Pajari hyökkää

Tolvajärvelle määrättiin komentajaksi eversti Paavo Talvela.Mannerheim lähetti hänet sinne pelastamaan taakse päin työnnetyn tai pakenevan Suomen armeijan kunnian ja tuhoamaan Värtsilä ja Loimolaa kohti etenevän vihollisen.

Talvela meni 2.12.1939 Hotelli Helsinkiin, jossa päämaja toimi sodan ensimmäiset päivät, ja vaati Mannerheimilta menetetyn Suojärven välitön takaisin valtausta. Hän ei hyväksynyt sitä, ettei Suomen armeija tehnyt muuta kuin pakeni vihollisen edellä puolustuslinjalta toiselle. Kenraali Walden, joka oli läsnä, pelkäsi Mannereheimin räjähtävän. Koskaan ei kukaan oollut käyttäytynyt niin sopimattomattomasti tämän edessä. Myöhemminkin Talvela oli ainoa, joka saattoi sen rankaisematta tehdä. Samana iltana Mannerheim antoi päämajan III osaston päälikölle eversti Airolle käskyn. Laatokan pohjoispuolella olevan IV armeijakunnan oli hyökättävä koko voimallaan seuraavana aamuna ja vallattava takaisin Suojärvi. Airo kieltäytyi, koska käsky oli mieletön. Joukoille ei annettu aikaa edes ryhmittyä. Mannerehim käsk yleisesikunnan päällikön kenraaliluutnantti Oeschin kirjoittaa tuon käskyn ja lähettää sen. Armeijakunta teki mitä voi, mutta ei saanut mitään aikaan.

Mannerheim päätti 5.12. vastaisena yönä asettaa suoraan päämajan alaisen komentajan johtoon sekä Tolvajärven että siitä pohjoiseen olevan Ilomantsin suunnan joukot. Talvela oli itseoikeutettu johtaja. Hän sai vahvistukseksi Pajarin 16. jakaväkirykmentin ja yhden patteriston tykistöä. Talvela vaati Pajaria mukaansa ja Airo ehdotti tätä, koska tätä tarvittiin Talvelan teittyjen puutteiden vastapainoksi. Airolla ja Talvelalla oli parantumattoman huonot välit.

Pajari oli ensimmäisessä kuljetusjunassa ja ajoi Värtsilästä Tolvajärvelle mukanaan pioneeri- ja kranaatinheitinjoukkue ja konekivaaripuolijoukkue. Matka oli 70 km. Itse hän istui henkilöautossa, asevoima tuli perässä linja-autoissa. Sotapakolaisia ja heidän karjaansa tuli vastaan tien pituudelta.

Keskipohjalainen polkupyöräpataljoona 7. ja eteläsavolainen erillinen pataljoona 112 olivat rajaseuduen suojeluskuntalaisten ja rajavartijoiden kanssa torjumassa vihollista. Pajari käski polkupyöräpataljoonan pitäää Ristisalmen länsirannan asemat 8.12. saakka ja lähetti sinne tuomansa konekiväärit ja puolet pioneerijoukkueesta. Ristisalmelle oli Tolvajärveltä kymmenkunta kilometriä.

IV armeijakunta lähetti autokuljetuksin Tolvajärvelle 9. erillisen pataljoonan. Talvela käski sen hyökätä välittömästi 15 kilometrin päässä Tolvajärven pohjoispuolelle järven itäpuolella Honkavaaraan venäläisten sivustaan. Kaksi vuorokautta myöhemmin pataljoona vetäytyi hajalle lyötynä takaisin lähtökohtaansa. Kriittisimmät vuorokaudet se tuli olemaan kokonaan poissa taisteluista. Talvela hosui, mihin hänellä oli taipumuksia.

Pajarilla oli seitsemän pataljoonaa, kaksi raskasta patteria ja kaksi panssarintorjuntatykkijoukkuetta. Tolvajärven kapeaa turistien ihailemaa harjua oli Ristimäeltä Tolvajärvelle 7 km. Jää sen kahta puolta ei kantanut panssareita ja tykkejä. Nyt oli estettävä niiden tulo ja kuljetus harjua pitkin kulkevaa tietä.

Pajarin rykmentin tamperelaispataljoona pakeni 8.12. illalla ja seuraavana yönä paniikin vallassa Tovajärven länsipuolelle Kokkariin, jossa se kootiin ja majoitettiin lepoon ja rauhoittumaan. Niin oli tehtävä 7. polkupyräpataljoonakin. Niitä ei voinut lähettää taisteluun. Pajari myönsi, että sähkövaloton yö ja erämaa oli monelle liikaa. Miehet olivat olleet sisätöissä ja he olivat fyysisesti riittämättömässä kunnossa. Kaksi suojeluskuntaupseeria, jotka toimivat komppanianpäällikköinä, olivat osoittautuneet täsysin kykenemättämiksi.

Pajarilla oli enää 112. erillisen pataljoonan kolmas komppani ja muutama konekivääriryhmä, 9. erillisen pataljoonan konekiväärijoukkue ja molempien pataljoonien eiskuntakomppaniat. Hän pani ne Tolvajärven länsirannalle Kansakoulumäen ja Hevossalmen sillan väliin puolustukseen. Puolustamista tukivat kaksi tykkipatteria, jotka olivat Tolvajärven kylän itäpuolella metsässä. Vasemmalle koukkaamaan löhetettyihin joukkoihin katkesi puhelinyhteys, kun venäläiset valtasivat matkailumajan. Partiot lähetettiin kutsumaan ne takaisin ja majoittumaan Kokkariin, jossa oli jo kaksi pataljoonaa lepäämässä.

Aamulla venäläiset alkoivat murtaa Kivisalmen puolustusta muutama kilometri Ristisalmesta itään.

Lähdeaineisto Veijo Meri Suurta olla pieni kansa ISBN 961-1-14397-2