keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Suomi lähestyy Ruotsia


Eljas Erkko

Kansainvälinen tilanteen nopea kiristyminen saa Suomen irtautumaan Kansainliiton turvallisuusjärjestelmästä ja aloittamaan puolustukselliset yhteistyöneuvottelut Ruotsin kanssa. Samaan aikaan Suomi nopeuttaa myös varustautumistaan.

Hitlerin valloituspolitiikka ajaa Euroopan pienet valtiot puun ja kuoren väliin. Ne olivat aikanaan liittyneet Kansainliittoon sen tarjoaman kollektiivisen turvallisuuden vuoksi, mutta nyt järjestön pakotepykälät, jotka velvoittavat jäsenmaita ryhtymään toimiin hyökkääjää vastaan, uhkaavat vetää ne mukaan suurvaltaselkkauksiin. Suomi sanoutuu Ruotsin tavoin 20. toukokuuta irti Kansainliiton solidaarisuusvelvoitteista. Suomi ei lämpene itsensä Stalinin lähettämän Boris Jartsevin esittämille ajatukselle puolustussopimuksen solmimisesta Neuvostoliiton kanssa vaan korostaa vastaavansa itse maan suvereenisuudesta. Ratkaisua auttaa Ruotsi, joka ilmoittaa keväällä olevansa valmis neuvottelemaan Suomen kanssa puolustuksellisesta yhteistyöstä. Neuvottelut koskevat aluksi Ahvenanmaan linnoittamista, mutta Suomen lopullisena tavoitteena on puolustusliitto länsinaapurin kanssa. Diplomaattisen ponnistelujen ohella Suomi varautuu tulevaisuuteen myös tehostamalla puolustusvalmiuttaan. Eduskunta hyväksyy 3. toukokuuta lähes yksimielisesti lain puolustusvoimien perushankinnoista. Yksimielisyyden saavuttaminen tyydyttää niin paljon marsalkka Mannerheimiä, että hän vierailee valtionvarainministeri Väinö Tannerin luona Siltasaarella. Tanner toteaa 17. heinäkuuta, että Suomen työväestö ei enää tunne katkeruutta Mannerheimiä kohtaan.

Englantilaismielisen ulkoministerin Rudolf Holstin asema heikkeni huomattavasti kun Suomi päätti luopua Kansainliittoon tukeutuvasta ulkopolitiikasta ja asettaa turvallisuutensa Ruotsin ja muiden Pohjoismaiden varaan. Pienen edistyspuolueen edustajana Holsti asema oli muutenkin heikko ja syksllä 1938 hänen mahdollisuutensa hoitaa tehtäviään huonontuivat edelleen terveyden reistailun ja verovilppisyytösten vuoksi. Lopullisen niitin antaa liian runsas alkoholin käyttä, joka 26. syyskuuta johtaa siihen, että Holsti eräillä diplomaattipäivällisill kertoo oikean mielipiteensa Saksan johdosta. Saksalaiset antavat nopeasti ymmärtää, että Holstin jatkaminen ulkoministerinä tulisi vaikuttamaan epäsuotuisasti maiden välisiin suhteisiin. Suomen hallitus katsoo välttämättömäksi vaihtaa ulkoministeriä ja nimittää 12. joulukuuta uudeksi ulkoministeriksi Eljas Erkon. Nimitys ei muuta Suomen ulkopolitiikkaa myönteisemmäksi Saksalle, sillä Erkko on edeltäjänsä tavoin suuntautunut länsivaltoihin.

Cajanderin hallituksen sisäasianministeriksi valitti Urho Kekkonen otti erityiseksi silmätikukseen Isänmaallisen Kansanliikkeen IKL:n. Kekkonen katsoi, että IKL on epäkansallinen ja kansanvallan vastainen liike, joka vaarantaa Suomen kansallisen kehityksen. Kansainvälisen tilanteen kiristyessä Kekkonen piti äärioikeiston kieltämistä yhtä välttämättömänä kuin kommunistien toiminnan kieltäminen oli aikoinaan ollut. Hän käynnisti lakkautusprosessin syksyllä 1937, mutta käytännön toimet aloitettiin vastan sen jälkeen, kun IKL:n nuoriso-osastolaiset olivat räjäyttäneet pommin Kuopiossa. 22. marraskuuta sisäministeriö kieltää IKL:n ja sen lehtien toiminnan. Lakkautusprosessi ei kuitenkaan johda toivottuun tulokseen, sillä Helsingin raastuvanoikeus jättää 30. marraskuuta toimintakiellot vahvistamatta.

Vuosi 1938

Lähdeaineisto Kronikka 1900 – 1909 ISBN 951-35-6529-7

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti