maanantai 15. syyskuuta 2014

Pelon kesä

Moskovan rauhan jälkeen Suomella oli ratkaistavanaan suuria ongelmia: 430 000 Karjalan evakkoa oli asutettava ja saatava elämän alkuun, muut sodan aiheuttamat epäkohdat oli korjattava, talous oli nostettava jaloilleen ja uusi raja oli linnoitettava. Jälleenrakennusurakkaa varjosti epäily siitä, mitä aikeita Neuvostoliitolla oli Suomen suhteen.
Ahdinkoa lisäsi suursodassa keväällä 1940 tapahtunut käänne, jonka vuoksi Suomen ulkopoliittinen asema muuttui entistä tukalammaksi: Saksa valloitti Tanskan ja Norjan ja saavutti pian murskavoiton lännessä. Neuvostoliitto siirsi valtapiiriään länteen ja muutti Baltian maat neuvostotasavalloiksi.
Suomi joutui lähes täydelliseen eristykseen. Saksa oli yhä kylmäkiskoisempi, ja länsiliittoutuneiden varaan ei voinut rakentaa mitään. Ruotsi tarjoi vain myötätuntoa.

Saatuaan tavoitteensa täytetyksi Baltian suunnalla Neuvostoliitto lisäsi painetta Suomea kohtaan. Se esitti jatkuvasti uusia rauhansopimukseen perustumattomia vaatimuksia. Se vaati mm. luovutetuilta alueilta poiskuljetetun omaisuuden korvaamista, Väinö Tannerin erottamista hallituksesta, oikeutta Petsamon nikkeliin, Ahvenanmaan demilitarisoimista ja vapaata kauttakulkua rautateitse Hankoon.

Neuvostoliitto puuttui myös Suomen sisäpolitiikkaan tukemalla toukokuussa 1940 perustettua Suomen ja Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seuraa. Seura kasvatti jäsenmääräänsä ja hyökkäsi hallitusta sekä SDP:n ja SAK:n johtoa vastaan. Sen järjestämät mielenosoitukset synnyttivät levottomuutta, mistä Suomen hallitus sai aiheen pelätä, että Neuvostoliitto pyrki seuran avulla soluttautumaan maahan.

Suomen ahdinkoa kuvasti matkustajakone Kalevan alasampuminen 14. kesäkuuta 1940. Tallinnasta noussut Kaleva oli matkalla Helsinkiin, kun kaksi neuvostoliittolaista pommittajaa ampui sen alas. Kymmenen uhria vaatinut hyökkäys liittyi ilmeisesti jo Viron miehittämisen valmisteluihin tai sitten sen tarkoituksena oli estää kuriirien ja kuuriripostin perillemeno. Suomi ei uskaltanut esittää tapauksen vuoksi vastalausetta, korvausvaatimuksesta puhumattakaan.

Moskovan painostustoimet ja laajentunut neuvostovakoilu lisäsivät Suomessa pelkoa siitä, että maata odotti Baltian maiden tapaan itsenäisyyden menetys. Eivät suomalaiset väärässä olleetkaan. Neuvostoliitto aikoi vuoden 1940 lopulla pyyhkäistä Suomen kartalta.

Kun Suomessa odotettiin idän moukarin iskua, Saksassa tapahtui käänne, joka muutti tilanteen. Hitler teki 31. heinäkuuta 1940 päätöksen valmistautumisesta hyökkäykseen Neuvostoliittoa vastaan, minkä vuoksi Suomen alue tuli Saksalle tärkeäksi.
Saksa oli tietoinen Neuvostoliiton aikeista Suomen suhteen, joten se pyrki nopeasti voittamaan Suomen johdon luottamuksen. Tehtävä ei ollut vaikea, sillä suomalaiset odottivat apua kuin kuuta nousevaa. Kun everstiluutantti Joseph Veltjens kertoi elokuun puolivälissä Saksan politiikan tulevista muutoksista, tarjosi Suomelle aseita ja pyysi kauttakulkuoikeutta saksalaisille joukoille, Suomen johto ei epäröinyt tarttua tarjoukseen.
Vaikka Suomessa oli tunnettu Saksaa kohtaan kaunaa sen talvisodan aikana harjoittaman politiikan vuoksi, se nähtiin ainoana mahdollisena pelastajana. Kauttakulkua koskevat neuovttelu vietiin päätökseen syyskuun aikana, jolloin ensimmäiset saksalaiset joukot saapuivat Suomeeen. Aikataulun kiireellisyyttä osoittaa se, että kauemmin valmisteltu neuvostojoukkojen kauttakulku itärajalta Hankoon akoivasta paria päivää myöhemmin.

Kauttakulkusopimuksen allekirjoittaminen ei merkinnyt sitä, että Suomi olisi jo astunut Saksan rinnalle. Ruotsikinin suostui lähes kaikkiin Saksan vaatimuksiin välttääkseen maan valtauksen. Se salli saksalaisten sotilaiden siirron maan läpi ja sakalaisten alusten poikkeamisen maan aluevesille. Ruotsi myi Saksalle myös sen aseteollisuuden tarvitseman rautamalmin.

Kauttakulkusopimus ja asetoimitukset Saksasta merkitsivät suomalaisille aluksi vain tilapäistä hengähdystaukoa, jonka turvin pyrittiin samaan aikaan valtioliitto Ruotsin kanssa. Tältä suunnitelmalta putosi pohja pois vuoden 1940 lopullaa, kun Neuvostoliitto ja Saksa ilmoittivat vastustavansa liittoa.
Suomelle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin kuin turvautua Saksaan. Yhteistyötä saksalaisten kanssa puolsivat sekä neuvostohyökkäyksen pelko että toive Moskovan rauhan epäoikeudenmukaisuuksien korjaamisesta. Saksalaiset helpottivat ratkaisuntekoa kertomalla, että Hitler on torjunut Neuvostoliiton ulkoministeri Molotovin marraskuussa esittämän vaatimuksen saada likvidoida Suomi lopullisesti.

Matkustajakone Kalevan pudotus








Lähdeaineisto Suomi kautta aikojen ISBN 951-8933-60-X
klo

1 kommentti:

  1. ollitoivooalvi15. syyskuuta 2014 klo 20.05

    Olkaamme Saksalle kiitollisia itsenäisyydestämme ja vapaudestamme.

    VastaaPoista