Suomi kääntyy länteen

Suomi kutsuttiin ensimmäisen kerran vuonna 1934 Pohjoismaiden ulkoministereiden kokoukseen. Suomen ulkoministeri Antti Hackzell, Norjan pää- ja ulkoministeri Johan Ludvig Mowinckel, Ruotsin ulkoministeri Richard Sandler ja Tanskan ulkoministeri Peter Munch.

Saksan voimistuminen käynnistää Euroopassa turvallisuuspoliittisen liikehdinnän, joka pakottaa Suomen arvioimaan ulkopolitiikkansa perusteita. Hidas suunnanmuutos saadaan päätökseen, kun Suomi suuntautuu kohti Pohjoismaita.

Suomen Kansainliittoon nojautunut ulkopolitiikka alkoi menettää perusteitaan, kun Saksa erosi 1933 järjestöstä ja Neuvostoliitto liittyi seuraavana vuonna sen jäseneksi. Suomen johto suuntaa nyt katseensa länteen, Ruotsiin ja muihin Pohjoismaihin. Uusi ulkopoliittinen suuntaus juolkistetaan 5. joulukuutta 1935, jolloin pääministeri T.M.Kivimäki julistaa eduskunnassa Suomen noudattavan vastaisuudessa pohjoismaista suuntausta. Kivimäen mukaan Skandinavian mailla, etenkin Ruotsilla, on parhaat edellytykset pysyttäytyä kansainvälisen selkkauksen ulkopuolella, joten Suomen on syytä hakeutua niiden yhteyteen.

Puolustusvoimien hankintojen kannalta 1930-luvun alku oli synkkää aikaa. Vuonna 1930 säädetty hankintaohjelma ns. hätäohjelma, jäi pulavuosina toteuttamatta, mutta vasta uuteen aluejärjestelmään siirtyminen paljasti, kuinka retuperällä armeijan varustetaso oli.Laman hellittäminen ja kansainvälinen varustautumisen kännistyminen avaavat myös suomalaisten poliitikkojen kukkaronnyörit. Eduskunta hyväksyy 13. joulukuuta 1935 ns. toisen hätäohjelman ja alkaa muutenkin myöntää varoja puolustusvoimien hankintoihin.

Ensimmäistä maailmansotaa seurannut nationalismin voittokulku ilmen Suomessa esityisesti suomenkielisten ja ruotsinkielisten välisenä vastakohtaisuutena. Kielitaistelu kävi kuumana 1920-luvun alkupuolella ja nousi Lapuan liikkeen synnyttämän kielipoliittisen suvantovaiheen jälkeen uudelleen polttavaksi kysymykseksi 1930-luvun alussa. Kiista koski erityisesti Helsingin yliopistoa, jossa suomenmielisten mielestä ei annettu riittävästi suomenkielistä opetusta. Helsingin yliopiston suomalaistamista vaativat ylioppilaat järjestivät luentolakkoja 1928 ja 1932 ja astuivat myös suoran toiminnan tielle. Ruotsalaisuuden päivänä 6.marraskuuta 1933 järjestetyt mielenosoitukset olivat niin rajujal että presidentti P.E.Svinhfvud vetosi kansan yhtenäisyyden puolesta. Rauhoittaakseen tilannetta T.M. Kivimäen hallitus yritti vuoden 1934 lopulla kompromissiratkaisua, joka olisi taannut Helsingin yliopistoon ainakin 21 professuuria. Eduskunta kokoontui tammikuussa 1935 yimääräisille valtiopäiville käsittelemään hallituksen esitystä, mutta aitosuomalaiset kansanedustajat jarruttavat pitkillä puheillaan asian käsittelyä niin kauan, että esitys raukeaa. Puhemylly oli kielitaistelun viimeinen huipentuma, sillä aitosuomalaisuuden hiipuminen ja kansainvälisen tilanteen kiristyminen siirsivät ylioppilaiden päähuomioknn maanpuolustuksen lujittamiseen.

Vuosi 1935

http://fi.wikipedia.org/wiki/1935

Lähdeaineisto Kronikka 1900-1999 IBSN 951-35-6529-7