Lännen apu

Jo ensi tapaamisella 15.12.1939 Ranskan pääministeri Daladier lupasi aseapua pyytämään lähetetylle eversti Aladar Paasoselle 30 Morane-Saulnier-hävittäjäkonetta. Se oli Ranskan ilmavoimien perustyyppi, hyvin ketterä kone, jonka aseistusta pidettiin heikohkona. Koneita lähetettiin Suomen sodan aikana. Niistä osallistui 14 sodan viimeisen viikon aikoina rajuihin ilmataisteluihin Lahden-Kouvolan alueella ja hyökkäsi Vironlahden läsirannalla ja jäällä venäläisten auto- ja panssarkolonnien kimppuun. Koneet tuotiin laatikoissa Ruotsiin, jossa ne kootiin. Sen jälken ne jo lensivät. Eversti Nordströmin loviisalaisen varustamon alukset toivat Ranskasta 14 laivalastillista sotatarveikkeita. Matka vei kuukauden. Alukset tulivat Ranskan satamista Norjan satamiin engantilaisissa laivasaattueissa saksalaisten sukellusveneiden aiheuttaman vaaran takia. Norjasta tavarat tuotiin junilla Suomen rajalle, jossa ne jouduttiin lastaamaan uudelleen suomalaisiin vaunuihin eri raideleveyden takia.

Erityisen kallisarvoinen lasti tuli Salli-laivalla: 100 000 kranaatinheittimen ammusta, 81 mm:n kranaatinheitin oli venäläisten erityisesti pelkäämä ase, koska suomalaiset kkenivät viemään sen mihin tahansa korpeen. Kaikkiaan noita kranaatteja saatiin 300 000. Kranaatinheittimiä 100. Käsikranaatteja tuli 200 000, panssarintorjuntatykkjeä 60, 105 mm:n haupitseja 24 ja niitä kiskomaan 17 traktoria, ammuksia 28 000, 105 mm:n haaralavettitykkejä 12 ja niihin 12000 ammusta, pikakiväärejä 2375 ja niihin 9,6 miljoonaa patruunaa, aseen kaliperi oli 8 mm, joka ei ollut tavallinen Suomessa, piikkilankaa 1000 tonnia, trotyylia 100 tonnia, vanhanaikaisia jäykkälavettisia kanuunoita 288 ja niihin 580 000 ammusta, jotka olivat hyvin tehokkaita. Viimeksi mainittu tykki siirrähti aina taakse päin laukaisutilanteessa ja se jouduttiin suuntaamaan uudelleen. Tämä hidasti sen käyttöä, mutta ehdittiin sillä ampua kaksi kranaattia minuutissa, kun kiirettä pidettiin.

Englannin pääministeri Neville Chamberlain joutui puolustelemaan Suomelle lähetetyn avun tehottomuutta ja hitautta parlamentissa. Hän kertoi, että kuningaskunta oli kuitenkin lähettänyt Suomeen 101 lentokonetta ja 114 erikaliberista tykkiä ja 185 000 ammusta niihin, 15700 lentopommia.... hän myös muistutti, kuinka paljon Englanti oli nähnyt vaivaa varustaessaan huomattavan Suomeen aiotun apuretkikunnan,

Ranskan ja Englannin yleinen mielipide ja lehdistö kannatti voimakkasti avun lähettämistä. Lehdistä kirjoitti Neuvostoliitosta kuin vihollisvaltiosta. Suomea ei kouvin hyvin tunnettu ja siitä luotu kuva saattoi monesti tuntua suomalaisista vähintään huvittavalta.

Tammikuun puolivälin jälkeen 1940 Englannilla ja Ranskalla olivat operaatiosuunnitelman raamit valmiina. Suomeen lähetettäisiin joukkoja, ei Petsamon kautta taistellen vaan Norjan ja Ruotsin läpi Narvikin satamasta pitkin vuoriketjun läpi menevä rautatietä Pohjanlahden rannalle. Etelässä oli valloitettava Tronheim ja Bergen purkaussatamiksi. Sieltä pääsi rautateitse Jällivaaran radalle. Samalla hankittiin tilaa, jonne voitiin sijoittaa joukkoja torjumaan mahdollista saksalaisten vastahyökkäystä etelästä. Oli miehitettävä myös Stavanger, koska seillä oli ainoa kunnollinen sotilaskäyttöön kelpaava lentokenttä koko Norjassa. Pohjanlahden rannalta oi varustettava Ruotsin Luulaja torjumaan saksalaisten maihinnousua. Joukkoja oli varattava operaatioon niin paljon, että niistä voitiin lähettää Suomeen vähintään kaksi prikaatia eli neljä rykmenttiä. Kansainliiton Suomea koskeva päätös velvoitti jäsenvaltiot auttamaan sotilaallisestikin hyökkäyksen kohteeksi joutunutta jäsenvaltiota. Norja ja Ruotsi olivat kuitenkin irtisanoutuneet tuosta velvollisuudesta puolueettomuutensa takia. Jos ne eivät olisi sitä tehneet, paha niiden olisi ollut kieltää länsivaltojen joukkojen läpikulkua. Nyt nämä tekivät sen. Englanti ja Ranska jatkoivat siitä huolimatta retkikunnan kokoamista ja varustamista. Ne uskoivat, että Norja ja Ruotsi antaisivat periksi, kun joukot nousisivat maihin Norjan satamissa.

Retkikunnan komentajaksi määrätty englantilainen kenraali Kennedy oli paljon realistisempi kuin länsimaiden poliittinen johto, kun hän esitti sille epäilyksensä. Norjalaiset voisivat siirtää liikkuvan rautatiekalustonsa ulottumattomiin ja irrottaa kiskoja. Ruotsalaiset pystyisivät estämään rautatien käytön alueellaan katkaisemalla sähkön. Rata oli sähköistetty. Sotasuunnitelma hyväksyttiin virallisesti 19.1.1940.

Ennen kuin liittoutuneiden ylin sotaneuvosto otti asian esille Pariisissa 6.2.1940, englantilaiset määräsivät Ranskassa olevan divisioonansa ja kaksi kotimaassa olevaa divisioonaa tehtävään. Ranskassa olevan divisioonan upseerit ja rivimiehet alkoiva opetella hiihtoa Chamonix`n rinteillä. Se oli paras mahdollinen paikka. Siellähän oli pidtty talviolympialaisetkin ja turistit kävivät siellä laskettelemassa.

Aikalaskelmien mukaan liikkeelle voitiin lähteä aikaisintaan maaliskuun lopussa. Pohjanlahden rannalla oli oltava viimeistään huhtikuun puolivälissä, koska silloin meri vapautui jästä ja saksalaiset todennäköisesti nousisivat siellä maihin. He taistelivat Pohjois-Ruotsin rautamalmista. He tarvitsivat sitä vähintään 9 miljoonaa tonnia vuoden 1940 aikana, muuten sotateollisuuden koneet pysähtyisivät. Pelästään Narvikin sataman sulkeminen talvikuukausiksi olisi estänyt miljoonan tonnin kuljetukset Saksaan. Luulaja ja muut Pohjanlahden ruotsalaiset satamat olivat tuon ajan jäässä. Länsiliittoutuneilla oli aikaa vain kaksi tai kolme viikkoa suorittaa operaationsa.

Ensimmäiset yksiköt oli saatettava Narvikiin 20.3.1940, kaksi jalkaväkiprikaatia. Mahdollisimman nopeasti sen jälkeen oli laskettava maihin viisi divisioonaa etelään, Namsokseen,Tronheimiin, Bergeniin ja Stavangeriin. Ruotsin Luulajaan oli siis ehdittävä ennen huhtikuun puoliväliä. Etelä-Norjaan oli sijoitettava neljä raskasta pommilaivuetta ja kaksi hävittäjälaivuetta. Lisäksi oli varattava neljä raskasta pommiaivuetta toimimaan Englannin kentiltä. Neljäkymmentä hävittäjäalusta oli pantava turvammaan kuljetuslaivoja.

In vaasion johto päätettin uskoa briteille. Heidän armeijastaan osallistuisivat siihen 42. ja 44. divisioona. Ranska lähettäisi alppijääkääriprikaatin, puolalaisen prikaatin ja kais muukalaislegioonan pataljoonaa. Tarvikkeiden lastauksen piti alkaa 1.3. ja joukkojenkuljetusalusten lähteä merelle 15.3.

Lähdeaineisto Veijo Meri Suurta olla pieni kansa ISBN 961-1-14397-2