Panssaritorjuntatykki on
juuri tuhonnut Neuvostoliiton T-34 panssarivaunun Ihantalassa
30.6.1944
Talin-Ihantan alueella
käytiin Pohjoismaiden historian suurinta taistelua. Neuvostoliitto
pyrki kiertämään selustaan Viipurinlahden kautta. Äänislinnasta
peräydyttiin. 27.6.1944 neuvostojoukot järjestelivät haurasta
huoltoaan, ja suomalaiset päättivät iskeä. Panssaridivisioonan
ympärille koottu joukko pyrki motittamaan Neuvostohyökkäyksen
kärkenä muita puna-armeijan joukkoja edemmän päässeet kaartin
divisioonat. Suomalaishyökkäys onnistui lyömään vihollisen
Ihantalan tieltä, mutta saarrostus ei onnistunut, ja vastustajan
sivustoille suunnatut hyökkäykset jäivät kahden kilometrin päähän
toisistaan hyökkäyksen pysähtyessä panssareiden ja tyksitön
tuleen 28.6.1944.
Seuraavana päivänä
puolustus päätettiin vetää Ihantalan tasalle, koska
neuvostojoukot hyökkäsivät voimalla ja suomalaiset olivat joutua
saarroksin Portinhoikan alueella. Vetäytymiselllä puolustuslinja
suoristuisi ja saarostus voitaisiin välttää. Ihantala oli tärkeä
pitää, koska se oli maantienristeys, josta neuvostopanssarit
olisivat päässeet vyörymään kahteen suuntaan, Antreaan ja
Joutsenoon.
Taisteluiden riehuessa
Ihantalajärven ympäristössä suomalaiset olivat hätää
kärsimässä. Asemat pystyttiin juuri ja juuri pitämään järven
eteläpuolella, mutta itäpuolella oli vihollinen tulossa läpi. Se
merkitsisi venäläisten pääsyä suomalaisten selustaan. Taistelut
olivat kuluttavia, vaikeita ja kaoottisia, koska osa joukoista
vetäytyi yhä taaksepäin, Neuvostopanssareita risteili suomalaisten
asemissa, ja osia joukoista joutui pakokauhun valtaan. Puna-armeijan
hyökkäys pystyttiin torjumaan vasta juuri taistelualueelle
saapuneen Suomen 6. Divisioonan ja 4. Divisioonan yhteistoiminnalla.
Kun Suomen VKT-linja oli
suoristettu 30.6. ja muilta rintamilta Kannakselle tuodut joukot
saatu asemin, alkoi torjunta toimia. Katastrofin rajalla kuitenkin
oltiin. Aamuyöllä 30.6. neuovstojoukot aloittivat Ihantalassa
valtavan vyoryn kaikin mahdollisin taisteluvälinen ja -joukoin.
Suomalaisten panssarinyrkit loppuivat jatkuvassa
panssarivyörytyksessä ja oli vetäydyttävä Ihantalan kirkon
raunioille. Koko päivän jatkunut neuvostohyökkäys torjuttiin.
Ilalla puolustus murtui, ja punapanssarit pääsivät kirkonmäelle.
Murto oli 10 kilometrin syvyinen. Lopulta hyökkäys torjuttiin.
Suomalaiset tuhosivat Ihantalan kirkon taistelussa 24
vihollispanssaria, Kyhlmeyn syöksypommittajat 20.
Neuvostojoukot pyrkivät
1.7. murtoon Suomen 6.D:n lohkolla Ihantalassa. Vangiksi saadulta
punaupseerilta oli saatu tietä, että joukot olivat matkalla
Helsinkiin ja että he olivat saamassa vahvistuksekseen lisää
joukkoja. Siepattu radiosanoma vahvisti kertomuksen. Lisäksi
tiedettiin hyökkäysaika ja -paikka. Kaksi minuutti ennen h-hetkeä
Kuhlmeyn 81 syöksypommittajaa ja tarkasti keskitety Suomen tykistö
iskivät hyökkäsyryhmityksen hajalle, ”Hyökkäykseme tyrehty
satoihin lentokoneisiin ja tyrmityttävään tyksitötuleen”,
ilmoitti neuvostojoukkojen komentaja ylemmilleen.
Neuvostoliittolaiset
olivat kuitenkin vähällä pästä 1.7. Ihantalan tienristeykseen,
kun siltaa räjäyttämään lähetetty pioneeriosasto tuhoutui
viimeiseen mieheen. Neuvostojoukot tulvivat sillan täydeltä kohti
suomalaisia, mutta tykistön täysosuma tuhosi ylimenoväylän
puna-armeijan jalkojen alta. Samana päivänä neuvostojoukot
hyökkäsivät useita kertoja muun muassa Ihantalan kirkolla, mutta
puolustus piti.
Suomen jalkaväen lisäksi
ratkaisevia olivat tyksitö ja ilmavoimat, jotka pysäyttivät
tarkalla tulellaan osan hyökkäyksistä jo lähtöasemiinsa. Suomen
tykistö ampui taistelussa arviolta 56 000 laukausta ja venäläinen
yli 80 000. Suomen tykkituli oli erittäin tarkkaa, ja se pystyttiin
keskittämään pienelle alueella tehon kasvattamiseksi. Saksalaisen
Lento-osasto Kuhlmeyn syöksypommittajat olivat myös suuri apu
tuhoten muun muassa lukuisia siltoja, jotka venäläiset aina
rakensivat uudelleen. Hävittäjätaistelut Kannaksen taivaalla
olivat kiivaita, ja parhaana päivänä pudotettiin yli 40
viholliskonetta.
Taistelut Viipurinlahdella
Heinäkuun ensimmäisen
päivän vastaisena yönä, sumun suojasssa, venäläiset yrittivät
yli Viipurinlahdelta. Tarkoituksena oli kiertää suomalaisten
selustaan. Neuvostoliiton noin 8. divisioonan vahvuista laivaston
tukemaa hyökkäysjoukkoa vastassa oli Suomen V AK, johon kuuluivat
17.D ja Ratsuväkiprikaati. 10 D oli reservissä palauttamassa
aiemmin hajonnutta taistelukykyään. Lisäksi käytössä oli Saksan
122. D.
Neuovostojoukot pyrkivät
sitkeästi maihin useille Viipurinlahden saarille, muun muassa
Ravansaareen ja Teikarsaareen, mutta yritykset joko torjuttiin tai
lyötiin takaisin vastaiskuin, kuten Ravansaareen tehdyllä rajulla
rynnäköllä. 1.7. Viipurinlahden taisteluissa tykistöllä ja
ilmavoimilla oli myös suuri osuus, ja esimerkiksi Kuhlmeyn koneet
upottivat useita maihinnousualuksia, ennen kuin ne ehtivät
rannoille.
Ääninen jää taakse
Suomalaiset jatkoivat
vetäytymistään Laatokan ja Äänisen välillä. Viimeksi
suomalaiset jättivät Äänislinnan taakseen 28.6. heti puolenyön
jälkeen. Kaupungista tuli jälleen Petroskoi. Kaupunkilaisille
jätettiin kahden viikon elintarvikkeet ennen lähtöä. Jo muutaman
tunnin kuluttua ensimmäiset neuvostosotilaat astelivta kaupungin
katuja.
Lähdeaineisto Ilkka
Enkenberg Jatkosota päivä päivältä ISBN 978-952-220-841-5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti