P.E. Svinhufvudin johtama senaatti
Venäjällä bolsevikit
ottavat vallan ja Suomi katkaisee siteensä Venäjään. Pietarissa
kuohuu. Mellakoitsijat päästävät suomalaiset kalterijääkärit
12. maaliskuuta Spalernajan vankilasta vapauteen. Samana päivänä
Viaporin linnoitusalue julistetaan piiritystilaan, kun Helsinkiin
saadaan ensimmäiset viestit Pietarin levottomuuksista. 15.
maaliskuuta Nikolai II eroaa ja seuraavana päivänä
kenraalikuvernööri Sen pakotetaan eroamaan ja vangitaan. Sotamiehet
nousevat Suomessakin upseerejaan vastaan, ja 17. maaliskuuta,
Katajanokalla ammutaan Venäjän Itämeren laivaston komentaja
vara-amiraali Vladimir Nepenin. Työväestö perustaa eri puolille
Suomea järjestyskaarteja. Venäjän väliaikainen hallitus kumoaa
20. maaliskuuta helmikuun manifestin ja muut Suomen perustuslakien
vastaisesti syntyneet lait. Vanhan vallan viranomaiset senaatista
poliisiin erotetaan. Poliisi korvataan kotimaisella kansanmiliisillä.
Leijonalippu nousee senaatin lipputankoon. 26. maaliskuuta Venäjän
väliaikainen hallitus nimittää Suomeen Oskari okoin (SDP) johtaman
senaatin, jossa on mukana viisi muuta sosiaalidemokraattia.
Porvarillisia puolueita edustaa kuusi senaattoria.
Sosiaalidemokraattien tärkeimmät johtajat eivät kuitenkaan asetu
senaatin taakse. 29. maaliskuuta Suomeen palaa Siperiaan karkotettu
P.E.Svinhufvud, joka nimitetään senaattiin prokuttariksi.
Eduskunta kokoontuu 4.
huhtikuuta ja valitsee puheenjohtajakseen Kullervo Mannerin (SDP).
Epätietoisuutta herättää se, kuka käyttää keisarin
valtaoikeuksia maassa. K.J. Såhlbergin johtama perustuslakikomitea
pohtii kevään aikana asiaa ja antaa kesäkuussa eduskunnalle
esityksen suhteiden väliaikaisesta järjestelystä. Nyt ajatus
autonomia laajentamisesta on saanut tuulta purjeisiin.
Maassa on pitkin kevättä
lakkoja. Toukokuussa lakkoilu leviää myös maaseudulle: 2000
tilalla lakkoilee noin 10 000 maatyöläistä. Sosiaalidemokraatit
antavan eduskunnalle valtalakiesityksen. Sen mukaan eduskunta
julistautuu korkeimman vallan haltijaksi, vain ulkopolitiikka ja
sotilasasiat jäävät Venäjän haltuun. Esitys menee SDP:n
enemmistön turvin läpi, laki säädetään kiireellisenä ja
hyväksytään 18. heinäkuuta. Venäjän väliaikainen hallitus
määrää Suomen eduskunnan hajotettavaksi. Tokoin senaatti äänestää
hajottamisen puolesta; porvarilliset senaattorit ja suomea taitamaton
kenraalikuvernööri Mihail Stahovits ovat hajottamisen kannalla. 17.
elokkuuta Oskari Tokoi ja kaksi muuta SDP:n edustajaa eroaa
senaatista, jonka johtoon tulee nuorsuomalaisten E.N. Setälä.
Eduskuntavaaleissa 1. ja
2. lokakuuta SDP menettää yksinkertaisen enemmistönsä ja saa 90
paikkaa. SDP haluaa järjestää Suomen suhteet Venäjään valtalain
pohjalta, mutta porvarit eivät Venäjän lokakuun vallankumouksen
jälkeen ole kiinnostuneita yhteistoimintaan Venäjän kanssa. SDP
jää asiassa tappiolle eduskunnassa, joka hylkäää myös
kunnallisen äänioikeuden laajentamisen ja kahdeksan tunnin
työaikalain. 10. marraskuuta SDP:n puoluetoimikunta, eduskuntaryhmä
ja ammattijärjestöjen edustajat perustavat Työväestön
Vallankumouksellisen Keskusneuvoston, joka julistaa 14. marraskuuta
maahan yleislakon. Eduskunnassa Maalaisliitto tekee esityksen
valtalaista, joka katkaisee suhteet Venäjään. 15. marraskuuta
eduskunta hyväksyy lain. SDP on asian takana, kun kunnallisen
äänioikeuden laajentaminen ja kahdeksan tunnin työaikalaki
hyväksytään. Vallankumousneuvosto, joka 16. marraskuuta on valmis
tekemään aseellisen kumouksen, saadaan myös ratkaisun taakse, ja
yleislakko päättyy 19. marraskuuta.
P.E.Svinhufvudin johtama
senaatti tuo eduskuntaan 4. joulukuuta Suomen itsenäisyysjulistuksen,
joka hyväksytään 6. joulukuutta.
Lähdeaineisto Kronikka
1900-1999 ISBN 951-35-6529-7
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti