Tolvajärvelle määrättiin
komentajaksi eversti Paavo Talvela.Mannerheim lähetti hänet sinne
pelastamaan taakse päin työnnetyn tai pakenevan Suomen armeijan
kunnian ja tuhoamaan Värtsilä ja Loimolaa kohti etenevän
vihollisen.
Talvela meni 2.12.1939
Hotelli Helsinkiin, jossa päämaja toimi sodan ensimmäiset päivät,
ja vaati Mannerheimilta menetetyn Suojärven välitön takaisin
valtausta. Hän ei hyväksynyt sitä, ettei Suomen armeija tehnyt
muuta kuin pakeni vihollisen edellä puolustuslinjalta toiselle.
Kenraali Walden, joka oli läsnä, pelkäsi Mannereheimin räjähtävän.
Koskaan ei kukaan oollut käyttäytynyt niin sopimattomattomasti
tämän edessä. Myöhemminkin Talvela oli ainoa, joka saattoi sen
rankaisematta tehdä. Samana iltana Mannerheim antoi päämajan III
osaston päälikölle eversti Airolle käskyn. Laatokan
pohjoispuolella olevan IV armeijakunnan oli hyökättävä koko
voimallaan seuraavana aamuna ja vallattava takaisin Suojärvi. Airo
kieltäytyi, koska käsky oli mieletön. Joukoille ei annettu aikaa
edes ryhmittyä. Mannerehim käsk yleisesikunnan päällikön
kenraaliluutnantti Oeschin kirjoittaa tuon käskyn ja lähettää
sen. Armeijakunta teki mitä voi, mutta ei saanut mitään aikaan.
Mannerheim päätti 5.12.
vastaisena yönä asettaa suoraan päämajan alaisen komentajan
johtoon sekä Tolvajärven että siitä pohjoiseen olevan Ilomantsin
suunnan joukot. Talvela oli itseoikeutettu johtaja. Hän sai
vahvistukseksi Pajarin 16. jakaväkirykmentin ja yhden patteriston
tykistöä. Talvela vaati Pajaria mukaansa ja Airo ehdotti tätä,
koska tätä tarvittiin Talvelan teittyjen puutteiden vastapainoksi.
Airolla ja Talvelalla oli parantumattoman huonot välit.
Pajari oli ensimmäisessä
kuljetusjunassa ja ajoi Värtsilästä Tolvajärvelle mukanaan
pioneeri- ja kranaatinheitinjoukkue ja konekivaaripuolijoukkue. Matka
oli 70 km. Itse hän istui henkilöautossa, asevoima tuli perässä
linja-autoissa. Sotapakolaisia ja heidän karjaansa tuli vastaan tien
pituudelta.
Keskipohjalainen
polkupyöräpataljoona 7. ja eteläsavolainen erillinen pataljoona
112 olivat rajaseuduen suojeluskuntalaisten ja rajavartijoiden kanssa
torjumassa vihollista. Pajari käski polkupyöräpataljoonan pitäää
Ristisalmen länsirannan asemat 8.12. saakka ja lähetti sinne
tuomansa konekiväärit ja puolet pioneerijoukkueesta. Ristisalmelle
oli Tolvajärveltä kymmenkunta kilometriä.
IV armeijakunta lähetti
autokuljetuksin Tolvajärvelle 9. erillisen pataljoonan. Talvela
käski sen hyökätä välittömästi 15 kilometrin päässä
Tolvajärven pohjoispuolelle järven itäpuolella Honkavaaraan
venäläisten sivustaan. Kaksi vuorokautta myöhemmin pataljoona
vetäytyi hajalle lyötynä takaisin lähtökohtaansa. Kriittisimmät
vuorokaudet se tuli olemaan kokonaan poissa taisteluista. Talvela
hosui, mihin hänellä oli taipumuksia.
Pajarilla oli seitsemän
pataljoonaa, kaksi raskasta patteria ja kaksi
panssarintorjuntatykkijoukkuetta. Tolvajärven kapeaa turistien
ihailemaa harjua oli Ristimäeltä Tolvajärvelle 7 km. Jää sen
kahta puolta ei kantanut panssareita ja tykkejä. Nyt oli estettävä
niiden tulo ja kuljetus harjua pitkin kulkevaa tietä.
Pajarin rykmentin
tamperelaispataljoona pakeni 8.12. illalla ja seuraavana yönä
paniikin vallassa Tovajärven länsipuolelle Kokkariin, jossa se
kootiin ja majoitettiin lepoon ja rauhoittumaan. Niin oli tehtävä
7. polkupyräpataljoonakin. Niitä ei voinut lähettää taisteluun.
Pajari myönsi, että sähkövaloton yö ja erämaa oli monelle
liikaa. Miehet olivat olleet sisätöissä ja he olivat fyysisesti
riittämättömässä kunnossa. Kaksi suojeluskuntaupseeria, jotka
toimivat komppanianpäällikköinä, olivat osoittautuneet täsysin
kykenemättämiksi.
Pajarilla oli enää 112.
erillisen pataljoonan kolmas komppani ja muutama konekivääriryhmä,
9. erillisen pataljoonan konekiväärijoukkue ja molempien
pataljoonien eiskuntakomppaniat. Hän pani ne Tolvajärven
länsirannalle Kansakoulumäen ja Hevossalmen sillan väliin
puolustukseen. Puolustamista tukivat kaksi tykkipatteria, jotka
olivat Tolvajärven kylän itäpuolella metsässä. Vasemmalle
koukkaamaan löhetettyihin joukkoihin katkesi puhelinyhteys, kun
venäläiset valtasivat matkailumajan. Partiot lähetettiin kutsumaan
ne takaisin ja majoittumaan Kokkariin, jossa oli jo kaksi pataljoonaa
lepäämässä.
Aamulla venäläiset
alkoivat murtaa Kivisalmen puolustusta muutama kilometri
Ristisalmesta itään.
Lähdeaineisto Veijo Meri
Suurta olla pieni kansa ISBN 961-1-14397-2
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti