Suomi selviää

Mannerheimistä tulee Suomen presidentti

Suomi selviää täpärästi kesän 1944 kiirastulesta, kun se onnistuu äärimmäisin uhrauksin siirtämään irtaantumistaan Saksasta ajankohtaan, jolloin Berliiniin tähtäävä Neuvostoliitto ei ennätä vallata sitä.

Suomi on ahdingossa vuoden 1944 alussa. Yhdysvallat ja Ruotsi painostavat Suomen tekemään rauhan, ja Neuvostoliitto näytäää voimana Helsinkiin helmikuussa kodistamillaan suurpommituksilla. Suomi ottaa yhteyttä itänaapuriin, mutta Moskovan 21. helmikuuta ilmoittamat ehdot tuntuvat mahdottomilta hyväksyä. Suomen olisi mm. jo ennen varsinaisiin rauhanneuvottelujen alkamista täytynyt katkaista suhteet Saksaan ja riisuttava maassa olevat Saksan joukot aseista sekä hyväksyttävä vuoden 1940 rauhansopimus, vain Hangon luovuttamisesta olisi ollut mahdollista keskustella. Kun ehdot eivät lieventyneet jatkoneuvotteluissa, Suomi torjui rauhanehdot 15. huhtikuuta. Ratkaisuun vaikutti suuresti pelko Saksan vastatoimista. Saksa vastusti jyrkästi kaikkia Suomen rauhanponnisteluja ja kielsi mm. keväällä viljan toimitukset ja rajoitti aselähetyksiä.

Neuvostoliitto kokosi kevään aikana Leningradin alueelle ja Itä-Karjalaan voimakkaan hyökkäysarmeijan. Joukkojen kokonaisvahvuus oli noin 450 000 miestä, joiden tukena oli noin 10 000 tykkiä ja kranaantinheitintä, 800 panssarivaunua ja rynnäkköstykkiä sekä lähes 1000 lentokonetta. Massiivisella tulivalmistelulla 9. kesäkuuta alkanut suurhyökkäys Karjalan kannaksella murtaa nopeasti suomalaisten puolutusttuksen. Suomalaiset joutuvat jo 20. kesäkuuta luopumaan Vammelsuu-Taipale-asemasta ja ryhmittymään puoltukseen Viipuri-Kuparsaari-Taipale-asemaan.

Viipurin puolustus murtuu suomalaisten kauhuksi vajaan päivän taistelun jälkeen. Neuvostoliitto jatkaa hyökkäystään kohti Lappeenrantaa ja samaan aikaan alkavat sotatoimet Aunuksen ja Maaselän kannaksilla. Neuovstojoukot etenevät nopeasti ns. U-asemaan Laatokan rannalla ja Petroskoin tien suunnassa. Suomalaiset pistävät nyt kaiken pelin. Saksasta saadaan aseita ja joukkoja mm. lentokoneita ja rynnäkkätykkejä, ja presidentti Tyti tekee Hitlerin hämäämiseksi omissa nimissään ns. Ribbnetrop-sopimuksen, joka näennäisesti sitoon Suomen Saksaan. Neuvostoliiton hyökkäys huipentuu kesä-heinäkuun vaihteessa Talin ja Ihantalan sekä Vuosalmen suurtaisteluihin, joissa suomalaiset pysäyttävät hyökkääjän mahtavat panssarimuodostelmat. Koska tavoite ei toteutunut sunnitellussa ajassa, Stalin keskeyttää hyökkäyksen ja siirtää joukot Kesk-Euroopan tärkeämmille sotanäyttämöille.

Suomen saavuttama torjuntavoitto tuli ratkaisevalla hetkellä. Saksaan tähyävä Stalin oli valmis luopumaan ehdottoman antautumisen vaatimuksesta, ja Saksa ei enää kykene valvomaan Suomen tekemisiä. Suomalaiset ymmärtävät, että nyt on ainutlaatuinen mahdollisuus saada aikaan rauhansopimus, joka pitää maan itsenäisenä. Antaakseen tilaa rauhalle Ryti luopuu presidentin tehtävästä 1. elokuuta. Eduskunta valitsee 4. elokuuta uudeksi presidentiksi marsalkka Mannerheimin, joka nimittää 8. elokkuuta uuden, Antti Hackzellin johtaman hallituksen, Mannerheim ilmoittaa Saksalle, että Rytin lupaus olla tekemättä erillisrauhaa ei koske häntä, Tie rauhaan on auki ja 19. syyskuuta Suomi hyväksyy välirauhan ehdot.

Lähdeaineisto Kronikka 1900-1999 ISBN 951-35-6529-7