Joukot kokoon ja harjoituksiin

Koko illan ja yön 17.-18.10. kuljetusjunat kolistelivat läpi Suomen reittiä Kokkola – Seinäjoki- Haapamäki- Jyväskylä-Pieksämäki-Savonlinnan-Elisenvaara-Hiitola-Sairala. Kirvun kannakselainen pitäjä vastaanotti keski- ja eteläpohjalaiset 18.10 kello 22.20 – 19.10 kello 00.30. Sairalan asemalta JR 24 aloitti marssin kohti Räisälän pitäjää. KTR 8 saapui Sairalaan samaa reittiä ollen perillä 20.10. aamupäivällä, josta tykkimiehet marssivat myös Räisälään. JR 24:n ja KTR 8:n esikunnat olivat toimintavalmiit 19.10 ja 20.10. Räisälän kansanopistossa toimi jo III Armeijakunnan esikunta, ja samassa paikassa se oli rauhan tullessa maaliskuussa 1940.

JR 24 ensimmäiseksi asemapaikaksi tuli Tiurin kylä Vanhan Vuoksen varrella. Pitkä, monikymmenkilometrinen marssi purkausasemalta Sairalasta Tuiriin vaari ensimmäiset tappiot, kun vuohisjänteensä katkaissut hevonen piti lopettaa. Jalkasairaita miehiä kertyi koko joukko, mutta jokainen jR 24:n mies pysyi rivissä eikä karkaamisia tapahtunut.

Marraskuun loppupuolella kenttä- ja estetöitä jatkettiin kiireellä. Vaikka sodan syttymisen mahdollisuutta pidettiin pienenä, toimivat sekä JR 24:n että KTR 8:n esikunnat aktiivisesti puntaroiden eri mahdollisuuksia. Marraskuun puolivälissä lämpötila pysyi jo jatkuvasti pakkasen puolella. Päivällä kylmää oli viitisen astetta ja yöllä hieman enemmän.

Viikkoa ennen taistelujen alkua perustettiin 8. Divisioonan alueella seitsemän varuskuntaa, jotka olivat Vuoksenranta, Vuoksela, Kiviniemi, Humalainen, Konnitsa, Tiuri ja Säkymä. Varuskunnalle määrättiin päällikkö, joka Kiviniemen osalta oli everstiluutnantti Merikallio ja Tiurin kapteeni Lampinen.

Neuvostoliitto katkasi diplomaattiset suhteet Suomeen 29.11. Seuraavana päivän, torstain 30.11. aamutunteina puna-armeija ylitti rajan noin kello 7. Maahantunkeutumista edelsi kiivas raskaiden aseiden keskitys, joka jatkui koko päivän ja ulottui syvälle Suomen alueelle. Raudussa ja Metsäpirtissä alkoi siviilien hätäinen pako, mutta sotilaat siirsivät katseensa ja aseensa hyökkääjää vastaan.

Jo kello 9.50 ensimmäiset viholliskoneet olivat Kiviniemen puolutuslohkon ilmatilassa, ja kolme hävittäjäkonetta teki matalahyökkäyksen Kasarmilaa vastaan konekivääreillä ampuen. Hyökkäys uudistui varttia myöhemmin.

Ennen Kasarmilan hyökkäystä kello 9.20 ampuivat 6. Komppanian miehet hyvin matalalla 50 metrissä lentäneitä punatähtisiä hävittäjiä. Koneitten olessa Sakkolan aseman kohtalla yksi kone alkoi pudota ja pian se rysähti maahan aseman maastoon noin 150 metrin päähän Haitermaan kansakoulusta. Kuollut lentäjä todettiin nuoreksi luutantiksi.

Kivinimen kohdalla alkoi vimmattu valmistautuminen. Jalkaväki miehitti osan asemistaan ja jo aamuyöllä tykistän tuliasemiin ja tulenjohtopaikoille meenneet miehet saivat ne taisteluvalmiiksi.

Raudun Ryhmän puolustusalueella hyökkääjä sai kosketuksen ensimmäiseen viivytyslinjaan vasta 30. päivän iltana, ja ensimäm¨mäiset kiivat taistelu käytiin kapteeni Oiva Onni Saarelainen Erillinen Pataljoona 6:n alueella Palkealassa. Pataljoona torjui panssarien tukeman läpimurtoyrityksen. Sen jälkeen vihollisen hyökkäys kohdistui voimakkaimmin everstiluutnantti Martti Nurmen Liippualla ollutta Jääkääripataljoona 4;ää vastaan. Iltapäivällä se ei enää kestänyt puna-armeijan hyökkäystä ja linja murtui. Myös samassa maastossa ollut 6. Rajakomppani joutui vetäytymään pohjoista kohti toiselle viivytyslinjalla Porkun ja Orjansaaren tasalle. Taistelut sielläkin jäivät lyhytaikaisiksi ja aamupäivällä 4. joulukuuta vihollisen kärkijoukot saivat kosketuksen Kivinimen sillanpään puolutuslinjaan.

Lähdeaineisto: Kimmo Sorko Kiviniemen lukko ISBN 978-952-93-1178-1