sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Ongelmalliset rajakysymykset



Tarton rauhansopimus ei ratkaissut Suomen rajakysymyksiä. Lännessä Suomen ja Ruotsin välinen kiista Ahvenanmaasta päättyy lopulta Suomen voittoon, kun Kansainliitto toteaa saariryhmän kuuluvan Suomeen. Idässä kiista Itä-Karjalasta uhkaa laajeta täysimittaiseksi sodaksi, kun suomalaiset vapaaehtoiset työntyvät rajan yli.

Ruotsi oli lähettänyt sotajoukkoja Ahvenanmaalle Suomen sisällissodan aikana 1918, mutta saksalaisen apuretkikunnan saavuttua saarille joukot oli vedetty pois. Saksan kukistuttua Ruotsi esitti Suomelle vaatimuksen, että ahvenanmaalaiset saisivat kansanäänestyksellä päättää, kuuluako Suomeen vai Ruotsiin. Suomen torjuttua esityksen Ruotsi yritti 1919 turhaan ahvenanmaalaisten separatistien kanssa saada voittajavaltiot ratkaisemaan kiistan Pariisin rauhankoferenssissa. Rauhoittaakseen tilanteen Suomen eduskunta sääti 6. toukokuuta 1920 Ahvenanmaan itsehallintolain, joka antoi saariryhmälle laajan itsehallinnon. Laki ei riittänyt separatisteille, jotka julistivat saariryhmän eronneeksi Suomesta. Tämä oli liikaa Suomen hallitukselle, joka pidätti 5. kesäkuuta separatistien johtomiehet Julius Sundblomin ja Sarl Bjorkmanin. Suomen ja Ruotsin suhteiden kiristyttyä äärimmilleen tilanteen laukaisi Englanti, jonka aloitteesta asia vietiin Kansainliiton päätettäväksi. Kansainliiton neuvosto asetti tutkimuskomission, jonka mielestä Ahvenanmaa kuuluu kiistattomasti Suomeen, mutta sen on taattava saariryhmän sotilaallinen neutralisointi ja ruotsinkielisen väestön oikeudet. Kansainliiton neuvosto tekee komission suosituksen mukaisen päätöksen 27. kesäkuuta. Suomen täytettyä pikaisesti velvoitteensa Suomi allekirjoittaa 20. lokakuuta Genevessä 9 muun valtion kanssa sopimuksen, jonka mukaan Ahvenanmaan saaria ei saanut linnoittaa, vaan ne oli pidettävä puolueettomana vyöhykkeenä.

Kun Itä-Karjalassa puhkeaa lokakuussa kapina bolsevikkihallitusta vastaan, kapinalliset pyytävät Suomen apua. Suomen hallitus torjuu avunpyynnön mutta sallii kapinallisten avustamisen ja maassa tapahtuvan vapaaehtoisten värväämisen. Suomesta siirtyy kaikkiaan 500 miestä tukemaan kapinallisia. Suomi pyytää 26. marraskuuta itäkarjalaisten toivomuksesta Kansainliittoa lähettämään alueelle kansainvälisen tutkimuskomission. Neuvosto-Venäjä kokee Kansainliittoon vetoamisen vihamieliseksi teoksi, ja käynnistää niin voimakkaat sotilaalliset toimet, että suomalaiset luopuvat itäkarjalaisten auttamisesta. Tilanne laukeaa vuoden lopulla, jolloin neuvostojoukot murskaavat säälittä kapinan.

Juhani Aho kuolee 8. elokuuta Helsingissä 59-vuotiaana. Väärnin pappilassa Lapinlahdella syntynyt Aho oli noussut elämänsä viimeisinä Suomen ”virallisen” kirjailijan asemaan. Hän oli ymmärtäväinen kansankuvaaja ja erityisesti naisen tunne-elämän taitava tulkki. Hn omaksui kansainvälisen realismin näkemyksiä, mutta ei luopunut omasta maalauksellisesta sanataiteestaaan. Hänen pysvä rakkautensa oli suomalainen luontu, joka oli paitsi kirjallisen innostuksen lähde myös henkinen turvapaikka.

Tarton rauha
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tarton_rauha

Tarton rauha
http://prokarelia.net/contract/?x=tartto

Tarton rauhasta 90 vuotta
http://yle.fi/uutiset/tarton_rauhasta_90_vuotta/5650628

Tarton rauhansopimus
http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/Tarton_rauhansopimus.htm

Ahvenanmaan kysymys

Ahvenanmaan kysymys

Ahvenanmaan historiaa

Suurvaltapolitiikkaa valkoisessa ja punaisessa Suomessa
http://www.uta.fi/yky/arkisto/suomi80/v18v10.htm

Vuosi 1921

Presidenttien puoliso

Rikostarinoita historiasta: Sisäministerin murha
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/rikostarinoita_historiasta_sisaministerin_murha_79830.html#media=79903

Juhani Aho

Lähdeaineisto Kronikka 1900-1999 ISBN 951-35-6529-7


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti