V.I.Lenin
Heinäkuun
vallankaappauksen kukistuttua Venäjällä kävi virta oikealta.
Tavoitteena oli tukahduttaa vallankumouksellinen liikehdintä
sotilasdiktatuurin avulla. Kerenski oli ajettu puun ja kuoren väliin,
minkä vuoksi hän etsi tukea vasemmalta ja vahvisti samalla
bolsevikkileiriä. Kaksoisvallan painopiste siirtyi Smolnaan, jossa
työläis- ja sotilasneuvostot pitivät päämajaansa.
Lokakuun vallankumouksen
seurauksena Kerenskin hallitus kukistui ja Pietari siirtyi
bolsevikkien haltuun. Koolla ollut työläis- ja sotilasneuvostojen
toinen kongressi sai kuulla jo vallankumouspäivänä 7. marraskuuta
1917 V.I. Lenin ilmoituksen: ”Ryhdyme nyt rakentamaan
neuvostotasavaltaa.”
Lev Trotskin johtama
Pietarin neuvoston sotilaallis-vallankumouksellinen toimepaneva
komitea julistaa 8. marraskuuta, että valta on siirtynyt työläisten
ja sotilaiden neuvostolle. Vladimir I.Lenin valitaan
kansankomissaarien neuvoston puheenjohtaksi. Lokakuun (venäläisen
kalenterin 25.lokakuuta vastaa länsimaisessa ajanlaskussa marraskuun
7.päivää) johtaa maailman ensimmäisen kommunistisen valtion
perustamiseen.
Ensin keisarikunnan ja
sitten väliaikaisen hallituksen kaatumiseen ja bolsevikkien
valtaannousuun päättyy yhteiskunnallisen muutoksen prosessi, joka
sai alkunta 1800-luvun lopulla. Älymystö johti sortovaltaa
harjoittaneen keisarin vastaista taistelua, jota talonpojat ja maan
orastava teollisuusproletariaatti tukivat. Karl Marx katsoi
proletariaatin luokkatietoisuuden johtavan väistämättä
kapitalismin syrjäytymiseen sosialismilla. Lenin lisäsi tähän
teoriaan vallankumoouksellisen puolueen osan. Hänen mukaansa pieni
joukko valistuneita vallankumouksellisia johtaa työväenluokan
kärkiryhmänä viimeistä luokkataistelua.
Suomeen sijoitettujen
venäläisten sotilaiden keskuudessa liikehdintä oli jatkunut pitkin
vuotta 1917, ja bolsevikkien asema lujittui syys-lokakuussa.
Vallankumouksellisille oli tärkeää varmistaa Pietarin selusta.
Siksi paineet Suomen työväenliikettä kohtaan kasvoivat: senkin
tulisi lähteä vallankumouksen tielle. Porvarilliset ryhmät taas
ryhtyivät tekemään lopullista pesäeroa Venäjästä.
Suomen
sosiaalidemokraattisen puolueen päätavoitteita olivat syksyllä
1917 valtalain toteuttaminen, kunnallisen äänioikeuden
laajentaminen ja kahdeksan tunnin työaikalaki. Venäjän
vallakumouksen tapahduttua välittömäksi tavoitteeksi asetettiin
myös senaatin ja porvarienemmistöisen eduskunnan voittaminen
joukkovoiman avulla. Lokakuun lopussa sosiaalidemokraatit hyväksyivät
Me vaadimme-ohjelman, joka sisälsi uhkavaatimuksen 1. marraskuuta
kokoontuneelle eduskunnalle: työväenliikkeen tavoitteet on
toteutettava.
SDP:n ohjelmassa Venäjän
ja Suomen suhde haluttiin järjestää kesällä hyväksytyn
valtalain perusteella. Vallankumouksen tapahduttua porvaripuolueissa
halu yhteistoimintaan venäläisten kanssa oli kuitenkin kadonnut.
Eduskunnassa käsiteltiin asiaa 9. marraskuuta, ja
sosiaalidemokraatit jäivät tappiolle. Eduskunta hylkäsi myös muut
työväenliikkeen vaatimukset. Siksi jo seuraavana päivänä
puoluetoiminta, eduskuntaryhmä ja ammattijärjestöjen edustajat
asettivat yhteisen Työväen Vallankumouksellisen Keskusneuvoston,
joka julisti yleislakon 14. marraskuuta 1917. Bolsevikit painostivat
työväenjärjestöjä ottamaan poliittisen vallan haltuunsa.
Lakon alkuvaiheessa
punakaartit saiva aseita venäläisiltä, ja ainakin Turussa
venäläiset kulkivat avoimesti suomalaisten joukossa. Kaartilaiset
miehittivät heti pääkaupungin avainasemat, ja kaartin esikunta
istui Säätytalossa. Suojeluskunnat olivat hajallaan, mutta mm.
Karjalassa ja Varsinais-Suomessa sattui aseellisia yhteenottoja,
joista punakaartilaiset yleensä selvisivät voittajina. Pohjanmaalla
yhteenottoja ei esiintynyt, suojeluskunnat olivat siellä paremmin
järjestäytyneitä. Kaartilaisten toiminta riistäytyi etenkin lakon
loppuvaiheessa johdon hallinnasta. Seurauksena oli useita poliittisia
murhia, joista porvarilliset lehdet kirjoittivat lakon jälkeen
suurin otsikoin. Käsitys punaisesta terrorista herätti pelkoa ja
sai lisämausteeksi venäläisen sotilasmielivallan uhkan.
Lakon laajuus lisäsi
punakaartilaisten vallankaappaushaluja. Aamuyöllä 16. marraskuuta
he saivat vallankumousneuvoston kumouspäätöksen taakse. Ennen kuin
sitä ehdittiin alkaa toteuttaa, vaaka kuitenkin painui jälleen
eduskuntaryhmän ja puoluejohdon kannattaman sovitteluratkaisun
puolelle. SDP ajautui parlamentaarisen linjan kannattajien ja
vallankumouksellisten välisissä kiistoisssa hajoamisen partaalle.
Lakon ratkaisuksi
muodostui maalaisliiton tekemä valtalakiesitys, jonka mukaan
eduskunta julistautui 15. marraskuuta korkeimman vallan haltijaksi.
Tämä katkaisi muodollisesti yhteyden Venäjään. Suomi julistautui
tasavallaksi, jossa valtiollista valtaa käyttivät kansanedustajat.
Samalla sosiaalidemokraatit tunnustivat uuden eduskunnan laillisuuden
ja oikeuden senaatin nimittämiseen. Eduskunta puolestaan vahvisti
pikaisesti aikaisemmin säädetyt lait kahdeksan tunnin työajasta ja
kunnallisesta äänioikeudesta.
Näillä päätöksillä
taivutettiin työväenjärjestöjen edustajat lopettamaan yleislakko
19. marraskuuta. Vallankumous ei ollut edennyt aloituspäätöstä
pidemmälle, ja vallankumousneuvosto palautti ohjakset jälleen
puollueen valitsemille hallintoelimille. Hajaantuessaan se kuitenkin
piti mahdollisena, että vallankumous jatkuisi.
Lokakuun vallankumous
Rahjan veljekset ja
vallankumous
Kalajokisia
sisällissodassa
Kalajoen työväenliikkeen
alkuaipaleelta
Marraskuun (eli lokakuun )
vallankumous
Lokakuun vallankumouksen
60-vuotisjuhla
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/lokakuun_vallankumouksen_60-vuotisjuhla_26052.html#media=26054
Lähdeaineisto Suomi
kautta aikojen ISBN 951-8933-60-X, Kronikka 1900-1999 ISBN
951-35-6529-7
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti