tiistai 31. joulukuuta 2013

Mäntsälän kapina



Lauantaina 27.2.1932 klo 19.40 alkoi iltatilaisuus Mäntsälän Ohkolan työväentalolla. Sen järjestivät paikkakunnan sosiaalidemokraatit. Työväenyhdistys täytti pyöreitä vuosia ja pidettiin tavallista juhlavammat iltamat. Pari päivää aikasemmin oli tolppiin kiinnitetty nauloilla revittyjen iltailmoitusten tilalle tällaisia ilmoituksi:”Kansalaiset! Työläiset! Juutalais-tohtori Mikkso Erich Ei puhu juhlassa jota ei pidetä Ohkolan työv.yhd:n talossa lauantain 27.2.-32. Ohjelmassa vain loppusoittoa.”

Kun tunnelma paikkakunnalla oli näin kireä ja uhkaava, nimismies pyysi lisävoimia ja Uudenmaan läänin maaherra kenraalimajuri Bruno Jalander lähetti viisi poliisia käsittävän komennuskunnan ja kohta perään 20 poliisia. Nimismies puolestaaan keräsi kaikki Mäntsälän poliisit Ohkolaan. Iltamat aloitettiin soittamalla gramofonilla Hiski Salomaan ”Vapauden Kaiho”. Työväentalon juhlasaliin oli kerääntynyt niin paljon väkeä kun sinne mahtui. Joukossa oli paljon naisia ja lapsia. Sen olisi luullut rauhoittavan tilannetta ja hillitsevän uhkailijoita. Helsingin Sanomien lähettämä toimittaja Paavali Lähde tunkeutui väen lomitse ulos tarkkailemaan, mitä siellä oli tekeillä. Hän näki rapuilta, että alhaalla olevalla maantiellä oli paljon, osittain jonomuodostelmassa, liikkeellä olevia miehiä.

Nyt ne tulevat”, sanoi hermostuneelta vaikuttava poliisi. Tiellä olevat miehet levittäytyivät lumiselle pellolle ketjuun. Nurkan takaa juoksi pihalla poliisi ja kertoi esimiehelleen.”Nyt ne saartavat talon.” Kun salissa oli runot lausuttu, puhujaksi kutsuttu lakitieteen kandidaatti, filosofian tohtoei ja kokoomuksesta sosiaalidemokraattiseen puolueeseen siirtynyt kansanedustaja Mikko Erich meni pöydän taakse puhujan paikalle. Kello oli 20.20. Erich tuomitsi puheessaan lapuanliikkeen laittomuudet ja ihmetteli sitä, että törkeät rikokset oli tulkittu isänmaallisiksi urotöiksi, joita piti juhlia.

Samaan aikaan saartorengas tuli valmiiksi. Se ympäröi talon ja oli siitä noin 60 metrin päässä. Piirittäjät vaativat, että tilaisuus oli heti lopetettava. Tohtori Erichin oli välittömästi poistuttava paikkakunnalta. Nimismies keskusteli tästä saartajien lähetystön kanssa. Hän vetosi lakiin ja puhi äänijänteet kireällä, mutta ei käskenyt saartajien hajaantua eikä lukenut kapinapykälää. Näin toimittaja Lähde rapoortoi myöhemmin.

Sisällä Mikko Erich kertasi länsimaisen oikeusvaltion periaatteita. Ulkoa kuuluva laukaus keskeytti hänen puheens kesken lausetta. Ulkona ammuttiin taivaalle vihreä valoraketti. Kun se alkoi hitaasti laskeutua, saartava ketju avasi kivääri- ja pistoolitulen kohti taloa. Poliisien päällikkö karjaisi: ”Maahan”. Kaikki tottelivat, niin pihalla kuin sisällä juhlasalissakin. Tulitus jatkui taukoamatta pari minuuttia. Se oli niin kiivasta, että Lähde uskooi käytettävän pikakivääreitäkin. Eteisessä ja salissa olevat poliisit koettivat hillitä pakokauhua ja estää väkeä ryntäämästä ulos. Sillä hetkellä sisällä oleva Mäntäsälän nimismies meni ulos ja käski karjumalla lopettaa ampumisen. Nyt hän kuulutti myös lain kapinapykälän.

Merivoimien luutnanttti Esra Emanuel Terä, joka oli tullut Helsingistä ja toimi kapinallisten sotilaallisena johtajana, käsk lopettaa ampumisen. Hän oli ampunut valorakentin, joka sen aloitti. Hänen miestensä arvioitiin ampuneen kaikkiaan 700 laukausta. Sisälle juhlasaliin tunkentui vain seitsemän luotia, yksi sadasta. Kukaan ei kuollut eikä haavoittunut. Kahden poliisin manttelin helmojen läpi oli mennyt luoti.

Kun nimismies käski ampujien poistua, he eivät totelleet. He vaativat tilaisuuden keskeyttämistä ja tohtori Erichin luovuttamista heille. Kaikki muut saisivat kaikessa rauhassa poistua. Helsingistä lähetetyn 26 poliisin komennuskunnan päällikkö komisario Stolt juoksi puolen kilometrin päässä olevaan lähimpään puhelimeen. Työväentalon linja oli katkaistu. Hän soitti maaherra Jalanderille ja kertoi, mitä oli tapatunut.

Iltamaväki joutui poistumaan piiritysketjun läpi ja tunsi pelkonsa ja nöyrytyksensä jatkuvan. Täällä odotti kymmenkunta piirittäjien johtomiestä Mikko Erichin saapumista. Hän tuli ja häntä nuhdeltiin kiivaasti. Oli täysin sopimatonta, että hän tuli kiihottamaan mäntsäläläisia marxilaisella juutalaisuudella. Tällä kerttää, vielä tällä kertaa, sai armo käydä oikeuden edellä. Erichille annettiin lupa poistua. Kello oli 21.20. Erich nousi poliisiautoon, joka lähti heti viemään häntä kohti Helsinkiä. Piirittäjät järjestäytyivät tielle ja marssivat sitten kolmijjonossa autojensa luo ja lähtivät ajamaan kohti kirkonkylää ja sen suojeluskuntataloa, missä heitä odotti lottien kahvi, voileivät ja pulla.

Maaherra Jalander käski vangita kaikki kapinalliset. Se nauratti kovasti suojeluskuntataloon majoittuneita sotureita, joista monella oli suojeluskuntaunivormu päällään. Pian saatiin kuitenkin lisätietoja. Poliisi oli heti aloittanut kotitarkastukset ja muutama kotiin lähtenyt kapinallinen oli pidätetty. Se ei enää herättänyt yleistä hilpeyttä. Miehet kieltäytyivät luovuttamasta aseitaan ja poistumasta suojeluskuntatalosa. He olivat valmiit puolustamaan itseään asein, jos heidän kimppuunsa hyökättäisiin.

Lapuanliikkeen uusi pääsihteeri Ståhöbergin kyydityksen taki armeijasta erotettu kenraalimajuri Wallenius ja Pohjois-Uudenmaan suojelupiirin päällikkö everstiluutnantti Paavo Susitaival olivat jo ennen rahinää turvautuneet suojeluskuntain ylipäällikköön kenraalimajuri Malmbergiin. Yhdessä nämä kolme olivat käyneet vetoamassa presidetti Svinhufvudiin, että Erichin puhetilaisuus kiellettäisiin. Ainakin kuukauden päivät Etsivä Keskuspoliisi oli tiennyt levottomuukisen olevan tulossa ja nimenomaan Mäntsälän Ohkolassa työäväenyhdistyksen vuosijuhlan yhteydessä. Lapuanliikkeen johto päätti panna Svinhufvudin, niin kovasti kuin väittikin tätä arvostavansa, ja Sunilan hallituksen seinää vasten, kuten oli pannut Relanderin ja Kallion hallituksen. Kommunistien jälkeen olivat vastustajia, joilta koetettin riistää lain suoja, sosiaalidemokraatit ja liberaalit. Jotkut vaativat koko Suomen sosiaalidemokraattisen puolueen lakkauttamista, myös von Bornin ja Jalanderin erottamista. Jälkimmäiset olivat porvareita, von Born ruotsalaisen kansanpuolueen johtaja. Tarkoitus oli myös pelottaa maalaisliiton liberaalit vaikenemaan.

Mannerheimin asenne oli epäselvä. Kun puolustusvoimain komentaja kenraali Österman mukaansa pakottaman Malmbergin kanssa meni Mannereheimin puheille ja pyysi tätä suojeluskuntaina kunniapäällikkönä vetoamaan suojeluskuntalaisiin, etteivät he tukisi Mäntsälän kapinalisia, Mannerheim kieltäytyi tekemästä sitä. Sen sijaan hän antoi hyvän neuvon: ”Hallituksen on erottava.” Sitä Mäntsälän joukko juuri vaati.

Pettyneenää ja masentuneen Ostermna poistui tämän jälkeen, kuten Malmbergkin. Malbergille kihosi hiki pintaan ja kurkkua kuivasi silla tavalla, että teki mieli juoda viinaa. Hän tässä joutui todella myllynkivien väliin eli miehikkäästi sanoen kuseen. Riittäisikö hänen auktoriteettinsä pitämään suojeluskuntalaiset kurissa. Pystyisikö hän vastaamaan heistä. Helpommaksi ei tuntenut oloaan Östermankaan. Upseereista nuorimmat ja monet keski-ikäisetkin kannattivat lapuanliikkettä ja sen kovia otteita ja asevelvollisten joukossakin lapualaisia varmasti oli.

Lapuanliikkeen johto kokoontui Hämeenliinnaan 29.2.1932. Se lähetti presidentille ja hallitukselle kirjelmän:”Emme katso voivamme rauhallisuutta maassa säilyttää, ellei nykyinen hallitus eroa heti ja poliittinen suunta muutu”. Johto myös käsk liikkeen kannattajien kokoontua aseistettuina Mäntsälään. Liikkeen valtuuskunta siirtyi sinne itsekin. Jos mikä, tämä oli kapinaa.

Svifhvud otti haasteen vastaan: ”Käsken kaikkia suojeluskuntalaisia kuuliaisina laeille ja valalleen viipymättä palaamaan kotiseudulleen.” Kun suojeluskuntalaisia siitä huolimatta edelleen meni Mäntsälään, puolustusministeri Jalo Lahdensuo, lapualaisen mahtisuvun mies, ehdotti, että Svinhufvud keräsi lanfat käsiinsä. Hallituksen ja lääninhallituksen toimet olivat vain lisänneet lapualaisten intoa ja lukumäärää. Svihufvud käski oikeusministeri Toivo Mikael Kivimäen, Helsingin siviilioikeuden professorin, kirjoittaa julistuksen ja kun Kivimäki mutisi, ettei hän osannut tulkita presidentin ajatuksia niin hyvin kuin piti, Svihfvud karjaisi: ”Sitä vasten te olette täällä, että kirjoitatte mitä käsketään.” Svinhufvud piti sen sellaisenaan radiossa 2.3.1932: ”Otettuani tänä päivänä sotaväen ja suojeluskuntain ylipäällikkyyden huolehtiakseni järjestyksen palauttamisesta maahan, tahdon täten henkilökohtaisesti kääntyä kaikkien suoeluskuntalaisten ja muittekin puolueen, jotka ovat lähteneet aseellisen väkivallan tielle, ja käskeä heitä … kuuliaisina laielle viipymättä palaamaan kotiseuduilleen... Kun nyt olen omalla vastuullani kenestäkään riippumatta ottanut vastataksen rauhan palauttamisesta maahan, kohdistuu salahanke tästä lhetien myös minua vastaan henkilökohtaisesti.”

Maan hallitus asettui lujasti kapinallisia vastaaan ja antoi helmikuun 29.päivänä alkuaan kommunisteja vastaan suunnatun tasavallan suojelulain perusteella asetuksen, jonka nojalla Lapuan liikkeen johto määrättin pidätettäväksi. Sotaväen päällikkö Aarne Sihvo oli valmis hyökkäämään tykistön ja panssarivaunujen tuella kapinallisten kimppuun.

Ratkaisevan iskun lapualaisille antoi liikkeen oman miehenä pitämä presidentti Svihufvud. Vaikka vanha valtionpäämies oli suhtautunut myönteisesti liikkeen toimintaan, hän ei hväksynyt näin törkeää hyökkäystä laillista yhteiskuntajärjestystä vastaan. Maaliskuun 3. päivänä pitämässään radiopuheessa hän asettui päättäväisesti kapinallisia vastaan ja teki jokaisesta kapinallisesta henkilökohtaisen vihollisensa. Pian puheen jälkeen eri puolille maata kokoontuneet lapualaisjoukoot alkoivat hajaantua.

Mäntsälän kapina

Kuvat aiheesta Mäntsälän kapina

Mäntsälän kapina kukistettiin radion avulla
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/mantsalan_kapina_kukistettiin_radion_avulla_7041.html#media=7046

Mäntsälän kapina päivästä päivään
http://www.vapaamielistenklubi.fi/kapina.htm

Mäntsälän kapinan lopettaneen presidentti Pehr Evind Svinhufvudin radiopuhe
http://www.youtube.com/watch?v=0MYV61FZD-s

Valtioneuvoston tiedonanto eduskunnalle 9.3.1932
http://www.histdoc.net/historia/1932-02-27_kapina.html


Lähdeaineisto Veijo Meri Suurta olla pieni kansa ISBN 951-1-14397-2 Suomi kautta aikojen ISBN 951-8933-60-X

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti