Suojajoukkotaistelut

Talvisodan toisena päivänä neuvostojoukot jatkoivat hyökkäystään ja suomalaiset suojajouko vetäytymistään. Neuvostoliitto pommitti jälleen asutuskeskuksia. Lisäksi käytiin ilmataisteluja.

Puna-armeijan joukot jatkoivat Kannaksella hyökkäyksiään suojajoukkoja vastaan, jotka vetäytyivät päivän aikana viivytysasemaan, joka oli pääaseman ulkopuolella. Pääasemassa odottivat Suomen pääjoukot. Edellisenä päivänä Kannaksen itäosassa Raudun ryhmän alueella panssarivaunuin vahvistettuja joukkoja vastaan taistelleet ErP6:n miehet joutuivat myös antamaan periksi ja vetäytymään vihollisen tulen alla. Päivän aikana suomalaiset tuhosivat päämajan tilannetiedotuksen mukaan peräti 36 venäläistä hyökkäysvaunua.

Siviilien evakuointi oli menssa paikassa organisoitu huonosti, ja paikooin Suomen kansalaisia jäi rajaseudun kyliin joukkojen joutuessa vetäytymään nopeasti. Muun muassa Suojärven Hyrsylän mutkassa siviilejä jäi rintaman väärälle puolelle.

Vihollishävittäjät kävivät suomalaisten asemien kimppuun konekiväärein tukien näin maajoukkojen hyökkäystä. Suomalaiset hävittäjälentäjät tekivät kuitenkin parhaansa vaikeutaakseen vastustajan toimintaa ja pudottivat päivän aikana kymmenen pommikonetta. Kotimaan yllä havaittiin 250 vihollispommittajaa, jotka pommittivat jälleen useita kaupunkeja, kuten Helsinkiä, Viipuria ja Kotkaa. Vauriot jäivät kuitenkin suhteellisen vähäisiksi. Helsingissä ilmatorjunta onnistui ampumaan alas kaksi pommikonetta, joista toinen putosi Munkkiniemeen. Silminnäkijän mukaan koneen konekivääriampuja ampui aseellaan aina siihen asti, kun kone rysähti maahan.

Pommitusten vaikeuttamiseksi Suomessa astui voimaan pimennys. Kaikki ulkovalot oli pidettävä sammutettuina ja ikkunat peitettyinä, jotta maalien havaitsemine olisi pommittajille mahdollisimman hankalaa. Myös taskulamppuejn luovuttaminen lapsille ja käyttä ulkona kiellettiin.

Neuvostoliitto pommitti sodan toisena päivänä myös Suursaarta, jonka asukkaat evakuoituivat illalla. Vihollinen ei huomannut tätä vaan jatkoi pommittamista vielä pari päivää, ennen kuin nousi maihin 1500 sotilaan voimin 3.12. Suomalaisia ei tuolloin enää ollut saarella. Moskovan radio kertoi Suursaaren valtauksen jälkeen, että vastarinta oli ollut ankaraa.

Neuvostoliitto oli hyvin kiinnostunu Hangosta, sillä näki sen avaimeksi Suomenlahden hallintaan. Hangon puolustusta testaamaan saapui yhdeksällä 180 mm:n tkillä aseistetun järeän risteiljän Kirovin johtama saattue. Kaupungin edustalla sijaitseva Russarön linnake reagoi avaamalla tulen, kun alus oli noin 24 kilometrin päässä. Lyhyen tulitaistelun jälkeen neuvostoalukset vetäytyivät linnakkeen tykkien kantaman ulkopuolelle.

Suomi näki perjantaina 1.12.1939 peräti kolme eri hallitusta, joista yksi väistyvä, yksi uusi ja yksi hämäystä. Cajanderin johtama hallitus väistyi, ja uudeksi pääministeriksi nousi Risto Ryti. Hän oli vastahakoinen pääministerin tehtävään ja suostui vasta , kun ulkoministeri Tanner kävi hänen kotonaan kertomassa pitävänsä sotilaskarkurina sellaista, joka ei suorita velvollisuuttaan isänmaataaan kohtaan hänelle osoitetussa tehtävässä. Hallitus vaihdettiin, koska Cajanderin hallituksen katsottiin vähätelleen sodan uhkaa ja koska sodanajan hallituksen taakse haluttiin koko kansan tuki.

Kolmas hallitus oli niin sanottu Terijoen hallitus, jonka pääministeri oli Otto-Ville Kuusinen. Kuusinen oli paennut rajan yli itään sisällisodan tappion häämöttäessä Suomessa vuonna 1918. Kuusisen johtama hallitus oli Neuvostoliiton perustama, mutta perustamispaikasta ei ole varmaa tietoa, koska suomalaiset joukot vetäytyivät Terijoelta vasta hallituksen perustamispäivänä 1.12. Terijoen hallitus pyysi Neuvostoliitolta apua Suomen kansantasavallan perustamisessa, ja siitä oli tarkoitus tulla vallatun Suomen uusi hallitus.

Lähdeaineisto Ilkka Enkenberg Talvisota päivä päivältä ISBN 9878-952-220-706-7