Ensio Sevon
Armeijalla ei talvisodan
aikana vielä ollut rintamakirjeenvaihtajia. Yleensäkin tiedotus oli
varsin niukkaa. Päämajan progandaosasto välitti joko suoraan
sanomalehdille tai Suomen Tietotoimiston (STT) kautta päämajan
päivittäisiä tilannetiedotuksia. Niissä todettiin yleensä vain
se, millä paikkakunnilla tai rintamalohkoilla taisteluja oli käyty
ja millaisia tappioita viholliselle oli aiheutettu.
Tilannetiedotuksissa kerrottiin erikseen maa- ja ilmavoimien
toiminnasta. Vihollisen mies- ja kalustotappiot ilmoitettiin, omia
yleensä ei. Pääamajan tiedotuksiin sisältyvien kotirintaman
pommitusuutisten yhteydessä kuitenkin tavallisesti mainittiin
kuolleiden ja haavoittuneiden siviiliuhrien lukumäärät, ja joskus
mainittiin myös ainellisista vaurioista.
Rintamareportaaseja
talvisodasta kirjoitettiin hyvin vähän. Valistusupseerit,
sotilaspapit ja yksittäiset sotilaat saattoivat tehdä artikkeleita
lehdille, mutta tärkein tiedotusväline oli radio.
Radiosta kotirintaman väki
kuuli uutiset, joihin sisältyivät päämajan tiedotukset.
Yleisradio lähetti myös muut sotaan liittyvää, Valtioneuvoston
Tiedotuskeskuksen toimittamaa ohjelmaa. Rintamien tuntumassa liikkui
radioreporttereita, lähinnä Pekka Tiilikainen ja Ensio Sevon, jotka
selostivat tapahtumia ja haastattelivat rintamamiehiä.
Neuvostojohtoo oli
arvioinut, että Suomi miehitettäisiin muutamassa viikossa. Tähän
ei puna-armeija pystynyt. Suomalaisten sinnikäs vastarinta yllätti
Stalinin ja muut neuvostojohtajat, joten he pyrkivät vuoden 1940
alussa nopeasti ratkaisuun. Suomen vastaiselle rintamalle
keskitettiin lisäjoukkoja, jolloin ylivoima vain kasvoi
kasvamistaan. Hyökkäyksen pääpaino oli Karjalankannaksella, jossa
venäläiset onnistuivat 11.2.1940 tekemään läpimurron Summassa.
Tätä ennen he olivat hyökkäilleet Summan lohkolla jatkuvasti
jalkaväen voimin, tykistön ja lentokoneiden tukemina. Puolustajat
torjuivat parin viikon tulihelvetin aikana päivisin hyökkäyksiä
ja korjailivat öisin tykistötulen ja pommitusten vaurioittamia
asemiaan. Lopulta suomalaisjoukot joutuivat vetäytymään
viivytystaisteluja käyden.
Neuvostoliiton ylivoima
talvisodassa oli valtava. Kollaalla oli suomalaisella JR 34:llä,
johon kuului 3000 miestä, aluksi vastassaan lähes 16 000
neuvostodivisioona. Se kärsi ainakin yli 4000 miehen tappiot
kaatuneina, haavoittuineita ja paleltuneina, mutta tammikuussa sen
avuksi tuli toinen neuvostodivisioona. Ja kun suomalaiset vahvistivat
helmikuusa Kollaan joukkoja yhdellä rykmentillä, vastustaja toi
lähialueille neljä uutta divisioonaa. Maaliskuussa taisteltiin
arviolta ja viisinkertaista miesylivoimaa vastaan; lisäki
venäläisillä oli runsaasti tykistöä, hyökkäysvaunuja ja
lentokoneita.
Erityisesti rajaseudun
miehistä kootut suomalaiset joukko-osasto olivat tehokkaita ja
hyökkäyshaluisia, sillä he puolustivat konkreettisesti omia
kotejaan ja tunsivat taistelumaaston. Samaa voi sanoa Lapin
puolustajista – he ottivat sotaan mukaan myös omat ajoporot.
Suomalaiset kykenivät
useissa taisteluissa ja monilla lohkoilla suorastaan käsittämättömiin
suorituksiin. Yksittäisten ampujien ja lentäjien saavutukset
tunnettiin pian ulkomaita myöten, ja huomiota herätti myös se,
että suomalaiset tuhosivat suuren määrän hyökkäysvaunuja, vaika
kenttätykistöllä oli pulaa ammuksista eikä
panssarintorjuntatykkejä ja panssarimiinoja ollut riittävästi.
Kalusto- ja ammuspulan takia suomalaiset turvautuivat lähitorjuntaan:
vihollisen vainut päästettiin omien asemien sisää, pysäytettiin
niitä seuraava jalkaväki ja tuhottiin panssarit kasapanoksilla ja
polttopulloilla.
Pekka Tiilikainen
Talvisodan
Suomalaissotavankien haastatteluhttps://www.youtube.com/watch?v=fXsQIui3zQY
Jatkosodan tunnelmia Aunuksen Karjalasta
https://www.youtube.com/watch?v=I34mM2xP3kQ
Uutiskuvia talvisodan päättyessä. Palava Petsamo ja evakkoja. Suomi-Filmin uutiskuvia 8, 1940
https://www.youtube.com/watch?v=qcHGV0yVqoI
Suomen Tie Jatkosotaan 1940-1941
https://www.youtube.com/watch?v=Nf7a7SLkuJo
Lähdeaineisto Suomi
taisteli – kuvat kertovat ISBN 978-952-220-708-6
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti