Talvisodan toisena päivänä
neuvostojoukot jatkoivat hyökkäystään ja suomalaiset suojajouko
vetäytymistään. Neuvostoliitto pommitti jälleen asutuskeskuksia.
Lisäksi käytiin ilmataisteluja.
Puna-armeijan joukot
jatkoivat Kannaksella hyökkäyksiään suojajoukkoja vastaan, jotka
vetäytyivät päivän aikana viivytysasemaan, joka oli pääaseman
ulkopuolella. Pääasemassa odottivat Suomen pääjoukot. Edellisenä
päivänä Kannaksen itäosassa Raudun ryhmän alueella
panssarivaunuin vahvistettuja joukkoja vastaan taistelleet ErP6:n
miehet joutuivat myös antamaan periksi ja vetäytymään vihollisen
tulen alla. Päivän aikana suomalaiset tuhosivat päämajan
tilannetiedotuksen mukaan peräti 36 venäläistä hyökkäysvaunua.
Siviilien evakuointi oli
menssa paikassa organisoitu huonosti, ja paikooin Suomen kansalaisia
jäi rajaseudun kyliin joukkojen joutuessa vetäytymään nopeasti.
Muun muassa Suojärven Hyrsylän mutkassa siviilejä jäi rintaman
väärälle puolelle.
Vihollishävittäjät
kävivät suomalaisten asemien kimppuun konekiväärein tukien näin
maajoukkojen hyökkäystä. Suomalaiset hävittäjälentäjät
tekivät kuitenkin parhaansa vaikeutaakseen vastustajan toimintaa ja
pudottivat päivän aikana kymmenen pommikonetta. Kotimaan yllä
havaittiin 250 vihollispommittajaa, jotka pommittivat jälleen useita
kaupunkeja, kuten Helsinkiä, Viipuria ja Kotkaa. Vauriot jäivät
kuitenkin suhteellisen vähäisiksi. Helsingissä ilmatorjunta
onnistui ampumaan alas kaksi pommikonetta, joista toinen putosi
Munkkiniemeen. Silminnäkijän mukaan koneen konekivääriampuja
ampui aseellaan aina siihen asti, kun kone rysähti maahan.
Pommitusten
vaikeuttamiseksi Suomessa astui voimaan pimennys. Kaikki ulkovalot
oli pidettävä sammutettuina ja ikkunat peitettyinä, jotta maalien
havaitsemine olisi pommittajille mahdollisimman hankalaa. Myös
taskulamppuejn luovuttaminen lapsille ja käyttä ulkona kiellettiin.
Neuvostoliitto pommitti
sodan toisena päivänä myös Suursaarta, jonka asukkaat
evakuoituivat illalla. Vihollinen ei huomannut tätä vaan jatkoi
pommittamista vielä pari päivää, ennen kuin nousi maihin 1500
sotilaan voimin 3.12. Suomalaisia ei tuolloin enää ollut saarella.
Moskovan radio kertoi Suursaaren valtauksen jälkeen, että
vastarinta oli ollut ankaraa.
Neuvostoliitto oli hyvin
kiinnostunu Hangosta, sillä näki sen avaimeksi Suomenlahden
hallintaan. Hangon puolustusta testaamaan saapui yhdeksällä 180
mm:n tkillä aseistetun järeän risteiljän Kirovin johtama saattue.
Kaupungin edustalla sijaitseva Russarön linnake reagoi avaamalla
tulen, kun alus oli noin 24 kilometrin päässä. Lyhyen
tulitaistelun jälkeen neuvostoalukset vetäytyivät linnakkeen
tykkien kantaman ulkopuolelle.
Suomi näki perjantaina
1.12.1939 peräti kolme eri hallitusta, joista yksi väistyvä, yksi
uusi ja yksi hämäystä. Cajanderin johtama hallitus väistyi, ja
uudeksi pääministeriksi nousi Risto Ryti. Hän oli vastahakoinen
pääministerin tehtävään ja suostui vasta , kun ulkoministeri
Tanner kävi hänen kotonaan kertomassa pitävänsä sotilaskarkurina
sellaista, joka ei suorita velvollisuuttaan isänmaataaan kohtaan
hänelle osoitetussa tehtävässä. Hallitus vaihdettiin, koska
Cajanderin hallituksen katsottiin vähätelleen sodan uhkaa ja koska
sodanajan hallituksen taakse haluttiin koko kansan tuki.
Kolmas hallitus oli niin
sanottu Terijoen hallitus, jonka pääministeri oli Otto-Ville
Kuusinen. Kuusinen oli paennut rajan yli itään sisällisodan
tappion häämöttäessä Suomessa vuonna 1918. Kuusisen johtama
hallitus oli Neuvostoliiton perustama, mutta perustamispaikasta ei
ole varmaa tietoa, koska suomalaiset joukot vetäytyivät Terijoelta
vasta hallituksen perustamispäivänä 1.12. Terijoen hallitus pyysi
Neuvostoliitolta apua Suomen kansantasavallan perustamisessa, ja
siitä oli tarkoitus tulla vallatun Suomen uusi hallitus.
Lähdeaineisto Ilkka
Enkenberg Talvisota päivä päivältä ISBN 9878-952-220-706-7
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti