Suurtaistelu Kannaksella

Panssaritorjuntatykki on juuri tuhonnut Neuvostoliiton T-34 panssarivaunun Ihantalassa 30.6.1944

Talin-Ihantan alueella käytiin Pohjoismaiden historian suurinta taistelua. Neuvostoliitto pyrki kiertämään selustaan Viipurinlahden kautta. Äänislinnasta peräydyttiin. 27.6.1944 neuvostojoukot järjestelivät haurasta huoltoaan, ja suomalaiset päättivät iskeä. Panssaridivisioonan ympärille koottu joukko pyrki motittamaan Neuvostohyökkäyksen kärkenä muita puna-armeijan joukkoja edemmän päässeet kaartin divisioonat. Suomalaishyökkäys onnistui lyömään vihollisen Ihantalan tieltä, mutta saarrostus ei onnistunut, ja vastustajan sivustoille suunnatut hyökkäykset jäivät kahden kilometrin päähän toisistaan hyökkäyksen pysähtyessä panssareiden ja tyksitön tuleen 28.6.1944.

Seuraavana päivänä puolustus päätettiin vetää Ihantalan tasalle, koska neuvostojoukot hyökkäsivät voimalla ja suomalaiset olivat joutua saarroksin Portinhoikan alueella. Vetäytymiselllä puolustuslinja suoristuisi ja saarostus voitaisiin välttää. Ihantala oli tärkeä pitää, koska se oli maantienristeys, josta neuvostopanssarit olisivat päässeet vyörymään kahteen suuntaan, Antreaan ja Joutsenoon.

Taisteluiden riehuessa Ihantalajärven ympäristössä suomalaiset olivat hätää kärsimässä. Asemat pystyttiin juuri ja juuri pitämään järven eteläpuolella, mutta itäpuolella oli vihollinen tulossa läpi. Se merkitsisi venäläisten pääsyä suomalaisten selustaan. Taistelut olivat kuluttavia, vaikeita ja kaoottisia, koska osa joukoista vetäytyi yhä taaksepäin, Neuvostopanssareita risteili suomalaisten asemissa, ja osia joukoista joutui pakokauhun valtaan. Puna-armeijan hyökkäys pystyttiin torjumaan vasta juuri taistelualueelle saapuneen Suomen 6. Divisioonan ja 4. Divisioonan yhteistoiminnalla.

Kun Suomen VKT-linja oli suoristettu 30.6. ja muilta rintamilta Kannakselle tuodut joukot saatu asemin, alkoi torjunta toimia. Katastrofin rajalla kuitenkin oltiin. Aamuyöllä 30.6. neuovstojoukot aloittivat Ihantalassa valtavan vyoryn kaikin mahdollisin taisteluvälinen ja -joukoin. Suomalaisten panssarinyrkit loppuivat jatkuvassa panssarivyörytyksessä ja oli vetäydyttävä Ihantalan kirkon raunioille. Koko päivän jatkunut neuvostohyökkäys torjuttiin. Ilalla puolustus murtui, ja punapanssarit pääsivät kirkonmäelle. Murto oli 10 kilometrin syvyinen. Lopulta hyökkäys torjuttiin. Suomalaiset tuhosivat Ihantalan kirkon taistelussa 24 vihollispanssaria, Kyhlmeyn syöksypommittajat 20.

Neuvostojoukot pyrkivät 1.7. murtoon Suomen 6.D:n lohkolla Ihantalassa. Vangiksi saadulta punaupseerilta oli saatu tietä, että joukot olivat matkalla Helsinkiin ja että he olivat saamassa vahvistuksekseen lisää joukkoja. Siepattu radiosanoma vahvisti kertomuksen. Lisäksi tiedettiin hyökkäysaika ja -paikka. Kaksi minuutti ennen h-hetkeä Kuhlmeyn 81 syöksypommittajaa ja tarkasti keskitety Suomen tykistö iskivät hyökkäsyryhmityksen hajalle, ”Hyökkäykseme tyrehty satoihin lentokoneisiin ja tyrmityttävään tyksitötuleen”, ilmoitti neuvostojoukkojen komentaja ylemmilleen.

Neuvostoliittolaiset olivat kuitenkin vähällä pästä 1.7. Ihantalan tienristeykseen, kun siltaa räjäyttämään lähetetty pioneeriosasto tuhoutui viimeiseen mieheen. Neuvostojoukot tulvivat sillan täydeltä kohti suomalaisia, mutta tykistön täysosuma tuhosi ylimenoväylän puna-armeijan jalkojen alta. Samana päivänä neuvostojoukot hyökkäsivät useita kertoja muun muassa Ihantalan kirkolla, mutta puolustus piti.

Suomen jalkaväen lisäksi ratkaisevia olivat tyksitö ja ilmavoimat, jotka pysäyttivät tarkalla tulellaan osan hyökkäyksistä jo lähtöasemiinsa. Suomen tykistö ampui taistelussa arviolta 56 000 laukausta ja venäläinen yli 80 000. Suomen tykkituli oli erittäin tarkkaa, ja se pystyttiin keskittämään pienelle alueella tehon kasvattamiseksi. Saksalaisen Lento-osasto Kuhlmeyn syöksypommittajat olivat myös suuri apu tuhoten muun muassa lukuisia siltoja, jotka venäläiset aina rakensivat uudelleen. Hävittäjätaistelut Kannaksen taivaalla olivat kiivaita, ja parhaana päivänä pudotettiin yli 40 viholliskonetta.

Taistelut Viipurinlahdella

Heinäkuun ensimmäisen päivän vastaisena yönä, sumun suojasssa, venäläiset yrittivät yli Viipurinlahdelta. Tarkoituksena oli kiertää suomalaisten selustaan. Neuvostoliiton noin 8. divisioonan vahvuista laivaston tukemaa hyökkäysjoukkoa vastassa oli Suomen V AK, johon kuuluivat 17.D ja Ratsuväkiprikaati. 10 D oli reservissä palauttamassa aiemmin hajonnutta taistelukykyään. Lisäksi käytössä oli Saksan 122. D.

Neuovostojoukot pyrkivät sitkeästi maihin useille Viipurinlahden saarille, muun muassa Ravansaareen ja Teikarsaareen, mutta yritykset joko torjuttiin tai lyötiin takaisin vastaiskuin, kuten Ravansaareen tehdyllä rajulla rynnäköllä. 1.7. Viipurinlahden taisteluissa tykistöllä ja ilmavoimilla oli myös suuri osuus, ja esimerkiksi Kuhlmeyn koneet upottivat useita maihinnousualuksia, ennen kuin ne ehtivät rannoille.

Ääninen jää taakse

Suomalaiset jatkoivat vetäytymistään Laatokan ja Äänisen välillä. Viimeksi suomalaiset jättivät Äänislinnan taakseen 28.6. heti puolenyön jälkeen. Kaupungista tuli jälleen Petroskoi. Kaupunkilaisille jätettiin kahden viikon elintarvikkeet ennen lähtöä. Jo muutaman tunnin kuluttua ensimmäiset neuvostosotilaat astelivta kaupungin katuja.

Lähdeaineisto Ilkka Enkenberg Jatkosota päivä päivältä ISBN 978-952-220-841-5