torstai 16. tammikuuta 2014

Varoitus idästä



Leningradin puoluejohtaja Andrei Zdanov

Neuvostoliitossa ei seurata hyvällä Suomen suuntautumista kohto Ruotia ja muita Pohjoismaita. Sille ei riitä länsinaapurin puolueettomuus vaan se haluaa sitoa Suomen omiin turvallisuusjärjestelyihinsä.
Suomen ja Neuvostoliiton suhteita väritti edelleen molemminpuolinen epäluuloisuus. Suomelle Neuvostoliitto merkitsi vierasta maailmaa. Toista, jota pelätään, vieratetaan ja aliarviooidaan, ja josta ainakin halutaan pysyä erossa. Neuvostoliitolle Suomi on arvaamattoman pieni naapurimaa, jota bolsevikkijohtajat osaavat pelätä jo siitäkin syystä, että olihan Suomi tajonnut heillekin tukialueen hyökkäyksille Venäjän keisarikuntaa vastaan. Saksan nopea varustautuminen lisäsi Neuvostoliiton epäluuloja Suomea kohtaan. Suomen jatkuva kieltäytyminen Neuvostoliiton tarjoamista turvallisuusjärjestelyistä ja suuntautuminen kohti Pohjoismaita tulkittiin Moskovassa osoitukseksi siitä, että Suomi on lähestymässä Saksaa. Erityisesti Nuevostoliittoa huolestuttaa miljoonakaupunki Leningradin turvallisuus. Neuvostoliittolaiset antavat jo varhain ymmärtää, että he eivät aio ottaa Saksan odotettavissa olevaa hyökkäystään vastaan omalla alueellaan vaan varautuvat mahdollisen eurooppalaisen sodan syttyessä miehittämään eräitä osia Suomesta. Lokakuun 8. päivänä Neuvostoliiton ulkoministeri Maksim Litvinov toteaa ulkoministeri Rudolf Holstille, että Suomen Saksaan nojautuva politiikka voi kansalliseen itsemurhaan.

Vuoden 1936 eduskuntavaalit päättyvät sosiaalidemokraattien voittoon. Vaikka IKL:n paikkaluku säilyy ennallaan, vaalien tulos merkitsee sitä, että suomalaiset haluavat yhteiskuntarauhan säilymiseen tähtäävän politiikan jatkuvan. Kun liki neljä vuotta istunut T.M. Kivimäen hallitus kaatuu syksyllä kohuun, jonka synnytti Etsivän keskuspoliisin kommunistien soluttautumista koskevien muistioiden tulo julkisuuteen. SDP pyrki osallistumaan hallituksen muodostamiseen. Svinhufvudin mielestä yhteiskuntajärjestelmän kaatamiseen tähtäävällä puolueella ei ole kuitenkaan mitään asiaa hallitukseen, joten hän nimittää 7. lokakuuta Kyösti Kallion maalaisliittolaisen vähemmistöhallituksen.

Vuoden 1936 olympiakisoille antaa uutta hohtoa se, että kisoja voidaan nyt ensimmäisen kerran seurata tuoreeltaan radionnin ansiosta. Garmisch-Partenkirchenin talvikisoista Suomi saa vain yhden kultamitalin, mutta se tulee näyttävästi ensimmäistä kertaa käsiohjelmassa olleessa 4x10 km:n viestissä. Kultakvartetin muodostavat Sulo Nurmela, Klaes Karppinen, Matti Lähde ja Kalle Jalkanen. Berliinin olympiakisoissa Suomi sijoittuu viidenneksi parhaaksi kansakunnaksi 8 kulta-, 6 hopea- ja 6 pronssimitalillaan. Näyttävin voitto tulee 10 000 m:n juoksussa, jossa Suomi saa kolmoisvoiton Ilmari Salmisen johdolla. Muita olympiavoittajia ovat yleisurheilijat Volmari Iso-Hollo ( 3000 m esteet) ja Gunnar Höckert ( 5000 m), painijat Lauri Koskela ( kr. room. Paini, 66 kg) ja Kustaa Pihlajamäki (vapaa 61 kg), nyrkkeilijä Sten Suvio (välisarja) ja voimistelija Ale Saarvala (rekki) Lisäksi Urho Karhumäki voittaa kultamitalin olympialaisissa taidekilpailuissa romaanillaan Avoveteen.

Berliinin olympialaiset

Suomi kesäolympialaisissa 1936
http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomi_kes%C3%A4olympialaisissa_1936
Vuosi 1936

Elävä arkisto 1936

Andrei Ždanov
http://fi.wikipedia.org/wiki/Andrei_%C5%BDdanov


Lähdeaineisto Kronikka 1900-1999 951-35-6529-7

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti