Stalin liittaa Baltian maat Neuvostoliittoon

Stalinille tilanne Ranskan luhistumisen jälkeen oli hyvin vaikea. Puna-armeijan varustaminen ylivoimaiseksi ja iskukykyiseksi oli vielä kesken. Siksi suhteissa Saksaan vaadittiin edelleen pidättäymistä M/R-sopimuksessa ja nerokasta varovaisuutta olla paljastamatta lopullisia päämääriä.

Voimakas pelko Saksan armeijan operointikykyä ja joukkojen keskittämisen nopeutta kohtaan saivat Stalinin kenraalit pidättäytymään hyökkäystoimista saksalaisten selkään Hitlerin lännen sotaretken aikana, vaikka Saksan itäraja oli tuolloin käytännöllisesti katsoen avoin.

Omaa ”intressipiiri”-käsitettään tulkiten ryhtyy Stalin kuitenkin varmistamaan lopullisia tavoitteitaan sekä Baltiassa että Romanian suunnalla. Solmimistaan sopimuksista piittaamatta ja syyttäen tuttuun tapaan Baltian valtioita provokaatioista vyöryttää Stalin nyt puna-armeijan miehitysjoukot 15.6.1940 Liettuaan ja 17.6. sekä Eestiin että Latviaan. Armoa ei annettu eikä tunnettu! Kukaan lännessä ei kysele Stalinin ”bolsevikin kunniasanan” perään, jonka hän oli antanut syksyllä 1939 luvatessaan säilyttää Baltian maiden suvereniteetin. Tämähän on ollut Hitlerin vaatimus, johon Stalinin oli tuolloin ollut suostuttava. Suomen tilanne sen sijaan oli jo marraskuun lopussa 1939 ollut kokonaan toinen. Maa olisi vallattu ”seisovilta jaloiltaan” ja Kuusisen ”kansandemokraattinen” hallituskin oli valmiina julistuksineen heti sodan alkupäivistä alkaen.

Nyt Saksan ollessa joukkoineen kiinni lännessä, oli kuitenkin tullut Baltian maiden lopullisen alistamisen hetki. Puhdistukset ja joukkokarkoitukset Siperiaan alkavat välittömästi. Itsenäisten Baltian maiden johtava älymystö, poliitikot ja armeijoiden johto tuhotaan karikoituspaikoissa ja vankiloissa. Näitä raakuudessaan vertaansa vailla olevia etnisiä puhdistuksia ja joukkomurhia johtamaan Moskova lähetti omat luottomiehensä. Eestin puhdistukset ja maan itsenäisyyden lopullisen tuhoamisen hoiti kenraalieversti A. Zdanov. Muut olivat Dekanosov (Liettua) ja Vyshinski (Latvia). A.Zdanov lähetettiin myöskin aikanaan vahvalla kokemuksellaan ”hoitamaan” Suomen asia uudelleen lokakuussa 1944.

Kun Bukovinan ja Bessarabian kysymykset oli hoidettu Romanian suunnalla, saattoi Stalin jäädä Kremilissä syksyllä 1940 rakentaamaan puna-armeijaansa iskukuntoon, laadituttamaan suunnitelmia offensiiveista Saksaa vastaan ja odottamaan tilanteen kehittymistä suotuisaksi. Sitä ennen kaikki Baltian maat liitettiin Neuvostoliittoon ns. ”vapailla vaaleilla”, joissa sallitiin vain kommunististen ehdokkaiden äänestäminen. Stalin kävi Kominternin ja NKVD:n avulla taitavasti myös poliittisia ja varsin menekstyksellistä sotaa. Tässä vaiheessa ei vaikuttimena kuitenkaan enää ollut Molotov/Ribbentrop-sopimus, vaan salainen Churchill/Stalin-sopimus.

Myös Suomi oli tarkoitus miehittää vielä syksyn 1940 aikana ”ennen pakkaskautta...”

Lännen sotaretken päättyessä Ranskan antautumiseen 22. kesäkuuta 1940 on Saksa sotapoliittisesti eräänlaisessa tienhaarassa. Englanti varautuu saksalaisten maihinnousuun saarelleen. Tultuaan tietoiseksi Stalinin petoksesta ja kolmikantavaltaliittoutuman sotasuunnitelmista Saksan tuhoamiseksi oli Hitler päättänyt myöskin Saksan osalta ”pelata samoilla korteilla” kuin vastapuolikin.

Hitlerin salainen kirje Mannerheimille 29.6.1940 sisältää muun muassa seuraavan tekstin: ” Saksalla ei ole mitään sitä vastaan, että silläkin suunnalla syntyy sotatoimia. Mutta Teille, Herra Marsalkka Mannerheim haluan ilmoittaa harkitsevamme vakavasti sitä, ettei Saksa silläkään suunnalla jää odottamaan kuoliniskua, vaan antaa sen itse sopivaksi katsomallaan hetkellä. Tässä tarkoituksessa Saksan sotavoimien on pakko jo luvallanne tai ilman sitä käyttää Suomen aluetta ylittäessään maanna hyökätessään Muurmanski-Sorokka-Moskovan ja Sorokka-Petrozavodsk-Leningradin rautatielle. Samalla Saksan laivaston on varmistettava Suomenlahti ja Itämeri, mitä ennen se ottaa haltuunsa nyt Neuovostoliiton miehittäminä olevat Baltian maat.

Saksan hallitus varaa Teille, Herra Marsalkka Mannerheim, ja Suomen hallitukselle tilaisuuden tutkia tätä uutta tilannetta maanne osalta. Saksan sotavoimien johto olisi kiitollinen Suomen hallitukselle ja maanne puolustusvoimien johdoolle, jos tarkoituksiamme varten voisitte osoittaa soveliaa liikenneväylät Neuvostoliiton alueelle. Näitä tulisivat käyttämään nyt Norjassa olevat ja sinne vielä siirrettävät Saksan sotavoimat.

Tässä yhteydessä haluan ilmoittaa Teille, että sotavarusteluasioissanne, jos niitä haluatte puolustusvoimienne tarpeiden tyydyttämiseksi lisät sotamateriaalin ostoilla Saksasta, pyydän asiamiestänne kääntymään Marsalkka Göringin tai hänen valtuuttamansa henkilön puoleen.”

Berliinissä kesäkuun 29 päivänä 1940

Adolf Hitler Joachim von Ribbentrop

Saksan valtakunnan Johtaja Ulkoministeri

Lähdeaineisto Erkki Hautamäki Suomi myrskyn silmässä ISBN 952-91-8995-0