Mannerheimistä tulee Suomen presidentti
Suomi selviää täpärästi
kesän 1944 kiirastulesta, kun se onnistuu äärimmäisin uhrauksin
siirtämään irtaantumistaan Saksasta ajankohtaan, jolloin
Berliiniin tähtäävä Neuvostoliitto ei ennätä vallata sitä.
Suomi on ahdingossa vuoden
1944 alussa. Yhdysvallat ja Ruotsi painostavat Suomen tekemään
rauhan, ja Neuvostoliitto näytäää voimana Helsinkiin helmikuussa
kodistamillaan suurpommituksilla. Suomi ottaa yhteyttä itänaapuriin,
mutta Moskovan 21. helmikuuta ilmoittamat ehdot tuntuvat
mahdottomilta hyväksyä. Suomen olisi mm. jo ennen varsinaisiin
rauhanneuvottelujen alkamista täytynyt katkaista suhteet Saksaan ja
riisuttava maassa olevat Saksan joukot aseista sekä hyväksyttävä
vuoden 1940 rauhansopimus, vain Hangon luovuttamisesta olisi ollut
mahdollista keskustella. Kun ehdot eivät lieventyneet
jatkoneuvotteluissa, Suomi torjui rauhanehdot 15. huhtikuuta.
Ratkaisuun vaikutti suuresti pelko Saksan vastatoimista. Saksa
vastusti jyrkästi kaikkia Suomen rauhanponnisteluja ja kielsi mm.
keväällä viljan toimitukset ja rajoitti aselähetyksiä.
Neuvostoliitto kokosi
kevään aikana Leningradin alueelle ja Itä-Karjalaan voimakkaan
hyökkäysarmeijan. Joukkojen kokonaisvahvuus oli noin 450 000
miestä, joiden tukena oli noin 10 000 tykkiä ja kranaantinheitintä,
800 panssarivaunua ja rynnäkköstykkiä sekä lähes 1000
lentokonetta. Massiivisella tulivalmistelulla 9. kesäkuuta alkanut
suurhyökkäys Karjalan kannaksella murtaa nopeasti suomalaisten
puolutusttuksen. Suomalaiset joutuvat jo 20. kesäkuuta luopumaan
Vammelsuu-Taipale-asemasta ja ryhmittymään puoltukseen
Viipuri-Kuparsaari-Taipale-asemaan.
Viipurin puolustus murtuu
suomalaisten kauhuksi vajaan päivän taistelun jälkeen.
Neuvostoliitto jatkaa hyökkäystään kohti Lappeenrantaa ja samaan
aikaan alkavat sotatoimet Aunuksen ja Maaselän kannaksilla.
Neuovstojoukot etenevät nopeasti ns. U-asemaan Laatokan rannalla ja
Petroskoin tien suunnassa. Suomalaiset pistävät nyt kaiken pelin.
Saksasta saadaan aseita ja joukkoja mm. lentokoneita ja
rynnäkkätykkejä, ja presidentti Tyti tekee Hitlerin hämäämiseksi
omissa nimissään ns. Ribbnetrop-sopimuksen, joka näennäisesti
sitoon Suomen Saksaan. Neuvostoliiton hyökkäys huipentuu
kesä-heinäkuun vaihteessa Talin ja Ihantalan sekä Vuosalmen
suurtaisteluihin, joissa suomalaiset pysäyttävät hyökkääjän
mahtavat panssarimuodostelmat. Koska tavoite ei toteutunut
sunnitellussa ajassa, Stalin keskeyttää hyökkäyksen ja siirtää
joukot Kesk-Euroopan tärkeämmille sotanäyttämöille.
Suomen saavuttama
torjuntavoitto tuli ratkaisevalla hetkellä. Saksaan tähyävä
Stalin oli valmis luopumaan ehdottoman antautumisen vaatimuksesta, ja
Saksa ei enää kykene valvomaan Suomen tekemisiä. Suomalaiset
ymmärtävät, että nyt on ainutlaatuinen mahdollisuus saada aikaan
rauhansopimus, joka pitää maan itsenäisenä. Antaakseen tilaa
rauhalle Ryti luopuu presidentin tehtävästä 1. elokuuta. Eduskunta
valitsee 4. elokuuta uudeksi presidentiksi marsalkka Mannerheimin,
joka nimittää 8. elokkuuta uuden, Antti Hackzellin johtaman
hallituksen, Mannerheim ilmoittaa Saksalle, että Rytin lupaus olla
tekemättä erillisrauhaa ei koske häntä, Tie rauhaan on auki ja
19. syyskuuta Suomi hyväksyy välirauhan ehdot.
Lähdeaineisto Kronikka
1900-1999 ISBN 951-35-6529-7
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti