Suomen autonomia päättyy

P.E. Svinhufvudin johtama senaatti

Venäjällä bolsevikit ottavat vallan ja Suomi katkaisee siteensä Venäjään. Pietarissa kuohuu. Mellakoitsijat päästävät suomalaiset kalterijääkärit 12. maaliskuuta Spalernajan vankilasta vapauteen. Samana päivänä Viaporin linnoitusalue julistetaan piiritystilaan, kun Helsinkiin saadaan ensimmäiset viestit Pietarin levottomuuksista. 15. maaliskuuta Nikolai II eroaa ja seuraavana päivänä kenraalikuvernööri Sen pakotetaan eroamaan ja vangitaan. Sotamiehet nousevat Suomessakin upseerejaan vastaan, ja 17. maaliskuuta, Katajanokalla ammutaan Venäjän Itämeren laivaston komentaja vara-amiraali Vladimir Nepenin. Työväestö perustaa eri puolille Suomea järjestyskaarteja. Venäjän väliaikainen hallitus kumoaa 20. maaliskuuta helmikuun manifestin ja muut Suomen perustuslakien vastaisesti syntyneet lait. Vanhan vallan viranomaiset senaatista poliisiin erotetaan. Poliisi korvataan kotimaisella kansanmiliisillä. Leijonalippu nousee senaatin lipputankoon. 26. maaliskuuta Venäjän väliaikainen hallitus nimittää Suomeen Oskari okoin (SDP) johtaman senaatin, jossa on mukana viisi muuta sosiaalidemokraattia. Porvarillisia puolueita edustaa kuusi senaattoria. Sosiaalidemokraattien tärkeimmät johtajat eivät kuitenkaan asetu senaatin taakse. 29. maaliskuuta Suomeen palaa Siperiaan karkotettu P.E.Svinhufvud, joka nimitetään senaattiin prokuttariksi.

Eduskunta kokoontuu 4. huhtikuuta ja valitsee puheenjohtajakseen Kullervo Mannerin (SDP). Epätietoisuutta herättää se, kuka käyttää keisarin valtaoikeuksia maassa. K.J. Såhlbergin johtama perustuslakikomitea pohtii kevään aikana asiaa ja antaa kesäkuussa eduskunnalle esityksen suhteiden väliaikaisesta järjestelystä. Nyt ajatus autonomia laajentamisesta on saanut tuulta purjeisiin.

Maassa on pitkin kevättä lakkoja. Toukokuussa lakkoilu leviää myös maaseudulle: 2000 tilalla lakkoilee noin 10 000 maatyöläistä. Sosiaalidemokraatit antavan eduskunnalle valtalakiesityksen. Sen mukaan eduskunta julistautuu korkeimman vallan haltijaksi, vain ulkopolitiikka ja sotilasasiat jäävät Venäjän haltuun. Esitys menee SDP:n enemmistön turvin läpi, laki säädetään kiireellisenä ja hyväksytään 18. heinäkuuta. Venäjän väliaikainen hallitus määrää Suomen eduskunnan hajotettavaksi. Tokoin senaatti äänestää hajottamisen puolesta; porvarilliset senaattorit ja suomea taitamaton kenraalikuvernööri Mihail Stahovits ovat hajottamisen kannalla. 17. elokkuuta Oskari Tokoi ja kaksi muuta SDP:n edustajaa eroaa senaatista, jonka johtoon tulee nuorsuomalaisten E.N. Setälä.

Eduskuntavaaleissa 1. ja 2. lokakuuta SDP menettää yksinkertaisen enemmistönsä ja saa 90 paikkaa. SDP haluaa järjestää Suomen suhteet Venäjään valtalain pohjalta, mutta porvarit eivät Venäjän lokakuun vallankumouksen jälkeen ole kiinnostuneita yhteistoimintaan Venäjän kanssa. SDP jää asiassa tappiolle eduskunnassa, joka hylkäää myös kunnallisen äänioikeuden laajentamisen ja kahdeksan tunnin työaikalain. 10. marraskuuta SDP:n puoluetoimikunta, eduskuntaryhmä ja ammattijärjestöjen edustajat perustavat Työväestön Vallankumouksellisen Keskusneuvoston, joka julistaa 14. marraskuuta maahan yleislakon. Eduskunnassa Maalaisliitto tekee esityksen valtalaista, joka katkaisee suhteet Venäjään. 15. marraskuuta eduskunta hyväksyy lain. SDP on asian takana, kun kunnallisen äänioikeuden laajentaminen ja kahdeksan tunnin työaikalaki hyväksytään. Vallankumousneuvosto, joka 16. marraskuuta on valmis tekemään aseellisen kumouksen, saadaan myös ratkaisun taakse, ja yleislakko päättyy 19. marraskuuta.

P.E.Svinhufvudin johtama senaatti tuo eduskuntaan 4. joulukuuta Suomen itsenäisyysjulistuksen, joka hyväksytään 6. joulukuutta.

Lähdeaineisto Kronikka 1900-1999 ISBN 951-35-6529-7