun loppua
1944 oli selvää, että ponnistukset tilanteen vakauttamiseksi
olivat onnistuneet. Ribbentroipin sopimus oli tehnyt tehtävänsä.
Nyt oli ryhdyttävä valmistamaan Suomen irrottautumista sodasta,
mutta ennen kuin se kävi päinsä, täytyi tapahtua presidentin
vaihdos. Heinäkuun 28. päivä presidentti Ryti saapui päämajaan,
seurassaan ministerit Walden ja Tanne, ilmoittamaan minulle
päättäneensä erota. Sekä presidentti että molemmat ministerit
kehottamalla kehottivat minua sallimaan valita itseni valtion
päämieheksi, Tällä kertaa katsoin velvollisuudekseni tyhjentää
tämän kalkin.
Aluksi oli puhe
valtionhoitajan toimen uudelleen perustamisesta tai vaihtoehtoisesti
siitä, että saisin elinkautiset presidentit valtuudet. En
kuitenkaan halunnut mitään poikkeusta tehtävän minun takiani.
Lausuin, että jos ryhtyisin valtion johtoon, saatoin vakuuttaa
tekeväni sen vain johtaakseni maan irti sodasta ja ehdottomasti
vetäytyväni syrjään, niin pian kuin tämä tavoite oli
saavutettu. Ministeri Tannerin kysyttyä, kuinka pitkäksi aikaa
aioin ottaa toimen vastaan, sanoin, että jos minulle kerran
osoitettiin niin paljon luottamusta, että minut valittaisiin
valtion päämieheksi, voitaisiin myös uskoa minun kykenevän
päättämään, millooin tehtävnäni on täytetty.
Koska olin sairas ja
vuodet kantamani työtaakan ja raskaan vastuun lopen kuluttama,
lupauduin ylen vastahakoisesti uuteen, rasittavaan tehtävään,
myönnyin vasta sen jälkeen, kun hallituksen jäsenet ja muut
korkeassa asemassa olevat poliitikot olivat yhä uudestaaan vedonneet
minuun.
Tapaukset seurasivat nyt
toisiaan nopeasti, 1. elokuuta presidentti Ryti luopui virastaan, ja
eduskunnalle annettiin kiireellissesti käsiteltävä lakiehdotus,
jonka mukaan minut valittaisin tasavallan presidentiki. Säädetyt
kerrat käsiteltynä tämä laki hyväksyttiin yksimielisesti
lyhyessä juhlallisessa täysistunnossa 4. elokuuta, minkä jälkeen
virkaatoimittava pääministeri-presidentti vahvisti sen ja se astui
heti voimaan. Samana päivänä anoin eduskunnassa juhlallisen
vakuutukseni, että minä presidenttinä toimiessani kunnioittaisin
Suomen valtiosääntöä ja lakeja ja kaikin voimin edistäisin
Suomen kansan menestystä.
Ensi täikseni minun oli
asetettava uusi hallitus. Pääministerin paikka uskottiin
varatuomari Antti Hackzellille, entiselle ulkoministerille ja
Moskovan-lähettiläälle, joka viikeksi oli suorittanut julkisia
luottamustehtäviä kansanedustajana ja erään ulkopoliittisia
asioita sodan aikana valmistelmaan asetetun valiokunnan jäsenenä.
Ulkoministeriksi tuli tohtori Tamsayn jälkeen minister Enckell, ja
puolustusministeriksi jä kenraali Walden. Uusi hallitus, jonka
tärkein tehtävä oli varmistaa maalleemme rauha, nimitettiin 8.
elookuuta.
Minulla oli hoidettavana
kaksi vaativaa virkaa, valtion päämiehen ja ylipällikön.
Jälkimmäisestä huolehtimisen oli tapahduttava päämajan kautta,
jota taistelujen vielä jatkuessa ei voitu siirtää. Näin ollen
minun täytyi viidetta kuukautta jakaa aikana Mikkelin ja Helsingin
kesken..
Elokuun 17. päivnä otin
vastaan kenraalisotamarsalkka Keiteilin, joka lentoteitse saapui
Mikkeliin esittämään valtakunnankansleri Hitlerin onnittelut sen
johdostaa, että oli ryhtynyt valtion päämieheksi, Hitlerin
todellinen tarkoitus oli ilmeisesti täten vielä yhdennellätoista
hetkellä pidättä meitä kulkemasta omaa tietämme.
Pitkässä keskustelussa,
jonka aikna yleisesikunnan päällikkö oli läsnä, selitin viime
viikkojen poliittisten tapahtumien merkitystä. Kenraalisotamarsalkka
halusi saada tietää, mitä virallinen viittaus siihen, että oli
ollut tärkeätä keskittää korkin siviili- ja sotilaallinen valta
yksiin käsiin, merkitsi käytännössä, enkä minä salannut sitä,
että näin oli tehty, jotta Suomen kansalle varattaisiin vapaat
käden toimia minkään estämättä niin, kuin se oma etu vaatii.
Ulkopolitiikamme ylimpänä johtajana presidentti Ryti ei
olosuhteiden pakosta ollut voinut säilyttää tomintavapauttaan.
Siksi hän oli eronnut, ja siksi minä olin tullut hänen paikalleen.
Lisäsin, että halusin käyttää tilaisuutta selittääkseni tämä
ja saadakseni nämä seikat valtakunnankanslerin tietoon.
Nyt oli tullut aika
aloittaa uudelleen huhtikuussa katkennut kosketus Moskovan kanssa.
Elokuun 25. päivä tehtiin Neuvostoliiton Tukholman-lähettiläälle
tiedustelu, mitä edellytyksiä oli ryhtyä rauhanneuvotteluihin,
Vastauksessa sanottiin, että neuvostohallitus olii valmis
keskustelemaan rauhasta, jos Suomi täyttäisi kaksi ennakkoehtoa. Ne
olivat, että suhteet Saksaan oli heti katkaistava ja sakalaisia
vaadittava vetämään joukkonsa pois Suomen alueelta kahden viikon
kuluessa, joka tapauksessa viimeistään 15. syyskuuta.
Hallituksen ehdotus, että
neuvotteluihin ryhdyttäisiin noiden ennakkoehtojen pohjalta,
hyväksyttiin eduskunnn suljetussa istunnossa 2. syyskuuta. Saksan
Helsingin-lähettiläälle annettiin samana päivänä nootti, jossa
siplomaattiset suhteet katkaistaisiin ja saksalaisia joukkoja
kehotettiin lähtemään Suomesta kahden viikon kuluessa,
Kun eduskunta oli
hyväksynyt hallituksen ehdotuksen rauhanneuvotteluihin ryhtymisestä,
oli Helsingissä ja päämajassa toimittava nopeasti, sillä vajaassa
kahdessa viikossa oli saksalaisten oltava poissa maasta.
Kenraali Dietl,
saksalaisten joukkojen nuorekas ja urhea komentaja, oli joitakin
kuukausia aikaisemmin saanut surmansa lento-onnettomuudessa Saksassa.
Hänen seuraajansa kenraalieversti Redulic oli aivan toista tyyppiä,
kohtelia ja huomaavainen, mutta nähtävästi kova ja vaikeampi
lähestyä.
Hackzellin hallitus erosi
heti suoritettuaan tehtävänsä ja saatuaan rauhanteon päätökseen,
Castrenin hallitus ei tullut pitkäikäiseksi, sillä
mielipide-eroavuudet sosiaalidemokraattien keskuudessa johtivat
hallituksen pohjan kapenemiseen, ja jo 17. marraskuuta se katsoi
välttämättömäksi erota,
Syyskuun 24. päivä
venäläiset valtasivat Tallinnan, ja muutamaa päivää myöhemmin
melkein koko Viro oli heidän käsissään,
Lähdeaineisto G.
Mannerheimin muistelmat II
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti