Vaaran paikka Suojärvellä

Tolvajärvellä tilanne oli tuskallinen, ja osa joukoista vetäytyi epäjärjestyksessä.

Sodan viidentenä päivän Laatokan pohjoispuolella Neuvostoliitto tuntui etenevän vääjättömästi. Jo ennestään kriisissä olevan Suojärven eteläpuolella rintamalla levisi huh, jonka mukaan puna-armeijan panssarit olivat murtautuneet suomalaisten linjojen läpi. Huh synnytti pakokauhun, ja osa joukoista vetäytyi sekasorrossa. Vetäytyvät jooukot pysähtyivät vasta taaempana Kollaanjoen länsirannalle ryhmittymässä olevien suomalaisjoukkojen eteen.

Kollaanjoki oli oikeastaan vain puro. Sen länsipuolella, siis suomalaisten rintamalinjan puolella, sijaitsi yksi harvoista alueen korkeista maastokohdista. Se oli noin kymmenen metriä korkea harjanne, jolla oli suomalaisten viivytysasema. Sinne joukot nyt vetäytyivät. Alueen puolustuksesta vastasi IV Armeijakkunta, jonka johdosta edellisenä päivänä erotetun kenraalimajuri Heiskasen tilalle ylipäällikkö nimitti kenraalimajuri Hägglundin.

Myös Suojärven pohjoispuolella elettiin vetisen terällä. Siellä vihollisen jalkaväkidivisioonaa vastassa oli vian muutama erillinen pataljoona. Neuvostojoukot etenivät muutamia alueen korpiteitä pitkin tavoitteenaan Tolvajärvi, Ilomantsi ja Värtsilä, joiden saavuttaminen olisi avannut reitin syvemmälle Suomeen ja 4. Armeijakunnan selustaan. Alueen taistelut olivat kenties sodan alkuvaiheen krittisimmät, sillä Neuvostoliitolla oli siellä useita divisioonia ja ennakoitua huomattavasti suurempi ylivoima. Puna-armeijan lopullinen läpimurto olisi tarjonnut tien sisämaahan ja avannut Suomen puolustuksen pahasti, koska silloin hyökkäystä torjumaan olisi pitänyt tuoda joukkoja muualta. Reservit olivat kovin pienet.

Neuvostoliiton päähyökkäyssuunnalla, Kannaksella, vetäytyminen pääasemaan jatkui, ja esimerkiksi Muolaan ja Lipolan ryhmät irtautuivat asemistaan ilman taisteluita. Kaikki suojajoukot eivät kuitenkaan olleet vieä pääsemassa eli Mannerheim-linjalla.

Mannerheimin tyytymättömyys kasvoi, ja hän tuli henkilökohtaisesti puhuttelmaan Imatsan valtiohotellissa maajana pitänyttä Kannaksen armeijan esikuntaa. Puna-armeija eteni vääjämättömän tuntuisesti, Karjalan Kannaksella oltiin vetäydytty pääasemaan, Laatokan pohjoispuolella Suojärven tilanne oli vielä huonompi. Mannerheim epäili joukkojen taistelutahtoa. Kenraalit ja everstit istuivat ”kalman kalpeina, valvoneina ja kylmä hiki otsalla helmeillen” kuten II Armeijakunnan komentaja, kenraaliluutnantti Öhqvist kuvaili tilaisuutta päiväkirjassaan. Seuraavana päivänä tulisikin tapahtumaan nopeita muutoksia muun muassa Laatokan Karjalassa.

Suomi pyrki neuvottelukontaktiin Neuvostoliiton kanssa Ruotsin Moskvan suurlähettilään välityksellä, mutta tämä ei onnistunut. Neuvostoliitto sanoi tunnustavansa vain Kuusisen johtaman Terijoen hallituksen. Näytti siltä, että ainoa vaihtoehto päästä neuvotteluihin oli aiheuttaa vastustajalle tappioita.

Suomi pyrki sodan alussa muutenkin tukeutumaan Ruotsiin ja pyysi naapurimaalta myös joukkoja Ahvenanmaalle, mutta Ruotsi halusi pitää kiinni puolueettomuudestaan.

Lähdeaineisto Ilkka Enkenberg Talvisota päivä päivältä ISBN 978-952-220-706-7