Talvisodan tiedonvälitys

Ensio Sevon

Armeijalla ei talvisodan aikana vielä ollut rintamakirjeenvaihtajia. Yleensäkin tiedotus oli varsin niukkaa. Päämajan progandaosasto välitti joko suoraan sanomalehdille tai Suomen Tietotoimiston (STT) kautta päämajan päivittäisiä tilannetiedotuksia. Niissä todettiin yleensä vain se, millä paikkakunnilla tai rintamalohkoilla taisteluja oli käyty ja millaisia tappioita viholliselle oli aiheutettu. Tilannetiedotuksissa kerrottiin erikseen maa- ja ilmavoimien toiminnasta. Vihollisen mies- ja kalustotappiot ilmoitettiin, omia yleensä ei. Pääamajan tiedotuksiin sisältyvien kotirintaman pommitusuutisten yhteydessä kuitenkin tavallisesti mainittiin kuolleiden ja haavoittuneiden siviiliuhrien lukumäärät, ja joskus mainittiin myös ainellisista vaurioista.

Rintamareportaaseja talvisodasta kirjoitettiin hyvin vähän. Valistusupseerit, sotilaspapit ja yksittäiset sotilaat saattoivat tehdä artikkeleita lehdille, mutta tärkein tiedotusväline oli radio.

Radiosta kotirintaman väki kuuli uutiset, joihin sisältyivät päämajan tiedotukset. Yleisradio lähetti myös muut sotaan liittyvää, Valtioneuvoston Tiedotuskeskuksen toimittamaa ohjelmaa. Rintamien tuntumassa liikkui radioreporttereita, lähinnä Pekka Tiilikainen ja Ensio Sevon, jotka selostivat tapahtumia ja haastattelivat rintamamiehiä.

Neuvostojohtoo oli arvioinut, että Suomi miehitettäisiin muutamassa viikossa. Tähän ei puna-armeija pystynyt. Suomalaisten sinnikäs vastarinta yllätti Stalinin ja muut neuvostojohtajat, joten he pyrkivät vuoden 1940 alussa nopeasti ratkaisuun. Suomen vastaiselle rintamalle keskitettiin lisäjoukkoja, jolloin ylivoima vain kasvoi kasvamistaan. Hyökkäyksen pääpaino oli Karjalankannaksella, jossa venäläiset onnistuivat 11.2.1940 tekemään läpimurron Summassa. Tätä ennen he olivat hyökkäilleet Summan lohkolla jatkuvasti jalkaväen voimin, tykistön ja lentokoneiden tukemina. Puolustajat torjuivat parin viikon tulihelvetin aikana päivisin hyökkäyksiä ja korjailivat öisin tykistötulen ja pommitusten vaurioittamia asemiaan. Lopulta suomalaisjoukot joutuivat vetäytymään viivytystaisteluja käyden.

Neuvostoliiton ylivoima talvisodassa oli valtava. Kollaalla oli suomalaisella JR 34:llä, johon kuului 3000 miestä, aluksi vastassaan lähes 16 000 neuvostodivisioona. Se kärsi ainakin yli 4000 miehen tappiot kaatuneina, haavoittuineita ja paleltuneina, mutta tammikuussa sen avuksi tuli toinen neuvostodivisioona. Ja kun suomalaiset vahvistivat helmikuusa Kollaan joukkoja yhdellä rykmentillä, vastustaja toi lähialueille neljä uutta divisioonaa. Maaliskuussa taisteltiin arviolta ja viisinkertaista miesylivoimaa vastaan; lisäki venäläisillä oli runsaasti tykistöä, hyökkäysvaunuja ja lentokoneita.

Erityisesti rajaseudun miehistä kootut suomalaiset joukko-osasto olivat tehokkaita ja hyökkäyshaluisia, sillä he puolustivat konkreettisesti omia kotejaan ja tunsivat taistelumaaston. Samaa voi sanoa Lapin puolustajista – he ottivat sotaan mukaan myös omat ajoporot.

Suomalaiset kykenivät useissa taisteluissa ja monilla lohkoilla suorastaan käsittämättömiin suorituksiin. Yksittäisten ampujien ja lentäjien saavutukset tunnettiin pian ulkomaita myöten, ja huomiota herätti myös se, että suomalaiset tuhosivat suuren määrän hyökkäysvaunuja, vaika kenttätykistöllä oli pulaa ammuksista eikä panssarintorjuntatykkejä ja panssarimiinoja ollut riittävästi. Kalusto- ja ammuspulan takia suomalaiset turvautuivat lähitorjuntaan: vihollisen vainut päästettiin omien asemien sisää, pysäytettiin niitä seuraava jalkaväki ja tuhottiin panssarit kasapanoksilla ja polttopulloilla.

Pekka Tiilikainen

Talvisodan Suomalaissotavankien haastattelu
https://www.youtube.com/watch?v=fXsQIui3zQY

Jatkosodan tunnelmia Aunuksen Karjalasta
https://www.youtube.com/watch?v=I34mM2xP3kQ

Uutiskuvia talvisodan päättyessä. Palava Petsamo ja evakkoja. Suomi-Filmin uutiskuvia 8, 1940
https://www.youtube.com/watch?v=qcHGV0yVqoI

Suomen Tie Jatkosotaan 1940-1941
https://www.youtube.com/watch?v=Nf7a7SLkuJo

Lähdeaineisto Suomi taisteli – kuvat kertovat ISBN 978-952-220-708-6