Stalinin syntymäpäivä

Neuvostoliiton itsevaltiaan, maan kommunistisen puolueen ensimmäisen pääsihteerin Josif Stalinin täyttäisi 60 vuotta joulukuun 21. päivänä 1939. Puna-armeijan päämaja Stavka 7. ja 8. Armeijan komentajan ymmärtää, että Helsinkiin piti päästä viimeistään Stalin syntymäpäiväksi. Jo ennen sitä oli 10. Panssariarneijakunnan valloitettava Viipuri, ”vanha venäläinen” kaupunki.

Stalin oli pahasti ärtynyt, kun Suomi oli syksyn neuvotteluissa osoittautunut jääräpäiseksi. Kerta toisensa jälkeen maan johto oli kietänyt luovuttamasta Leningradin puolustuksen turvaamiseksi vaadittuja maa-alueita. Stalin oli liiankin tietoinen siitä, että Suomen puolelta oli vain tykinkantaman matka Leningradiin. Liioin eivät nuo ”kovakalloiset tshunat” olleet tajunneet olevansa nyt osa Venäjän etupiiriä. Marraskuun viimeisellä viikolla Stalin oli todennut, että ”meidän ei tarvitse muuta kuin korottaa ääntämme, ja jos he eivät kuuntele, ammumme tykillä laukauksen, ja suomalaiset nostavat kätensä ja suostuvat vaatimuksiimme”.

Stalinin syntymäpäivä lähestyi, mutta puna-armeijan käskijoukot olivat vielä kovin kaukana Viipurista. Suunnitelmien mukaan olisi pitänyt edetä 12-15 kilometriä päivässä, mutta etenemisvauhti ei ollut kuin kolmasosa siitä. Napoleonin sotien aikana venäläisiä auttanut Herra Talvi oli toistaiseksi suomalaisten puolella. Paksu lumi ja kovat pakkaset suosiva hiihtotaitoisia suomalaisia. Se kiinnosti ulkomaista lehdistöä. Brittiläinen Times-lehti käytti suomalaisten hiihtojoukoista nimeä ”valkoiset lepakot”, jotka liikkuivat saalistaen metsän pimeydessä.

Kaikilta rintamilta oli Stalinin tietoon kantautunut joulukuun aikana pelkästään huonoja uutisia. Vain vajaan kahden viikon sotimisen jälkeen neuvostojoukot olivat kärsineet pahan tappion Tolvajärven suunnalla. Samoin oli epäonnistunut yritys edetä Suomussalmelta Ouluun ja katkaista Suomen sen kapeimmalta kohdalta.

Kirpeimmät viestit tulivat päähyökkäyssuunnasta. Siellä suomalaiset torjuivat joulukuun 17-21. päivinä kolmen divisioonan läpimurron Summan ja Lähteen alueelle Keski-Kannaksella. Alue oli vain vajaan 30 kilometrin päässä Viipurista. Valiojoukkoin pidetty puna-armeijan 20. Panssariprikaati menetti viidessä päiväsää 67 raskasta panssarivaunua. Monet ulkomaiset lehdet otsikoivat taistelua koskevat artikkelinsä ”Summan ihme”. Stalinin puna-armeijan johtoportaassa 1930-luvun tekemät massiiviset puhdistukset teloituksineen kantoivat pelkkää synkkää satoaan.

Stalinin syntymäpäivän aattona annettiin Viipurissa ilmahälytys vasta klo 13.15. Kaupunkia ei kuitenkaan pommitettu. Taivaalla nähtiin vain hävittäjä- ja tiedustelukoneita, joiden ”pakoputket piirtelivät kovassa pakkasessa pitkiä ohuita savuviivoja”. Kaupunkilaiset pohtivat, oliko kaikki tyyntä mahdollisen syntymäpäivämyrskyn edellä. Turvallisuuden tunnetta lisäsi kuitenkin oman ilmatorjunnan ja omien hävittäjäkoneiden tehokas toiminta. ”Tämä olikin ensimmäinen kerta, jolloin viipurilaiset saivat runsain mitoin ihailla korkealla taivaan sinessä käytyä ylvästä ilmataistelua ja melkein tukkia korvansa vahvistetun it-tykistän rumputulessa.

Kovin hyviä eivät Stalinin kannalta olleet myöskään syntymäpäivän eli joulukuun 21. rintamatapahtumista kertovat hajatiedot. Sallassa suomalainen JR 40 nujersin venäläsirykmentin Pelkosenniemen kirkonkylän taistelussa. Ägläjärvellä viiden suomalaispataljoona iskuporras löi venäläisen 75. Divisioonan päävoimat. Sallan suunnalla Joutsijärvellä kokonainen pataljoona tuhotui käsikähmäottelussa.

Syntymäpäiväänsä Stalin vietti muutenkin varsin epävarmassa ilmapiirissä. Joulukuun 14. päivänä Kansainliitto oli tuominnut puna-armeijan hyökkäyksen Suoma vastaan ja erottanut Neuvostoliiton yhteydestään. Stalin sai ensimmäisen onnetoivotuksen heti joulukuun 21. päivän aamulla Saksan valtakunnankansleri Adolf Hitleriltä ja ulkoministeri Joachim Ribbentropilta. Hän sähkötti takaisin kiitoksensa: ”Saksan ja Neuvostoliiton kansojen ystävyydellä, joka on verellä sinetäity on kaikki syyt säilyä pysyvänä ja lujana.” Suomen suhteen Saksa pysyi jyrkän puolueettomana koko talvisodan ajan. Progandaministeri Joseph Goebbelsin päiväkrjojen mukaan Hitler kuitenkin seurasi jopa ihaillen suomalaisten rajua vastarintaa.

Englantilaisen Times-lehden Moskovan kirjeenvaihtajalla oli oma näkemyksensä Neuvostoliiton johtajan syntymäpäivästä. ”Stalin oli kautta Neuvostoliiton häneen kohdistetun ylitsevuotavaisen juhlinnan sijasta nähnyt että joku hänen alaisistaan olisi tarjonnut hänele Mannerheimin pään lautasella.

Ennen talvisodan alkua Stalin oli marsalkka Ivan Konevin muistelmien mukaan sanonut: ”Suomalaiset on asutettava muualle, heitä on vähän, heidät on helppo siirtää”. Stalinin ajatukset tiedosti myöhemmin myös kirjailija Aleksandr Solzenitsyn teoksessaan Vankileirin saaristo: ”Stalin tunsi vastustamatonta himoa karkottaa koko Suomi Kiinan vastaisen rajan tuntumaan”. Historioitsija Edvard Radzinksin teksti Stalin elämäkerrassa on jopa ironista: ”Isäntä oli mesteri toteuttamaan suurimittaisia hankkeita. Jos Jumala oli asuttanut suomalaiset väärään paikkaan, hän kyllä korjaisi Jumalaln tekemät virheet.”

Lähdeaineisto: Antero Raevuori Hyvästi Viipuri ISBN 978-952-492-809-0