lauantai 5. heinäkuuta 2014

Pohjois-Karjalan taistelut


Suomalaiset ottivat talvisodan aikana noin 5700 sotavanki, jotka selvisivät vankeudestaan pääosin hyvin. Kuvassa sotavankeja Matkaselässä.

Osasto Talvelan rintamalla tilanne muodostui päivän aikana tukalaksi. Neuvostoliiton joukot hyökkäsivät tykistön ja ilmavoimien tukemina suomalaisten asemia kohti pohjoisesta ja etelästä, ja pohjoissiivellä tilanne oli erityisen huono. Siellä noin kahden komppania vahvuinen vihallisosasto hyökkäsi yllättäen suomalaisen Er.P. 9:n leiriin Karsikkolammella. Suomalaispataljoonan onnistui kuitenkin työntää viholliskomppaniat takaisin vastaiskulla.
Lähes kaikki Osasto Pajarin joukot olivat nyt taistelukosketuksessa, mikä merkitsi sitä, että paineen vielä kasvaessa tuleen ei olisi heittää mistään reservejä. Pajari pyysi lisävoimia, mutta ei saanut niitä. Ilmassa leijui saarroksen vaara, sillä Pajarin päävoimat oliva Aittojokilinjalla, jonka molemmat sivustat oli uhattuna. Pajari sai käskyn vastahyökkäyksestä, joka alkaisi seuraavana aamuna.
Ilomatsissa taisteltiin Petkelniemestäa, jossa oli suomalaisten eteen työnnetty asema. Sitä puolusti kaksi joukkuetta, joka oli sijoitettu noin 200 metrin päähän toisistaan. Toisen joukkueen jouduttua tulitaisteluun rauhallisemmassa kohdassa sijaitsevan joukkueen johtaja vänrikki Järvinen oli juuri lähettämässä ryhmää sen apuun, kun kuuli konepistoolisarjan aivan komentotelttansa vierestä.
Vetäydyttyään taakse Järvine löysi sieltä myös Viljasen miehet. Suomalaisten oli ankarassa tulessa luovuttava Petkelniemen tukikohdasta. Petkelniemi kuitenkin saarrettiin ja vallattiin takaisn samana päivänä. Suomalaisten tappiot olivat Ilomantsissa päivän aikana kolme kaatunutta ja neljä haavoittunutta, vihollisen tappiot non 30-40 kaatunutta.
Myös Kollaanjoella vihollinen jatkoi hyökkäystään. Tulitus Suomen asemiin jatkui, ja neuvostojoukkojen aktiivisuus lisääntyi erityisesti rintaman sivustoilla.

Suurjuoksiat Paavo Nurmi ja Taisto Mäki lähtivät illalla pimennetystä Helsingistä proganda- ja kilpailumatkalle Yhdysvaltoihin. Mäki aikoi yrittää uusia maailmanennätyksiä 5000 ja 10000 m:llä, vaikka hän oli ollut rintamalla sodan alusta saakka ja haavoittunut lievästi. Lisäksi häntä vaivasi reumatismi. Nurmi oli mukana Amerikan tuntemuksensa ja siellä nauttimansa suuren suosion takia. Miehet matkustivat Tukholman ja Oslon kautta New Yorkiin, josta matka jatkui Floridaan, missä Mäki harkoittli muutaman viikon ajan. Ensimmäinen kilpailu, jossa Mäki juoksee on tarkoitus järjestää maaliskuun alussa Los Angelesissa.

23.1.1940 osasto Pajari hyökkäsi hyökkääviä venäläisjoukkoja päin Viitavaaran länsipuolella. Suomalainen hyökkäysosasto oli patajoonan vahvuinen, ja se eteni aluksi hyvin. Joukon komenttaja sai kuitenkin surmansa hyökkäyksen aikana, minkä jälkeen suomalaiset vetäytyivät lähtöasemiinsa.
Neuvostoliitto jatkoi omaa hyökkäystään. Se valtasi ilmavoimien tukemana Vieksingin kylän, jota työpataljooniin kuuluvat miehet yrittivät puolustaa jotuen kuitenkin vetäytymään kylästä asemiin sen länsilaidalle. Neuvostoliiton joukot loivat Pohjois-Karjalassa toimiville Talvelan joukoille yhä suuremman uhan edeten sivustoja pitkin.

Kannaksella vihollinen hyökkäsi pimeässä noin komppania voimin Muolaanjärvellä. Rumakoira-nimisessä saaressa vihollisia olin 30 ja 2. D.n sotapäiväkirjan mukaan sen kirjoitushetkellä suunnalla oli ”likvidoiminen käynnissä”. Hyökkäys lyötin takaisin. Neuvostoliitto oli suunnalla muutenkin aktiivinen ja tilkitsi muun muassa varmistustaan niin, etteivät suomalaisten tiedustelupartiot päässeet linjojen läpi. Lisäksi viholline pudotti selustaan desantteja aiempaa useammin. Vihollisen tykktuli oll tavallista voimakkaampaa Summan lohkolla.

Suomen kansa tarvitsi sodan kuluessa yhtenäisyyttä, ja sitä pyrkivät luomaan myös työmarkkinjärjestöt. Suomen Työantajien Keskusliitto STK tunnusti ensimmäisen kerran virallisesti Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliiton SAK:n, joka oli perustettu jo vuonna 1930. Taustalla oli myös vastakkaisasettelun lientyminen sosiaalidemokraattien ja maalaisliiton muodostaman punamultahallituksen myötä. Työmarkkinajärjestöjen sopimusta kutsuttiin ”tammikuun kihlaukseksi”.

24.1.1940 Ryhmä Talvelaa vastaan hyökänneet Neuvostoliiton joukot aloittivat päivän kolmella tulivalmistelulla Vegarus-järven länsipuolella. Ne olivat edenneet samalla suunnalla edellisenä päivänä ja jatkoivat nyt siitä. Suomen puolusttuksesta Vegarus-järvellä vastanneen SissiP 2:n puolustus murtui, ja se joutui vetäytymään. Vihollinen pysäytettiin kuitenkin Kuukkkausjoelle lisäjoukkojen turvin.
Karsikkolammella ja Aittokosken maastossa edenneet vihollisosastot saatiin pysäytettyä. Vieksingin kylässä, josta suomalaiset olivat edellisenä päivänä joutuneet luopumaan, työjoukot torjuivat venäläisten pyrkimykset edetä kohti pohjoista.
Kollaalla suomalaiset menettivät rintaman pohjoisella lohkolla olleen tukikohdan neuvostojoukoille. Ilomantsissa tämä ja seuraava päivä olivat rauhallisia.

Suomalaiset olivat luoneet Laatokan pohjoispuolella suurella vastahyökkäyksellä useita motteja. Alueella käytiin vieä yksittäisiä taisteluita, mutta suomalaishyökkäys oli jo päättynyt. Suurin moteista oli Kitilän suurmotti, joka oli läpimitaltaan yli viisi kilometriä. Seuraava askel oli mottien tuhoaminen, mikä osoittautui vaikeaksi tehtäväksi. Pukitsanmäelle ensimmäisenä edennyt JP 4 oli yhä siellä, kun vihollinen teki vastahyökkäyksen, Sen suomalaiset kuitenkin torjuivat, ja seuraavana päivänä Pukitsanmäki oli JP 4:n hallussa.

Luotaessa yhteyttä Pukitsanmäellä olleen JP 4 ja Er.P. 8:n välille piti kulkea vihollisen hallitseman alueen läpi. JP 4:n miehet olivat kiinni taisteluissa, joten esikuntakomppaniast piti löytyä vapaahtoinen johtamaan partiota toisen suomalaisosaston luo. ”Motti-Matti ” Aarniolle ilmoittautui silloin talousalikersantti Lauri Törni.

Aarni käsi Törnin edetä rintamalinjan edessä ja selvittää Er.P. :n ja vihollisen asemat. Tehtävä oli Törnin tulikaste. Vihollislinjat oli linnoitettu hyvin, ja alueella partiot myös vihollisen hyökkäysvaunuja. Partio pääsi kuitenkin liikkumaan yön pimeyden turvin venäläisten asemien läpi ja ilmestyi suomalaispataljoonan komentotelttaan hieman ylttääen. Törni miehineen oli päässyt livahtamaan hänen vartiomeistensä ohitse huomaamatta. Törni palasi omaan joukkoyksikköönsä aamulla ja ilmoitti siellä pyydetyt sijainnit. Tämän perusteella venäläisten niskaan pystyttiin lähettämään tykistö- ja kranaatinheitinkeskitys.

25.1.1940 Muolaanjärvellä taisteltiin Suursaaren omistuksesta. Siitä oli taisteltu jo aiemmin, mutta nyt neuvostojoukot yrittivät uudelleen. Suomalaiset saivat epämiellyttävät lähentely-yritykset kuitenkin torjuttua.
Taipaleessa taisteltiin Laatokalla sijaitsevan pienen Paskaluodon omistuksesta. Sen hallitseminen vaikuttaa olleen arvovaltakysyms. Päivällä se oli venäläisten hallussa, mutta öisin suomalaiset iskivät takaisin karkottaen vihollisen. Parian päivänä sataneen runsaan lumen suojissa viholliset olivat asettuneet luodolle, ja luulivat olevansa sen herroja. Suomalaiset kuitenkin valtasivat sen saaden saalikseen konekiväärin ja kuusi vankia. Vajaan kahden tunnin kuluttua tästä taistelusta venäläiset nousivat jälleen luodolle, ja taistelu aaltoili puolelta toiselle. Lopulta suomalaiset pääsivät voitolle, ja jälleen saaliiksi saatiin konetuliaseita ja vankeja. Lopulta venäläiset saapuivat paikalle panssarivaunujen kera. Silloin suomalaiset päättivät, että nyt tältä päivältä Paskaluoto on nähty ja lähtivät pois.

Kollaalla suomalaiset valtasivt takaisin edellisenä päivänä menetetyn tukikohdan pohjoisella lohkolla. Iltapäivällä päättyneessä taistelussa suomalaiset kärsivät 32 miehen tappiot. Tämänpäivän jälkeen paine Kollaan rintamaa vastaan kuitenkin helpotti, mikä ainakin osaltan johtui sinne siirretyistä vahvistuksista.

Neuvostoliitto jarkoi yllätyshyökkäyksiään. Ryhmä Talvelan joukkoja vastaan. Venäläinen komppania syöksyi yöllä Tolvajärven-Ägläjärven tielle, ja suomalainen komppani sai käskyn tuhota tunkeutujat. Puoleen päivään mennessä tehtävä oli suoritettu, venäläiset lyötiin täydellisesti. Venäläiset tekivät vielä toisen hyökkäyksen tielle, mutta sekin torjuttiin ja neuvosto-osasto joutui vetäytymän hajotettuna kohti etelää. Suomalaisten asemat kestivät myös Vegarus-järvellä. Vikesingin kylässä työpatajoonasta muodostettu 350-miehinen osasto yritti vallata kylää onnistumatta hankkeessa.

Neuvostoliiton ulkoasiainkomissaari Molotov sanoi Saksan suurlähettiläs von Schulenburgille, että Neuvostoliitto ei tulisi tekemään minkäänlaista sopimusta Rydin-Tannerin hallituksen tai Mannerheimin kanssa. Molotov halusi Suomelle Neuvostoliittoon ystävällisesti suhtautuvan hallituksen ja piti mahdollisena Kuusisen varjohallituksen täydentämistä.


Lähdeaineisto Talvisotakronikka ISBN 951-20-3446-8, Ilkka Enkenberg Talvisota päivä päivältä ISBN 978-952-220-706-7

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti