Leningradin puoluejohtaja
Andrei Zdanov
Neuvostoliitossa ei
seurata hyvällä Suomen suuntautumista kohto Ruotia ja muita
Pohjoismaita. Sille ei riitä länsinaapurin puolueettomuus vaan se
haluaa sitoa Suomen omiin turvallisuusjärjestelyihinsä.
Suomen ja Neuvostoliiton
suhteita väritti edelleen molemminpuolinen epäluuloisuus. Suomelle
Neuvostoliitto merkitsi vierasta maailmaa. Toista, jota pelätään,
vieratetaan ja aliarviooidaan, ja josta ainakin halutaan pysyä
erossa. Neuvostoliitolle Suomi on arvaamattoman pieni naapurimaa,
jota bolsevikkijohtajat osaavat pelätä jo siitäkin syystä, että
olihan Suomi tajonnut heillekin tukialueen hyökkäyksille Venäjän
keisarikuntaa vastaan. Saksan nopea varustautuminen lisäsi
Neuvostoliiton epäluuloja Suomea kohtaan. Suomen jatkuva
kieltäytyminen Neuvostoliiton tarjoamista turvallisuusjärjestelyistä
ja suuntautuminen kohti Pohjoismaita tulkittiin Moskovassa
osoitukseksi siitä, että Suomi on lähestymässä Saksaa.
Erityisesti Nuevostoliittoa huolestuttaa miljoonakaupunki Leningradin
turvallisuus. Neuvostoliittolaiset antavat jo varhain ymmärtää,
että he eivät aio ottaa Saksan odotettavissa olevaa hyökkäystään
vastaan omalla alueellaan vaan varautuvat mahdollisen eurooppalaisen
sodan syttyessä miehittämään eräitä osia Suomesta. Lokakuun 8.
päivänä Neuvostoliiton ulkoministeri Maksim Litvinov toteaa
ulkoministeri Rudolf Holstille, että Suomen Saksaan nojautuva
politiikka voi kansalliseen itsemurhaan.
Vuoden 1936
eduskuntavaalit päättyvät sosiaalidemokraattien voittoon. Vaikka
IKL:n paikkaluku säilyy ennallaan, vaalien tulos merkitsee sitä,
että suomalaiset haluavat yhteiskuntarauhan säilymiseen tähtäävän
politiikan jatkuvan. Kun liki neljä vuotta istunut T.M. Kivimäen
hallitus kaatuu syksyllä kohuun, jonka synnytti Etsivän
keskuspoliisin kommunistien soluttautumista koskevien muistioiden
tulo julkisuuteen. SDP pyrki osallistumaan hallituksen
muodostamiseen. Svinhufvudin mielestä yhteiskuntajärjestelmän
kaatamiseen tähtäävällä puolueella ei ole kuitenkaan mitään
asiaa hallitukseen, joten hän nimittää 7. lokakuuta Kyösti
Kallion maalaisliittolaisen vähemmistöhallituksen.
Vuoden 1936
olympiakisoille antaa uutta hohtoa se, että kisoja voidaan nyt
ensimmäisen kerran seurata tuoreeltaan radionnin ansiosta.
Garmisch-Partenkirchenin talvikisoista Suomi saa vain yhden
kultamitalin, mutta se tulee näyttävästi ensimmäistä kertaa
käsiohjelmassa olleessa 4x10 km:n viestissä. Kultakvartetin
muodostavat Sulo Nurmela, Klaes Karppinen, Matti Lähde ja Kalle
Jalkanen. Berliinin olympiakisoissa Suomi sijoittuu viidenneksi
parhaaksi kansakunnaksi 8 kulta-, 6 hopea- ja 6 pronssimitalillaan.
Näyttävin voitto tulee 10 000 m:n juoksussa, jossa Suomi saa
kolmoisvoiton Ilmari Salmisen johdolla. Muita olympiavoittajia ovat
yleisurheilijat Volmari Iso-Hollo ( 3000 m esteet) ja Gunnar Höckert
( 5000 m), painijat Lauri Koskela ( kr. room. Paini, 66 kg) ja Kustaa
Pihlajamäki (vapaa 61 kg), nyrkkeilijä Sten Suvio (välisarja) ja
voimistelija Ale Saarvala (rekki) Lisäksi Urho Karhumäki voittaa
kultamitalin olympialaisissa taidekilpailuissa romaanillaan
Avoveteen.
Berliinin olympialaiset
http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomi_kes%C3%A4olympialaisissa_1936
Vuosi 1936
Elävä arkisto 1936
http://fi.wikipedia.org/wiki/Andrei_%C5%BDdanov
Lähdeaineisto Kronikka
1900-1999 951-35-6529-7
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti