Talvisodan henki

Suuren ulkoisen vaaran uhatessa suomalaiset yhdistyivät vaikeassa tilanteessa yksimielisesti puolustamaan maataan ja sen itsenäisyyttä. Syntyi ns. talvisodan henki, jossa jokainen suomalainen teki kaiken voitavansa sodan voittamiseksi vainoojaa vastaan.

Talvisodan henki yhdisti kansan ja paransi kansalaissodassa syntyneitä luokkaeroja umpeen. Sota osoitti, että kaikille suomalaisille oli sittenkin tärkeintä oma itsenäinen isänmaa, jonka eteen oltiin valmiita tekemään suuriakin uhrauksia. Kuvaavaa on, että esim. mustan pörssin kauppiaita ei talvisodan aikana ollut yksinkertaisesti siitä syystä, että heitä ei olisi vallinneessa tilanteessa suvaittu. Jatkosodan aikana tilanne oli jo toinen ja musta pörssikin kukoisti.

Talvisodan hengen ohella suomalaisia auttoi ns. talvisodan ihme. Tämä käsite syntyi lännen lehdistössä, jossa ihmeteltiin miten pieni Suomi pystyi viikosta viikkoon vastustamaan suurta itäistä naapuriaan niin, ettei mahtavana pidetty Puna-armeija päässyt eteenpäin. Tätä ei voitu ymmärtää muutoin kuin pitämällä sitä suoranaisena ihmeenä.

Talvisodan ihme koostui useasta eri osatekijästä, joista ensimmäinen ja tärkein oli suomalaisten voimakas ja yksimielinen tahto puolustautua vihollista vastaan.

• Olemme tietoisia siitä, että taistelu tulee edelleenkin olemaan kova ja että se vaatii paljon uhreja. Moni suomalainen joutuu antamaan henkensä, mutta oikeus on voittava. Tämän maan korpien kätköistä ja nokisista tehtaista on noussut se voima, joka on takeena siitä, että Suomea ei vasalliksi alisteta, puhui sosialisti Emil Skog ammattiyhdistysväelle helmikuussa 1940.

Talvisodan olosuhteet olivat suomalaisten puolella, sillä talvi 1939-1040 oli erittäin luminen ja kylmä. Suomalaiset olivat tottuneita metsässä kulkijoita ja ulkona liikkujia päinvastoin kuin monet puna-armeijan lämpimiltä seuduilta kootut joukko-osastot. Myös suomalaisten talvivarusteet olivat parempi kuin vihollisen. Esim. suomalaisessa teltassa oli kovallakin pakkasella lämpötila selvätsti plussan puolella.

On todettu, että jos Stalin olisi onnistunut kukistamaan Suomen vastarinnan muutamassa päivässä, maamme historia kirjoitettaisiin nyt kokonaan eri tavalla. Suomen ja Neuvostoliiton sotaa seurattiin erityisen tarkasti Saksassa, jossa Puna-armeijan saamattomuus herätti Hitlerissä uudenlaisia ajatuksia. Hitler päätti ottaa Suomen suojelukseensa ja suunnata armeijansa iskun ensimmäisessä vaiheessa Neuvostoliittoon toisin kuin oli alun perin suunnitellut.

Armeijansa saamattomuuteen kyllästyneenä ja kansainvälisen kertakaikkisen nolaamisen pelossa Stalin päätti helmikuussa 1940 suunnata murskaavan iskun Kannakselle ja kukistaa Suomen vastarinnan. Puna-armeijan joukko-osastoja vahvistettiin tuntuvasti ja neovostojoukot saivatkin läpimurron Kannaksella.

Suomalaiset perääntyivät uudelle puolustuslinjalle Viipurinlahden- Viipurin- Talin – Ihantalan- Vuoksen tasalle. Uudella linjalla käytiin maaliskuun alkupäivinä rajuja taisteluja, joissa puna-armeija ei kuitenkaan onnistunut murtamaan murskaavasta ylivoimasta huolimatta suomalaisten vastarintaa. Vihollisuuden loppuivat näissä asemissa 13. päivänä 1940 solmittuun välirauhaan.

Stalin katsoi, että Suomen valloittaminen olisi tullut turhan kalliiksi tilanteessa, jossa sota uhkasi Neuvostoliittoa muiltakin suunnilta. Lisäksi länsivallat suunnittelivat tosisaan avun lähettämistä Suomelle, mikä olisi vaikeuttanut Stalinin suurvaltapoliittista tilannetta entisestään.

Suomi oli selvinnyt kovasta koettlemuksestaan tosiasiallisena voittajana, sillä maan itsenäisyys oli pystytty ankarien taistelujen avulla säilyttämään eikä Neuvostoliitto ollut tosiasiassa pystynyt etenemään paljoakaan sodan lakupäivistä, Suomen miehittämisen olleesta alkuperäisestä tavoitteesta puhumattakaan.

Vaikka maa oli pelastettu, ei maaliskuun 13 päivä ollut suinkaan mikään ilon päivä. Solmitussa rauhassa Suomi menetti Karjalan kannaksen, mikä tiesi alueen evakoille sitä, että kotiseudulle ei ollut takaisin palaamista. Suomi joutui myös luovuttamaan Hangon tukikohdaksi Puna-armeijalle.

Lähdeaineisto Jouni Kallioniemi Kotirintama 1939-1945 ISBN 951-97093-3-9