Tanner vastaanottaa paraatin
Suomen demokratian
toimivuutta se, että vain yhdeksän vuotta sisällissodan
päättymisen jälkeen suojeluskunnat tekevät kunniaa sosialismia
edustavalle vt.presidentti Väinö Tannerille.
Kun presidentti Lauri
Kristian Relander joutuu keväällä jäämään sairaslomalle lähes
neljäksi kuukaudeksi, hänen tehtäviään ryhtyy hoitamaan
pääministeteri Väinö Tanner. Presidentin ja siten myös
puolustusvoimien ylipäällikön ominaisuudessa Tanner joutuu
ottamaan vastaan toukokuun 16. päivän sotilasparaatin
Senaatintorilla. Vasemmisto ei haluaisi päästää edustajaansa
sodan ketkerasta lopusta muistuttavaa tilaisuuteen, ja suojeluskunnat
eivät puolestaan haluaisi pokkuroida sosialistin edessä. Paraati
kuitenkin viedään läpi suunnitelmien mukaisesti, vaikka suurin osa
maan suojeluskunnista kieltäytyy lähettämästä edustajiaan
siihen.
Suomi valitaan 15.
syyskuuta kolmivuotiskaudeksi Kansainliiton neuvoston jäseneksi.
Neuvostopaikan toivotaan vahvistavan maan kansainvälistä asemaa ja
samalla osoittavan Neuvostoliitolle mahdollisimman selvästi sen,
minkä puolen Suomi on kansainvälisessä politiikassa valinnut.
Suomen pysyväksi edustajaksi valittu Rudolf Holsti toteaakin
yksiselitteisesti; parempi ottaa turvallisuustakeet 55 valtiolta eli
Kansainliitolta kuin yhdeltä eli Neuvostoliitolta.
Maria Jotuni joutui
yhteiskunnan vanhoillisten piirien silmätikuksi 1924 ilmestyneen
näytelmänsä Tohvelisankarin rouva vuoksi. Kirjailijaa syytettiin
siveettömyydestä ja alhaisten intohimojen ruokkimisesta. Jotunin
vuonna 1927 ilmestynyt novellikokoelma Tyttä ruusutarhassa jatkaa
kirjailijan korkeatasoista tuotantoa.
Valtion
maatalouspolitiikka aktivoitui merkittävästi 1920-luvun
alkupuolella. Tämä merkitsi myös Keskuslainarahaston roolin
korostumista, mutta ongelmaksi nousi Keskuslainarahaston
taloudellinen aseman haavoittuvuus. Ensimmäisen maailmansodan
aikaisen rahan arvon romahduksen myötä osakepääoman reaalinen
arvo oli supistunut murto-osaan aikaisemmasta. Lisäksi edessä oli
edellisinä vuosina ostettujen valtionlainojen takaisinmaksi, minkä
seurauksena koko osuuskassajärjestemän toimintamahdollisuudet
näyttivät melko ongelmallisilta. Tämän tilanteen ratkaisemisekis
Keskuslainarahaston johto käynnisti vuonna 1923 neuvottelut
osakepääoman korottamiseksi. Näitä neuvotteluja jatkettiin
vuooden 1924 puolella, ja ratkaisuun päästään vuoden lopulla.
Vuoden 1925 alusta lähtien
Keskuslainarahaston osake-enemmistä siirtyi valtiolle. Ratkaisu
toteutettiin siten, että valtion myöntämistä korottomista
lainoista 25 miljoonaa markkaa muutettiin yhtiän etuoikeudettomiksi
osakkeiksi, korollisia lainoja muutettiin 7,5 miljoonan markan edestä
rahaston B-sarjan osakkeiksi ja 14 miljoonan arvoiset valtion lainat
muutettiin yhtiön vararahastoksi. Lisäksi osuuskassat merkitsivät
uusia osakkeita 2 miljoonan edestä. Kaiken kaikkiaan osakepääoma
nousu 4 miljoonasta 38,5 miljoonaan markkaan, josta valtion osuus oli
peräti 84 prosenttia.
Korotuksen seurauksena
osakepääoma liki kymmenkertaistui. Realistisesti jättiläismäisestä
korotuksesta ei kuitenkaan ollut kyse, sillä korotuksen seurauksena
osakepääoman reaalinen arvo ainoastaan palautettiin ensimmäistä
maailmansotaa edeltäneiden vuosien tasolle. Tämän lisäksi
Keskuslainarahasto sai valtiolta kunnollisen vararahaston. Vähintää
yhtä suuri merkitys oli kuitenkin vapautumisella näiden lainojen
takausmaksuista, jolloin Keskuslainarahaston voimavarat voitiin
suunnat kassojen antolainauksen lisäämiseen.
Valtion taloudellinen
panostus Keskuslainarahaston tukemiseenoli valtion talouden
mittasuhteissa varsin merkittävä, ja valtion etujen mukaista oli
Keskuslainarahaston tarkka seuraaminen. Käytännössä tämä
tapahtui siten, että osana vuoden 1925 osakepääoman korotusta oli
Keskusrahaston sääntöjä muutettu: nyt hallintoneuvostoon tuli
kolme valtiovallan nimittämää edustajaa. Näistä yhden nimitti
Suomen Pankki, yhden valtionvarainministeriö ja yhden
maatalousministeriö.
Mielenkiintoisena
yksityiskohtana mainittakoon, että alkuvaiheessa Suomen Pankin
edustajana oli pääjohtaja Risto Ryti, joka myös erittäin
aktiivisesti osallistui Keskuslainarahastaon toiminnan valvontaan.
Hieman kärjistäen voidaan sanoa Keskuslainarahaston olleen Risto
Rytin erityisen suojeluksen alaisena kautena 1925-1939.
Valtionvarainministeriön edustajana oli valtiokonttorin johtaja J.
Wartiovaara ja maatalousministeriön pitkäaikaisimpana edustaja
maanviljelysinsinööri E.A. Malm. Viimeksi mainittu oli vuosina
1910-1928 ollut keskuslainarahaston johtokunnan jäsenenä.
Vuosi 1927
Yle Areena 1920-luku
Valokuvat 1927
Lähdeaineisto Antti
Kuusterä Lähellä ihmistä ISBN 951-1-17992-6 , Kronikka 1900-1999
ISBN 951-35-6529-7
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti