Suomen puolustusvoimat kesäkuussa 1941

Sotasaaliiksi saadut panssarivaunut talvisodan ajoilta muodostivat hyvän lisän,kun ryhdyttiin perustamaan suomalaista panssariyhtymää.

Puolustusvoimien sotavarustetilanne oli talvisodan jälkeen parantunut joka suhteessa. Nyt voitiin realistisesti suunnitella yli puolen miljoonan miehen sodanajan armeijan perustamista. Kaikkia puutteita ja edellisien vuosiymmenien laiminlyöntejä ei luonnollisesti voitu parissa vuodessa korjata. Kuitenkin talvisodan divisiooniin verrattuna tulivoiman arvioitiin kasvaneen lähes kolminkertaiseksi, eikä malli Cajanderista tarvinnut enää puhua. On silti syytä muistaa, että materiaalisen tilanteen merkittävästä paranemisesta huoimatta kyseessä oli köyhän ja pienen maan armeija.

Kotimaisen tuotannon ja sosasaaliskaluston antiosta jokaiselle vuoden 1941 armeijan miehelle voitiin jakaa jokin ase. Suurin puute oli konepistooleista, Näitä puuttui määrävahvuudesta noin puolet. Pika- ja konekiväärejä voitiin jakaa kenttäarmeijalle määrävahvuuksien mukaan, mutta muut jäivät osittain ilman. Konepistooleiden puute voitiin kuitenkin korvata kivääreillä.

Jalkaväen ampumatarviketilanne oli 7,62 mm:n patruunoiden osalta tyydyttävä. Sen sijaan konepistooleiden määrän suureen kasvuun nähden 9,00 mm:n patruunatilanne oli huono. Määrävahvuudesta puuttui peräti 65 prosenttia.

Jalkaväen oman epäsuoran tulivoiman kannalta tilanne oli keveiden kranaatinheittimien osalta hyvä, vaikkakin ampumatarvikkeita oli vain puolet lasketusta tarpeesta. Raskaiden kranaatinheittimien osalta tilanne oli toinen. Näistä heittimistä puuttui kolmannes, eikä ammuksia ollut kuin 5 prosenttia arvioidusta määrästä.

Panssarintorjunta-aseistus oli kasvanut merkittävästi talvisodan jälkeen, mutta vielä kesällä 1941 määrävahvuudesta puuttui 288 tykkiä. Kenttäarmeija voitiin kuitenkin aseistaa määrävahvuisilla panssaritorjuntatykeillä. Panssarintorjuntatykkien ampumatarvikkeita oli varastossa noin puolet lasketusta tarpeesta. Panssariprikaatin perustamisesta jouduttiin vielä kesäkuussa 1941 luopumaan, koska tarvittavia vaunuja ei ollut. Sotasaalispanssareista saatiin kuittenkin huomattava lisä suomalaisiin panssarijoukkoihin.

Kesällä 1941 tykkikaluston määrä ylitti lukumääräisesti silloiset määrävahvuudet. Lähteistä riippuen koko armeijalla oli kesä-heinäkuun vaihteessa käytettävissään 1572-1827 kappaletta 47-280 mm:n kenttä-ja linnoitustykkiä. Kenttäarmeijan osuus oli 24.6.1941, linnoitustykistö mukaan lukien, yhteensä 1279 tykkiä. Tykkikaluston heikkoitena oli tavaton mallikirjavuus. Erilaisia tykkimalleja oli viitisenkymmentä, eräiden lähteiden mukaan jopa 67. Ampumatarvikkeiden huollon ongelma oli 20 erilaista kaliperia.

Lisäksi tykkien sotakaluston puutteen takia osaa raskaista tykeistä ei voitu tehokkaasti käyttää. Positiivisena seikkana oli raskaiden tykkien määrän kasvu. Raskaiden ja keveiden tykkien suhde oli nyt 1:3. Tykistön ampumatarviketilanne oli suhteellisesti parempi kuin jalkaväkiaseiden. Esimerkiksi 76 mm:n laukauksia oli 1500 kappaletta putkea kohden.

Viestikaluston hankintoja ei oltu ehditty toteuttaa kuin osaksi ja kesällä 1941 tilanne oli edelleen heikko. Kenttäradioita puuttui noin puolet tarpeesta. Suurin puute oli rykmentti- ja pataljoonaradioista. Kenttäkaapelista puuttui 1/3 ja kenttäpuhelimista ¼ määrävahvuudesta.

Panssarimiinoja ja sytytysvälineitä oli sodan alkaessa määrävahvuuden edellyttämät määrät, mutta räjähdysaineista puuttui 40 prosenttia. Ylimenokaluston osalta tilanne oli hyvä.

Kenttäarmeija voitiin varustaa lähes täydellisellä lääkemateriaalilla. Kokonaisuutena tilanne oi kuitenkin huolestuttava, sillä lääkintävälineistä puuttui peräti 50-80 prosenttia. Kenttäarmeijalle voitiin jakaa määrävahvuinen vaatetus ja varustu. Sen sijaan kotialueen joukoille ei ollut riittävästi päällysvaatteita eikä jalkineita. Puolutusvoimilta puuttui edellisten lisäksi muun muassa kenttäkeittimiä ja moni muita materiaalinimikkeitä, mutta niillä ei ollut silloisessa tilanteessa ratkaisevaa merkitystä.

Merivoimien alustilanne pysyi vuosina 1940-1941 lukumääräisesti ennallaan. Täysin rintamakelpoisia aluksia olivat vain kaksi panssarilaivaa, kahdeksan vartiomoottorivenettä, kaksi miinalaivaa ja kuusi raivaajaa. Selvänä parannuksena olii kuitenkin alusten ilmatorjunta-aseistuksen lisääntyminen. Panssarilaivat oli nyt aseistettu 40 mm:n ilmatorjuntatykeillä, ja pienimmätkin alukset voitiin varustaa ainakin ilmatorjuntakonekivääreillä. Laivatykkien ampumatarviketilanne oli täydennyksestä huolimatta edelleen heikko.

Suomen merialueilla erittäin tehokkaiksi todettuja ja halpoja merimiinoja oli käytännössä kesäkuussa Saksasta suoritetun hankinnan jälkeen noin 3000 kappaletta eli 2/3 lasketusta tarpeesta. Syvyyspommien tarpeeksi oli laskettu 4320. Tästä määrästä puuttui puolet.Käyttökuntoisia torpedoja oli vain sata arvioidun tarpeen ollessa kolminkertainen.

Rannikkotykistön tykkitilanne oli lukumääräisesti hyvä, sllä yli 100 mm:n tykkejä oli määrävahvuuden edellyttämä määrä. Keveistä 57 mm:n ja 75 mm:n tykeistä puuttui kuitenkin puolet. Rannikon puolustukseen oli lisäksi varattu yli 150 vanhaa jäykkälavettista kenttätykkiä.

Helmikuun 1. päivänä 1941 varsinaisia rannikkotykkejä oli yhteensä 336, joista leveitä 180, raskaita 110 ja järeitä 46 kappaletta. Raskaiden ja järeiden tykkien ampumatarviketilanne oli hyvä, mutta kevyeltä tykistöltä puuttui puolet arvioidusta tarpeesta.

Ranikkotykistön ilmatorjunta-aseiden hankintoja ei ehditty suorittaa ennen sodan syttymistä. Sodan alkaessa merivoimilla oli käytössään 214 tykkiä ja 33 ilmatorjuntakonekivääriä.

Kesällä 1941 ilmavoimilla oli käytettävissään 307 lentokonetta. Hävittäjiä oi 250, pommikoneita 41 ja tiedustelu- ja yhteistoimintakoneita 36 kappaletta. Lukumääräisesti konemäärä oli miltei määrävahvuukisen mukainen. Heikkoutena oli jälleen kaluston kirjavuus. Käytössä oli kaikkiaan 17 eri konetyyppiä. Erityisesti huolena oli länsimaisten koneiden varaosatäydennyksen ongelmallisuus. Toisaalta sekä kotimaasta että Saksasta suoritetut lentokonehankinnat takasivat sodan ensimmäisten kuukausien kalustotäydennyksen.

Lentobensiiniä,lentokoneöljyä sekä ampumatarvikkeita ja pommeja oli varastoissa yli kolmen sotakuukauden tarve. Ilmatorjuntatykistö oli kasvanut talvisodan jälkeen 2,5-kertaiseksi käsittäen kesäkuun 20. päivänä yhteensä 941 asetta. Kaikki asetyypit huomioon ottaen määrävahvuudesta puuttui kuitenkin liki puolet. Joka tapauksessa ilmatorjunnan teho oli parantunut merkittävästi. 20 mm:n ja 40 mm:n ilmatorjuntakanuunoiden hankintojen ansioista. Näitä aseita oli yhteensä 649 kappaletta. Ilmatorjuntatykkien ampumatarviketilanne oli tyydyttävä, vaikka 40 mm:n ammuksista puutui puolet.

Lähdeaineisto Suomi sodassa talvi- ja jatkosodan tärkeät päivät ISBN 951-9078-94-0