Syvärin voimalaitos
vaurioitui sotatoimien yhteydessä
Kenraalimajuri Paavo
Talvelan VI Armeijakunnan hyökkäys oli 8. syyskuuta mennessä
edennyt Syvärille Kuuttilahdesta Syvärin asemalle. Lotinanpellon
kohdalta Syvärin asemalle oli maastoaukko, jossa ei ollut lainkaan
joukkoja. Lisäksi todettiin, että tällä alueella on suuri
voimalaitos, joka vankitietojen mukaan tuottaa sähköenergiaa
Leningradiin. Asiasta päätettiin ottaa selvää. Everestiluutnantti
Mauno von Schrowen Jalkaväkirykmentti 23:n 2 Komppani lähti
Kinkievasta Pirkinitsin kautta joen länsirantaa seuraten
voimalaitokselle tehtävänään vallata se. Tehtävän täyttäminen
alkoi 7. syyskuuta ja seuraavana päivänä voimalaitos löytyi.
Eteneminen oli vänrikki Seppo Soinin mukaan voimalaitoksen suuntaan
erittäin vaivalloista. Maasto oli synkkää, täysin tietöntä
taivalta ja yö tähän aikaan vuodesta hyvin pimeä varsinkin
synkissä kuusimetsissä. Sitä häiritsivät Kinkievasta muutaman
miehen reppuun jollain tavalla kulkeutuneet vodkapullot. Perille
kuitenkin päästiin ja siellä selvisi, että alueella on
voimalaitoksen lisäksi pato, kokonainen kaupunki ja seutu oli
vihollisen miehittämä.
Syyskuun 8. päivänä
everstiluutnantti Schrowe antoi vajaalle 1. Pataljoonalle tehtäväksi
vallata vihollisen sillanpää padon luona ja jatkaa siitä padon yli
tai koukaten pohjoisen kautta, jos tilanne sen mahdollistaa,
Pataljoona lähti liikkeelle Pirkinitsistä ja saavutti saman päivän
iltana voimalan padon, johon hyökkäys pyshtyi tehokkaaseen
vihollispuolustukseen, Kahta päivää myöhemmin , syyskuun 11.
päivän yönä, kenraalimajuri Lagus antoi käskyn, että huomisesta
alkaen koko Schrowen rykmentti käytetään voimalaitoksen
valtaamiseen.
Rykmentin komentaja laati
suunnitelman, jonka mukaan majuri Onni Lampisen I Pataljoon ottaa
haltuun länsirannan ja valmistautuu padon ylitykseen sekä
vihollisen harhauttamiseen. Rykmenti päävoimat eli II ja III
Pataljoona lähtevät Kinkievasta ja ylittävät joen Retskan
kohdala. Joenylitys aloitetaan majuri Teppo Sorrin II Pataljoonalla
12 syyskuuta klo 03.00 alkaen käyttäen syöksy- ja kumiveneitä,
lauttapusseja sekä ponttoonilauttaa. Ylityksen jälkeen II
Pataljoonan on edettävä voimalaitokselta itään johtavalle
maantielle Jandebajoen sillan kohdalla. Tämän jälkeen perässä
tuleva majuri Hugo Lahtisen III Pataljoona jatkaa hyökkäystä tien
suunnassa voimalaitosta kohti. Yhdellä raskaalla
tykistöpatteristolla tuetaan hyökkäystä sekä harhautetaan
vihollista ja Pioneeripataljoona 1:n kaksi joukkuetta huolehtivat
ylimenosta.
Ylimeno alkoi syyskuun 12.
päivänä klo 5.00 suunnitelman mukaisesti. Vastoinkäymisiltä ei
kuitenkaan vältytty. Yksi syöksyvene oli kuormattu etupainoisesti
ja se upposi vien mukanaan neljä sotilasta. Joen itärannalla oli
vesipperäistä ryteikköä, mutta vapaa vihollisesta. II Patajoona
saavutti maantien maantiensillan koillispuolella klo 10.30. Heti kun
Koijärven miehet luutantti Hellevaaran johdolla olivat ottaneet
haltunsa tien varressa olevat miehittämättömät vihollisen
tulikorsut, ajaa hurjasti voimalaitosta kohden vihollisen
henkilöauto, johon vihollisen omasta korsusta avattiin tuli auto
sortui Jandebajoen sillankaiteeseen. Autossa oli ajajan lisäksi
kaatuneena vihollisen majuri sekä haavoittuneena jokin korkeassa
asemassa oleva politrukki. Hänet otettiin vangiksi, suoritettiin
lyhyt kuulustelu ja läehtettiin divisioonaan.
Puolenpäivän aikoihin
III Pataljoona lähti tältä tasalta etenemään voimalaitoksen
suuntaan. II Pataljoonan pääosat jäivät rakentamaan ja
varmistamaan huoltotietä. Majuri Sorrikin oliisi ilmeisesti halunnut
hyökätä, oska rykmentti komentaja tiesi, että kyllä Sorrin
sormet syyhyävät, kun hänen on tyydyttävä vain katselemaan
vihollisen liikennettä. Eteneminen pysähtyi vastarinnan vuoksi
yöksi kilometrin päähän Jandebajoen länsipuolelle. Tuleva
toimintamaasto piti tiedustella ja joukot tarvitsivat lepoa, mutta
lepo oli kuitenkin kyseenalaista. Maa oli märkää ja koko yön sati
lumiräntää sekä kaiken lisäksi vihollispartiot häiritisivät
jatkuvsati varmistusosastoja.
Hyökkäys jatku 13.
päivänä klo 05.00 ja pataljoona kohtasi tien varteen kaivautuneen
vihollisen ja vahvan hirsikorsuista tehdyn tukikohdan, mutta pääsi
Munkulanpurolla. Puron taakse kaivautunut vihollisen lyötiin
iltapäivän aikana ja pataljoona eteni yhden kilometrin päähän
voimalaitoksesta, jonne pysähtyi yöpymään. Purontakaisesta
valtauksesta muistetaan etenemisen olleen salaamisen vuoksi hidasta,
mutta noin kello 12.15 olivat saarrosajat vihollisen tukikohdan
selustassa ja kello 13.00 oli Ypäjän komppania ryöminyt tukikohdan
rinteelle. Se suoritti noin minuutin kestävän tuli-iskun, jossa oli
mukana kaksi 20 mm:n panssaritorjuntakivääriä puhkomassa korsujen
ovia ja välittömästi tämän jälkeen alkoi komppanian
yhtäaikainen rynnkkö ”hakkaa päälle” huudoin. Siinä
ryntäsivät Ypäjän uljaa miehet. Korsut tuhottiin tai maisemoitiin
käsikranaatein ja kasapanoksin. Räiske, rytinä ja huuto olivat
niin kovia, että viholliset joutivat kuin shokkitilaan, Vihollisen
tukikohta kukistui täydellisesti noin 15 minuuttia kestäneessa
taistelusa. Se jätti jälkeensä noin 60 kaatunutta sekä erilaisia
aseita. Ypäjän komppanian tappiot oli kaksi lievästi
haavoittunutta. Munkulanpuron kukistuminen helpotti myös oman
huollon toimintaa, Nyt voitiin huoltaa ja evakuoida lautoila ja
veneillä Rentskan kautta pitkin Syväriä omien joukkojen luokse,
Syyskuun 14, päivän
aamuna I pataljoona aloitti hyökkäyksensä padoan sillanpäätä
vastaaan ja onnistui valtaamaan sen. Aluksi pataljoona kieltäytyi
kovan tulituksen takia padon ylityksestä, mutta valtasi tehostetun
käskyn jälkeen sittemin koko voimalaitoksen. Pato oli säilunyt
ehjänä. Voimalaitos oli poltettu sisältä, mutta turbinit olivat
ehjinä.
Vaikuttava ole se näky,
kun Kylmäkosken komppania nousi asemistaan ja syöksyi tukikohtaan
juuri tykistötulen loppuessa, Vihollisaseman edessä oli noin 1,5
metriä korkea lankkuaita, jonka yli komppania ryntäsi. Aidan takana
olivat vihollisen eteentyönnetyt vartiomiehet. Kun komppania ryntäsi
aidalle, kaatui aita koko pituudeltaan ja vihollisen vartiomiehet
jäivät sen alle kuin rotat loukkoihin, Komppania jatkoi tukikohtaan
ja muutamassa hetkessä se oli vallattu pienin lähitaisteluin.
Vihollisen vahvat vastavoimat pakottivat pataljoonan puolustukseen,
Pimeys hiljensi koko päivän kestäneet taistelutoimet. Päivän
aikana rykmenttiin ilmoittautui Lauri Yrjö-Koskinen ja hänen
komentamansa Kenttätykistärykmentti 3:n III Patteristo. Kapteeni
Yrjö-koskinen toimi tämän jälkeen tykistöryhmän tulenjohtana.
Syyskuun 15. päivän
hyökkäys jatkui. Suunnitelman mukaan I Pataljoona hyökkää padon
kohdalta taajan eteläpäähän, Jääkäripataljoona 4 hyökkää
taajaman läpi myöskin eteläpäähän ja III Pataljoona valtaa
taajaman itäpuolisen tukikohdan. Vastarinnan takia hyökkäys eteni
aluksi hitaasti, mutta tykistän tuella se alkoi taas edistyä.
Iltaan mennessä pataljoonat saavuttivat sunnitelman mukaiset
tavoitteet, Lopuksi öinen vastahykkäys lyötiin takaisin ja
Jääkäripataljoona 4:n alistus päättyi.
Lokakuun alussa
Jalkaväkirykmentti 23 luovutti Syvärin voimalaitoksen lohkon
rintamavastuun Jalkaväkirykmentti 44:lle. Schrown rykmentin
kokonaistappiot oivat noin 130 miestä. Vihollisia kaatui arviolta
600-900 miestä.
Lähdeaineisto
Itä-Karjalan valtaus 1941 ISBN 978-20-6161-7
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti