Lapin puolustuksen
helpottamiseksi oli Rovaniemelle sodan alussa perustettu
välijohtoporras Sallan ja Petsamonn suuntia varten eversti O
Willamon alaisuuteen. Ensimmäiset kiivaat taistelut käytiin
2.-3.12.Kelsinkäisten tunturimaastossa. Venäläiset koukkasivat
suomalaisten oikeaan sivustaan noin pataljoonan suuruisin voimin.
Hyökkääjälle aiheuttamistaan tuntuvista tappioista huolimatta
Sallan pataljoonan oli vetäydyttävä Kuolajärven vesistölinjalle,
jossa taisteltiin 3.-7.12. Vahvistukseksi lähetetty A-pataljoona
liittyi puolustajien riveihin taistelujen loppuvaiheessa. Joulukuun
9. päivänä venäläiset valtasivat Sallan kirkonkylän ja saivat
haltuunsa tienhaaran, josta haarautuivat tiet Joutsijärven kautta
Kemijärvelle ja Savukosken kautta Pelkosenniemelle. Pelkosenniemeltä
pääsi edelleen Petsamoon johtavalle suurelle maantielle ja
Kemijärven kirkonkylään. Suomalaiset vetäytyivät pääosallaan
Sallasta Märkäjären- Joutsijärven suuntaan ja vahvistetulla
komappanialla Savukosken – Pelkosenniemen suuntaan. Venäläiset
lähettivät viimeksi mainittuun suuntaan tykistöllä ja
panssarivaunuilla vahvistetun jalkaväkirykmentin. Suomalaiset saivat
vahvistuksekseen vielä Erp 26:n ja Kenttätäydennyspataljoona IX:n.
Silti neuvostojoukkojen ylivoima oli murskaava. Joulukuun 11. päivänä
ne olivat jo Märkäjärven edustalla. Panssarit ajoivat
viivytysaseman läpi. Viivytysvaihe päättyi vihdoin viimein 16.12.
Joutsijärvelle suomalaisten vetäydyttyä 125 kilometriä.
Vihollinen saapui samana päivänä Pelkosenniemelle, joita mainitun
komppanian lisäksi puolusti yksi täydennyspataljoona. Kemijärven
tärkeä asutuskeskus ja tiesolmu olivat vaarassa. Idässä oli
matkaa vajaat 30 kilometriä ja pohjoisessa noin 50 kilometriä.
Päämaja oli ryhtynyt
toimenpiteisiin tilanteen selvittämiseksi. Ylipäällikkö perusti
12.12. Sallan ja Pelkosenniemen suuntia varten erillisen Lapin
Ryhmän, jonka komentajana toimi kenraalimajuri K. Wallenius. Uusi
sotatoimiyhtymä oli suoraan päämajan alainen. Lapin Ryhmää
vahvistettiin heti tuoteeltaan yhdellä heikosti varustetulla
jalkaväkirykmentillä JR 40:llä. Suomalaiset joukot saivat 14.12.
kaksi 37 mm:n pst-tykkiä ja 19.12. ensimmäisen tykistöpatterinsa.
Toinen saapui 6.2.1940.
Ratkaiseva taistelu
käytiin Pekosenniemellä 18.12. JR 40 koukkasi kahdella
pataljoonalla pohjoisen kautta venäläisten sivustaan ja selustaan.
Suomalaisten rintama oli murtumaisillaan vahvennetun
täydennyspataljoonan puolustaessa epätoivoisesti odottaessaan
saarrostuksen vaikutusta. Jäljelle jäänyt pataljoona iski 15
tunnin koukkausmatkan jälkeen venäläisten auto- ja hevoskolonnaan
tuhoten sen. Sotasaaliin joukossa oli 10 panssarivaunua, 40
kuoma-autoa, 150 ratsuhevosta ym. aseita. Yötaisteluun
tottumattomina suomalaiset päästivät neuvostojoukot pakenemaan.
Nämä vetäytyivät Saijaan saakka.
Joutsijärvellä
venäläiset yrittivät murtaa puolustajien asemaa rajuillla
rintamahyökkäyksillä. Epäonnistuttuaan tässä vihollinen
vähälumista maastoa hyväkseen käyttäen kiersi puolustajat
pohjoisesta tavoitteenaan Kemijärvelle johtava tie. Yksi pataljoona
tunkeutui puolustajien selustaan Mäntyvaaralla. Erp 17 sai
tehtäväkseen vastustajan eliminoimisen. Pimeyden laskeuduttua
taistelukentän ylle käytiin vaaran laella ravoisa lähitaistelu
käsikranaatein, pistimin ja puukoin. Armoa ei annettu eikä
pyydetty. Venäläiset turvautuivat pääasiassa käsikranaatteihin
ja pistimiin, suomalaiset puukkoihin. Usein pimeässä otettiin
tunnustelemalla selville, oliko mies meikäläisiä vai ei.
Repullinen oli näet venäläinen, reputon suomalainen. Taistelussa
kaatui noin 800 venäläistä. Suomalaisten menetykset olivat noin 50
haavoittunutta ja kaatunutta.
Tilanne Joutsijärvellä
vakiintui. JR 40:n pääosat saapuivat sinne 16.12.. Ne vaihtoivat
etulinjan joukot, jotka maaston tuntevina saivat valmistautua
hyökkäykseen. Operaatio suunniteltiin toimenpantavaksi yhdistettynä
rintama- ja koukkaushyökkäyksenä. Hyökkäys alkoi 2.1. Koukkaava
osasto pääsi Sallan-Kemijärven maantielle, mutta venäläiset
lähettivät selustaan yhden pataljoonan, joka sulki huolto ja
-perääntymistien. Päävaarassa syntyi raju taistelu, jossa
vihollinen menetti yli 200 kaatuneina. Offensiivi epäonnistui
sikäli, ettei neuvostojoukkoja kyetty tuhoamaan. Venäläiset
havaitsivat yöpyvien hyökkäysjoukkojen nuotiot, jotka oli
sytytetty kielloista huolimatta ja saivaan aikaan vastatoimenpiteet.
Suomalaiset olivat myös aliarvioineet venäläiset joukkojen
vahvuuden. Rintama kiteytyi Joutisjärvelle noin viikoksi.
Lähdeaineisto Suomen
Rintamamiehet 1939-1945 ISBN 951-9064-18-4
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti