Talvisodan alkuvaihe

Kannaksella suojajoukkoryhmät, joiden yhteinen vahvuus oli 13 000 miestä, suorittivat viitytystehtävänsä suunnilleen niin hyvin kuin oli voitu odottaa. Vammelsuon linjalta vetäytyminen 2.12. johtui väärä ilmoituksesta vihollisjoukkojen ilmaantumisesta suojajoukkojen selustaan Yksjärven Sormulan suunnalla samoin kuin myös Sievästön ja Inon välille. Vetäytyminen olisi muutoinkin pitänyt pian suorittaa, koska hyökkääjä oli samoihin aikoihin Kivennavankin suunnalla jo edennyt Tahostalammille. Nuevostojoukot saapuivat pääaseman edustalle 6.12., lukuun ottamatta Kannaksen länstisintä osaa. Nyt alkoi asemasotavaihe. Ylipäällikkö antoi 4.12. käskyn erikoisten polttopulloilla ja kasapanoksilla varustettujen pst.osastojen perustamisesta ja suuntasi 6.12. pääosan reserveistään Kannakselle ( 6.D.N Säinön – Sommeen – Perun suunnalle). Suojajoukkoina toimineista jv.prikaaateista muodostettiin 1.D (kenr.maj. T.Laatikainen), joka sijoitettiin Muolaanjärven länsipuolelle.

Laatokan – Jäämeren välillä hyökkäävät neuvostovoimat olivat paljon suuremmat kuin tieverkotn ja huoltomahdollisuuksien perusteella oli pidetty todennäköisenä. Sen vuoksi oli panssarivoimilla vahvistettua neuvostodivisioonaa vastassa monesti vain suomalainen jv. Pataljoona. Siitä johtui, että hyökkäykseen Kannaksella pysähdyttyä itärajan tapahtumat alkoivat näyttää perin huolestuttavilta. Laatokan koillispuolella oli kaksi vihollisdivisioonaa 10.12 menessä edennyt Salmin ja Uomaan tietä pitkin Ketelän ja Koirinojan tienoille, ja 12.12. aloitettu vastahyökkäys epäonnistui. Mantsinsaari pysyi kuitenkin sodan loppuun saakka suomalaisten hallussa ja sen tykit höiritsivät sivustatulellaan neuvostojoukkojen huoltoliikennettä. Suojärven alueesta oli vihollisen voimakkaan painostuksen vuoksi luovuttava jo 2.12., ja suomalaiset joutuivat vastaiskua tehdessään pahasti hajalle. Suojärveltä pääsi kaksi neuvostodivisioonaan Loimolan suuntaan Kollaanjoelle saakka, jossa ne kuitenkin pysäytettiin, ja Korpiselän suuntaan eteni myös kaksi divisioonaan, jotak 8.12. saapuivat Tolvajärvelle, Porajärveltä hyökkäävä divisioona oli jo 7.12. Möhkön ja Kallioniemen tienoilla uhaten Ilomantsia, josta sille avautuisi tie Tolvajärven selustaan. Lieksan suunnalla hyökkäsi kahta tietä pitkin Pielisjärveä kohti panssarivaunuilla ja tykistöllä runsaasti vahvistettu neuvostorykmentti, mutta Inarin tiellä se pysäytettiin Hattuvaaraan ja Kivijärven tiellä lopullisesti Nurmijärvelle. Kuhmon suunnalla hyökkäsi kokonainen divisioona Löytövaaraan ja Kiekinkosken teitä pitkin pakottaen puolustuksesta vastaavan osaston vetäytymään Raatteen tienhaaraan ja Vääräjoen pohjoispuolelle, jossa se piti puoliaan, kunne soma hyökkäystoiminta voitiin aloittaa. Suomussalmen suunnalla oli Uhtualta Lonkan-Juntusrannan kautta hyökännyt divisioona 7.12. vallannut kirkonkylän 9.12., Savukosken 14.12. ja Pelkosenniemen ja Kemijärven tien suunnalla Joutsijärven 16.12, jolloin myös Petsamoa puolustava komppania sai vastaansa divisioonan ja vetäytyi sitkeästi taistellen 19.12. Höyhenjärvelle. Täältä se vasta 25.2. vetäytyi Nautsiin, missä Petsamon rintama pysyi sodan loppuun saakka.

Rauhanajan suunnitelmiin perustuneet järjestelyt eivät siis olleet riittäviä uudessa tilanteessa, minkä vuoksi oli suoritettava uudelleenjärjestelyjä yllättäen ilmaantuneiden vaarojen vuoksi.

Eri tahoilta tehdyt yritykset sodan keskeyttämiseksi heti alkuunsa jäivät tuloksettomiksi. Kun Kansainliiton neuvosto 9.12. päätti saattaa asian Yleiskokouksen käsiteltäväksi ja sen asettama komitea 11.12 kehotti lopettamaan vihollisuudet ja hyväksymään välitystarjouksen, Neuvostoliitto pysyi entisellä kannallaan, minkä jälkeen yleiskokous 14.12 totesi sen menettelyllään asettuneen Kansainliiton peruskirjan ulkopuolelle ja kehoitti jäsenvaltioitaan antamaan Suomelle aineellista ja ihmisystävällistä apua. Kansanliitton neuvosto hyväksyi samana päivänä yleiskokouksen päätöslauselman ja totesi Neuvostoliiton erotetuksi Kansainliiton jäsenyydestä. Suomen ulkoministeri esitti vielä 15.12 radiopuheessaan vetoomuksen kansankomissaari Molotoville neuvottelujen aloittamiseksi, mutta vastaukseksi saatiin vain Neuvostoliiton virallisen tietotoimiston ilmoitus, ettei neuvostohallitus tunnustanut muuta Suomen hallitusta kuin Kuusisen johdolla perustetun. Muuta kuin aseellisen ratkaisun mahdollisuus ei siis näyttänyt olevan.

Lähdeaineisto Arvi Korhonen Viisi sodan vuotta