Nuoren itsenäisen Suomen
kansalaiset olivat ylpeitä omasta maastaan ja kansastaan, joka
pärjäsi monen mittapuun mukaan hyvin maailman turuilla. Suomalainen
naiskauneus juhli maailmalla jo 1930-luvulla. Ester Toivonen
valittiin 1934 Miss Euroopaksi ja kolme vuotta hänen jälkeensä
saman tittelin saavutti Britta Wickström. Taiteen ja kirjallisuuden
allalla saavutettiin merkittävää kansainvälistä menestystä.
Joulukuussa 1935 juhlittiin näyttävän kansainvälisesti Jean
Sibeliusta tämän täyttäessä 70 vuotta. Sodan kynnyksellä sai
F.E. Sillanpää arvostetun kirjallisuuden Nobelin palkinnon.
Nuori kansakunta ei
menestynyt huonosti muillakaan elämänaloilla. Urheilun saralla
Suomea juoksivat maailmankartalle mm. Hannes Kolehmainen, Paavo Nurmi
ja Ville Ritola. Suomalaisten itsetuntoa nostatti myös 1930-luvun
lopussa maallemme myönnetyt olympiakisat, jotka nostivat Suomen
kansainväliseen polttopisteeseen. Helsingille oli myönnetty oikeus
järjestää vuoden 1940 olympiakisat ja näitä kisoja
silmälläpitäen useat tunnetut urheilujohtajat ja huippu-urheilijat
vierailivat Suomessa ja Helsingissä ottamassa tuntumaa tulevaan
olympiakaupunkiin.
Suomen maine maailmalla
oli muutoinkin hyvä. 1930-luvun vaihteessa Suomi maksoi velkansa
USA:lle ja saavutti maineitta asioistaan huolehtivana kansakuntana.
Tilanteen kiristyttyä
nousi vapaaehtoisella pohjalla tehty maanpuolutustyö arvoonsa. Sodan
varalta olivat koko 1920- ja 1030-luvun tehneet omaa työtään
Suojeluskuntajärjestö ja Lotta Svärd. Maanpuolutuskyvyn kannalta
tärkeä järjestö oli myös Sotilaskotiliitto, jonka aluunpaneva
ajatuksen toivat jääkärit Saksasta tullessaan vuonna 1918. Oma
tärkeä osansa oli tietysti myös Suomen Punaisella Ristillä.
Kuva Lotta Svärd-järejstön 20-vuotisjuhlallisuuksista, joihin osallistui lukuisa joukko valtakunnan silmäätekeviä.
Ensimmäinen merkki
Neuvostoliiton konkreettisista aikeista Suomen suhteen saatiin vuonna
1938, jolloin Stalin käynnisti Suomen kanssa salaiset neuvottelut.
Aiheena näissä keskusteluissa oli Leningradin turvallisuuden
takaaminen, Neuvostoliitto katsoi, että valtakuntien välinen raja
kulki liian lähellä Leningradin miljoonakaupunkia. Tällä syyllä
Neuovstoliitto vaati Suomelta suuria alueluovutuksia. Käydyissä
neuvotteluissa Suomi katsoi johdonmukaisesti, ettei maamme ollut uhka
Neuvostoliitollle, joten Suomen hallitus kieltäytyi ryhtymästä
mihinkään Neuvostoliiton esittämiin aluevaihtoihin tai muihin
kouriintuntuviin toimiin.
Paasikivi seurueineen lähdössä ensimmäiselle neuvottelumatkalle 12.10.1939
Suomen asenne ei
luonnollisestikaan miellyttänyt Stalinia, ja kun neuvottelut eivät
johtaneet tuloksiin, julkisti Neuvostolitto lokakuun alussa 1939
neuvottelut lähettämällä Suomelle kutnsun saapua Moskovaan
keskustelemaan ”ajankohtaisista poliittisista kysymyksistä:”
Suomen neuvottelijaksi matkaan lähetetty J.K. Paasikivi sai
Kremlissä vastaansa entisestään koventuneet vaatimukset, joihin
sisältyi mm. Karjalan kannaksen osan sekä Suomenlahden ulkosaarien
luovuttaminen Neuvostoliiton haltuun.
Neuvostoliiton vaateet
olivat niin kovat, ettei niitä olut tarkoitettukaan hyväksyttäviksi.
Itse asiassa Stalin oli aloittanut sotaretken valmistelut Suomeen
Leningradin sotilaspiirissä jo syksyllä 1938, joten diktaattori
arveli hyvissä ajoin ennen neuvottelujen aloittamist Suomen ongelman
ratkeava – jos ei hyvällä, niin sitten pahalla.
Synkästä tilanteesa
huolimatta mielialat Suomessa olivat syksyllä 1939 loistavat.
Suomalaisten mielialan ja tunteet vangitsi osuvasti kirjailija F.E:
Sillanpää runossaan, joka julkaistiin lokakuussa 1939 Suomen
Kuvalehdessä. Vähän myöhemmin se sävellettiin marssiksi, jonka
tahdissa sitten edettiin koko sota-aika. Varsinkin runon viimeinen
säkeistö kouraisi syvältä kaikkien kansalaisten tuntoja:
Mitä lieneekin aarteita
Suomessa,
toki kalleihin on vapaus.
Tääl suorana seistä ja
kaatua
joka miehellä on oikeus.
Siis te lapaset ja
vanhukset,
ja te äidit ja morsiamet;
niin kauan teilla on
suojattu lies,
kun on pysytssä yksikin
mies.
Lähdeaineisto Jouni
Kallioniemi Suomalaiset isänmaan asialla ISBN 951-97093-2-0
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti