Kemin aseman tuhottua
ratapihaa
Suomen ja Neuvostoliiton
välisen aselevon ennakkoehtojen mukaan saksalaisille oli annettu
aikaa 15. päivään 1944 poistua Suomesta. Etelä-Suomen mantereelta
saksalaiset poistuivat määräaikaan mennessä, mutta Suomenlahden
keskellä sijaitsevan strategisesti tärkeän Suursaaren he pyrkivät
ottamaan haltuunsa. Suomalaiset torjuivat saksalaisten Suursaareen
15.syyskuuta tekemän maihinnousuyrityksen kiivaan taistelun jälkeen
– osin neuvostoliittolaisten hävittäjäkoneiden tuella.
Pohjois-Suomessa olevan
saksalaisen 20. vuoristoarmeijan vahvuus oli yli 200 000 miestä.
Joukkoja varten oli varastoitu materiaalia vuoden tarvetta vastaava
määrä, joten joukkojen evakuointiin määräaikaan menessä ei
ollut mahdollisuuksia. Suomen ja Saksan sotilasviranomaiset
solmivatkin saksalaisten vetäytymisestä sopimuksen, mikä antoi
saksalaisille mahdollisuuden evakuoida varastonsa, mutta velvoitti
heitä säästämään asutuskeskukset. Saksalaiset auttoivat myös
väestön evakuoimista Ruotsiin.
Saksan joukkojen
verkkainen eteneminen kohti pohjoista jatkui, kunnes Neuvostoliitto
kyllästyi ”leikkisotaan”. Se vaati suomalaisia aloittamaan
oikean sodan ja työntämään saksalaiset Suomen alueelta.
Valvontakomission varapuheenjohtaja Grigori Savonenkov esitti 30.
syyskuuta uhkavaatimuksen aktiivisen sodankäynnin aloittamisesta
seuraavaan aamuun mennessä.
Suomalaiset aloittivat
sotatoimet juuri määräajan umpeutuessa maihinnousulla Tornioon.
Uhkarohkea yritys onnistui, ja suomalaiset voittivat kaupungin
ympäristössä käydyn viikon kestäneen Lapin sodan kiivaimman
taistelun.
Samaan aikaan myös
neuvostojoukot aloittivat hyökkäyksen saksalaisia vastaan. Ne
keskittivät hyökkäyksensä Petsamon alueelle, mutta etelämpänä
ne tunkeutuivat myös Suomen puolelle varmistamaan saksalaisten
lähtöä. Suomussalmen ja Kuusamon alueelta neuvostojoukot
poistuivat marraskuun puolivälissä 1944, mutta Ivalon tiennoilla
viimeiset puna-armeijan yksiköt poistuivat vasta vuoden 1945
syksyllä.
Saksalaiset syyttivät
Tornion maihinnousun vuoksi suomalaisia sopimuksen rikkomisesta ja
aloittivat lokakuun puolivälissä Lapin perusteellisen hävittämisen.
Suomalaiset etenivät teiden suunnassa, mutta eivät pystyneet
ratkaisevasti nopeuttamaan saksalaisten vetäytymistä. Sodan
viimeinen suuri taistelu käytiin Muoniossa lokakuun lopulla, ja
varsinaiset taistelut päättyivät marraskuun alussa.
Välirauhansopimuksen
mukaan Suomen puolustusvoimat oli saatettava rauhan kannalle 5.
joulukuuta 1944 mennessä. Tämä johti siihen, että
taistelujoukkoja oli ryhdyttävä kotiuttamaan lokakuun lopulla,
Suomalaiset taistelivat Lapin sodan loppuun pääasiassa 19- ja
20-vuotiaiden asevelvollisten voimin, minkä vuoksi sotaa alettiin
kutsua lasten ristiretkeksi.
Kotouttamisen jälkeen
suomalaisilla ei ollut mahdollisuuksia todelliseen sotimiseen, sillä
armeijan miesvahvuus oli enää 37 000. Rintamilla oli helmikuussa
1945 vain 600 miestä. Lapin sota päättyi 27. huhtikuuta 1945,
jolloin viimeinen saksalainen partio poistui Suomen alueelta
Kilpisjärvellä.
Lapin sodan tuhot
Kun todelliset sotatoimet
alkoivat, saksalaiset tunsivat petetyksi ja aloittivat kostoksi Lapin
järjestelmällisen tuhoamisen. Lokakuun 13. päivänä 1944
vuoristoarmeijan esikunta määräsi tuhottavaksi linjan
Ylitornio-Sinetta-Sodankylä, nämä paikkakunnat mukaan lukien,
pohjoispuolella kaikki asumuksiksi kelpaavat rakennusket.
Perusteluina oi, että viholliselta haluttiin riistää
majoitusmahdollisuudet talven tullessa. Sairalat, kirkot,
rakennukset, jotka olivat asuttuja tai sijaitsivat kaukana teistä,
tuli säästää.
Rakennuksia tuhoutui
kaikkiaan 14 779. Näistä asuinrakennuksia oli 5047. Pahiten Lapin
lääni kunnista tuhottiin Savukosk, 95-prosenttisesti. Rovaniemi ja
Enontekiö tuhottiin 90-prosenttisesti. Koko Lapin tuhoprosentti
lienee ollut noin 40-46.
Vaikeuttaakseen vihollisen
etenemistä saksalaiset miinnoittivat Oulun läänissä 6575 metriä
ja Lapin läänissä 3222 kilometriä teitä ja teihin räjäytettiin
laajoja katkaisukohtia. Lapin läänin silloista tuhottiin 90
prosenttia eli 675 siltaa. Noin 2800 maantierumpua räjäytettiin.
Kaikki 24 lossia tuhottiin. Noin 800 kilometrin matkalta kyläteitä
tuhottiin sillat ja rummut. Raskas liikenne rikkoit muutkn
kelirikkoiset tiet, Liikenne suljettiin 526 kilometrin matkalla,
Rautateilla tuhottiin
kiskoja, rumpuja, siltojja ja vaihteita. Kaikki Lapin 115
puhelinkeskusta ja 163 puhelinpaikkaa kuten myös 3700 kilometriä
johtoja. Miinanraivauksessa Lapissa kuoli vuoden 1952 alkuun mennessä
72 henkilöä ja haavoittui 141.
Lapin sota
Lähdeaineisto Suomi
kautta aikojen ISBN 951-8933-60-X, Jari Leskinen, Anssi Juutilainen
Jatkosodan pikkujättiläinen ISBN 951-28690-7
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti