Neuvostoliiton
itsevaltiaan, maan kommunistisen puolueen ensimmäisen pääsihteerin
Josif Stalinin täyttäisi 60 vuotta joulukuun 21. päivänä 1939.
Puna-armeijan päämaja Stavka 7. ja 8. Armeijan komentajan ymmärtää,
että Helsinkiin piti päästä viimeistään Stalin syntymäpäiväksi.
Jo ennen sitä oli 10. Panssariarneijakunnan valloitettava Viipuri,
”vanha venäläinen” kaupunki.
Stalin oli pahasti
ärtynyt, kun Suomi oli syksyn neuvotteluissa osoittautunut
jääräpäiseksi. Kerta toisensa jälkeen maan johto oli kietänyt
luovuttamasta Leningradin puolustuksen turvaamiseksi vaadittuja
maa-alueita. Stalin oli liiankin tietoinen siitä, että Suomen
puolelta oli vain tykinkantaman matka Leningradiin. Liioin eivät nuo
”kovakalloiset tshunat” olleet tajunneet olevansa nyt osa Venäjän
etupiiriä. Marraskuun viimeisellä viikolla Stalin oli todennut,
että ”meidän ei tarvitse muuta kuin korottaa ääntämme, ja jos
he eivät kuuntele, ammumme tykillä laukauksen, ja suomalaiset
nostavat kätensä ja suostuvat vaatimuksiimme”.
Stalinin syntymäpäivä
lähestyi, mutta puna-armeijan käskijoukot olivat vielä kovin
kaukana Viipurista. Suunnitelmien mukaan olisi pitänyt edetä 12-15
kilometriä päivässä, mutta etenemisvauhti ei ollut kuin kolmasosa
siitä. Napoleonin sotien aikana venäläisiä auttanut Herra Talvi
oli toistaiseksi suomalaisten puolella. Paksu lumi ja kovat pakkaset
suosiva hiihtotaitoisia suomalaisia. Se kiinnosti ulkomaista
lehdistöä. Brittiläinen Times-lehti käytti suomalaisten
hiihtojoukoista nimeä ”valkoiset lepakot”, jotka liikkuivat
saalistaen metsän pimeydessä.
Kaikilta rintamilta oli
Stalinin tietoon kantautunut joulukuun aikana pelkästään huonoja
uutisia. Vain vajaan kahden viikon sotimisen jälkeen neuvostojoukot
olivat kärsineet pahan tappion Tolvajärven suunnalla. Samoin oli
epäonnistunut yritys edetä Suomussalmelta Ouluun ja katkaista
Suomen sen kapeimmalta kohdalta.
Kirpeimmät viestit
tulivat päähyökkäyssuunnasta. Siellä suomalaiset torjuivat
joulukuun 17-21. päivinä kolmen divisioonan läpimurron Summan ja
Lähteen alueelle Keski-Kannaksella. Alue oli vain vajaan 30
kilometrin päässä Viipurista. Valiojoukkoin pidetty puna-armeijan
20. Panssariprikaati menetti viidessä päiväsää 67 raskasta
panssarivaunua. Monet ulkomaiset lehdet otsikoivat taistelua koskevat
artikkelinsä ”Summan ihme”. Stalinin puna-armeijan
johtoportaassa 1930-luvun tekemät massiiviset puhdistukset
teloituksineen kantoivat pelkkää synkkää satoaan.
Stalinin syntymäpäivän
aattona annettiin Viipurissa ilmahälytys vasta klo 13.15. Kaupunkia
ei kuitenkaan pommitettu. Taivaalla nähtiin vain hävittäjä- ja
tiedustelukoneita, joiden ”pakoputket piirtelivät kovassa
pakkasessa pitkiä ohuita savuviivoja”. Kaupunkilaiset pohtivat,
oliko kaikki tyyntä mahdollisen syntymäpäivämyrskyn edellä.
Turvallisuuden tunnetta lisäsi kuitenkin oman ilmatorjunnan ja omien
hävittäjäkoneiden tehokas toiminta. ”Tämä olikin ensimmäinen
kerta, jolloin viipurilaiset saivat runsain mitoin ihailla korkealla
taivaan sinessä käytyä ylvästä ilmataistelua ja melkein tukkia
korvansa vahvistetun it-tykistän rumputulessa.
Kovin hyviä eivät
Stalinin kannalta olleet myöskään syntymäpäivän eli joulukuun
21. rintamatapahtumista kertovat hajatiedot. Sallassa suomalainen JR
40 nujersin venäläsirykmentin Pelkosenniemen kirkonkylän
taistelussa. Ägläjärvellä viiden suomalaispataljoona iskuporras
löi venäläisen 75. Divisioonan päävoimat. Sallan suunnalla
Joutsijärvellä kokonainen pataljoona tuhotui käsikähmäottelussa.
Syntymäpäiväänsä
Stalin vietti muutenkin varsin epävarmassa ilmapiirissä. Joulukuun
14. päivänä Kansainliitto oli tuominnut puna-armeijan hyökkäyksen
Suoma vastaan ja erottanut Neuvostoliiton yhteydestään. Stalin sai
ensimmäisen onnetoivotuksen heti joulukuun 21. päivän aamulla
Saksan valtakunnankansleri Adolf Hitleriltä ja ulkoministeri Joachim
Ribbentropilta. Hän sähkötti takaisin kiitoksensa: ”Saksan ja
Neuvostoliiton kansojen ystävyydellä, joka on verellä sinetäity
on kaikki syyt säilyä pysyvänä ja lujana.” Suomen suhteen Saksa
pysyi jyrkän puolueettomana koko talvisodan ajan. Progandaministeri
Joseph Goebbelsin päiväkrjojen mukaan Hitler kuitenkin seurasi jopa
ihaillen suomalaisten rajua vastarintaa.
Englantilaisen
Times-lehden Moskovan kirjeenvaihtajalla oli oma näkemyksensä
Neuvostoliiton johtajan syntymäpäivästä. ”Stalin oli kautta
Neuvostoliiton häneen kohdistetun ylitsevuotavaisen juhlinnan
sijasta nähnyt että joku hänen alaisistaan olisi tarjonnut hänele
Mannerheimin pään lautasella.
Ennen talvisodan alkua
Stalin oli marsalkka Ivan Konevin muistelmien mukaan sanonut:
”Suomalaiset on asutettava muualle, heitä on vähän, heidät on
helppo siirtää”. Stalinin ajatukset tiedosti myöhemmin myös
kirjailija Aleksandr Solzenitsyn teoksessaan Vankileirin saaristo:
”Stalin tunsi vastustamatonta himoa karkottaa koko Suomi Kiinan
vastaisen rajan tuntumaan”. Historioitsija Edvard Radzinksin teksti
Stalin elämäkerrassa on jopa ironista: ”Isäntä oli mesteri
toteuttamaan suurimittaisia hankkeita. Jos Jumala oli asuttanut
suomalaiset väärään paikkaan, hän kyllä korjaisi Jumalaln
tekemät virheet.”
Lähdeaineisto: Antero
Raevuori Hyvästi Viipuri ISBN 978-952-492-809-0
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti