Sodan ensimmäinen päivä

Talvisota käynnityi marraskuun viimeisen päivän aamuna 1939. Neuvostotykistö avasi tulen Karjalan kannaksella klo 6.50, ja puna-armeijan joukot ylittivät rajan koko sen pituudelta.

Lähinnä Karjalan Kannakselle pää-aseman etupuolelle sijoitetut suojajoukot olivat ensimmäisinä vastaanottamassa Neuvostoliiton hyökkäystä. Suojajoukkojen vahvuus oli noin 21500 miestä, ja niiden tarkoituksena oli viivyttää vihollista, kuluttaa sen voimia ennen ratkaisutaisteluita ja hankkia tietoja. Joukot oli jaettu alueellisten puolustusvastuiden mukaan Uudenkirkon, Muolan, Lipolan ja Raudun ryhmiin. Kannaksella suojajoukot saivat vastaansa Neuvostoliiton 7.armeijan etulinjan kuusi divisioonaa, noin 120 000 sotilasta.

Osa joukoista joutu nopeasti kontaktiin vihollisen kanssa. He huomasivat pelon vääräksi. Motorisoidut venäläisjoukot etenivät varovasti sen sijaan , että olisivat käyttäneet hyväkseen nopeita etenemismahdollisuuksia. Tällainen olisi ollut jo ensimmäisenäpäivänä, kun neuvostojoukot pääsivät kahden suomalaisryhmän valiiin. Samalla toinenkin olettamsu osoittautui vääräksi, vihollinen ei karttanut metsiä. Muolaan ja Lipolan ryhmien väliin päässyt venäläisosasto eteni juuri metsää pitkin. Se ei kuitenkaan käyttänyt asemaansa hyväkseen kiertämällä suomalaisten selkään.

Jo ensimmäisenä taistelupäivänä käytiin kovia taisteluita, Itä-Kannakselle Raudun ryhmän alueella Karjalan omista miehistä koottu Er,P6 torjui kiivaissa taisteluissa panssarivaunujen tukeman läpimurtoyrityksen. Suomalaisjoukot vetäytyivät taistellen lähes koko rajan mitalta suojaten siviilien evakuoimista ja varmistaen selustansa. Suojajoukot polttivat vetäytyessään kylät, jotta viholliselle ei jäisi ruokaa eikä taloja yösijoiksi.

Neuvostoliitto aloitti ilmapommitukset ensimmäisenä aamuna. Tällainen totaalinen sodankäynti, jossa hyökättiin myös siviilejä vastaan, oli aluksi suomalaisille ihmettleyn aihe eikä ilmahölytyksiä heti otettu todesta. Poliisi saikin hätistellä kaduilla tilanteen kehtittymistä seuranneita ilmasuojiin.

Ensimmäisen pommiryöpyn niskaansa sai Viipuri, jonka pommikoneet tavoittivat klo 9 vaatien yhdeksän uhria. Helsingissä annettiin ilmahälytys klo 9.15. Kaupungin yllä lentäneet pommikoneet sylkivät sisuksistaan lehtolehtisiä ja pommittivat Malmin lentokenttää. Tuhoisin pommitus kohdistui Helsinkiin noin klo 14.50. Pilviverhon takaa iskeneet yhdeksän konetta yllättivät kaupungin vain puoli tuntia sen jälkeen, kun aamulla annetun ilmahälytyksen vaara ohi-merkki oli annettu. Pommituksen uhreina kuoli Helsingissä 91 ihmistä. Kaikkiaan Neuvostoliitto teki sodan ensimmäisenä päivänä 140 pommituslentoa 16 paikkakunnalle, ja pommituksissa sai surmansa 110 henkeä.

C.G.E. Mannerheim oli toiminut puolustusneuvoston puheenjohtajana vuodesta 1931. Valtiojohto, ennen kaikkea presidentti P.E.Svinhuvud, oli järjestänyt neuvoston siten, että vuodesta 1919 hävityst presidentinvaalista lähtien päivänpolitiikasta sivussa ollut Mannereheim pääsisi mukaan ulko- ja turvallisuuspolitiikan keskiöön. Puolustusneuvosto teki esityksiä Suomen puolustusvalmiuden kehittämisestä. Sillä ei ollut päätäntävaltaa asioihin, mutta oli sovittu, että sen johtaja siirtyisi mahdollisen sodan syttyessä puolutusvoimiesn ylipäälliköksi. Samana päivänä kun sota sytti, Kallio pyysi Mannerheimiä vastaanottamaan puolustusvoimien ylipäällikyyden. Mannerheim suostui.

Lähdeaineisto Illkka Enkenberg Talvisota päivä päivältä 978-952-220-706-7