Ryske ja pauke

Marraskuun 30. päivän iltana tilanne Viipurin rautatieasemalla oli sekava. Aikatalut eivät pitäneet paikkaansa. Lippuluukulla kiemurteli pitkiä jonoja, tönittiin ja tuupittiin. Odotussali oli täynnä äitejä ja itkeviä lapsia, mummoja ja vaareja, kapsäkkejä ja vaneriaskeja, myttyjä ja pusseja.

Viereisellä linja-autoasemalla yritettiin ahtautua kaupungista lähteviin linja-autoihin, joiden katolle kuormattiin tavarat. Lähtemään ne pääsivät vasta iltahämärissä pommitusuhan takia. ”Matkalla laulettiin isänmaallisia lauluja, ja se kohotti kovasti tunnelmaa”, muisteli Esa Mäkelä vuosikymmeniä myöhemmin.

Pienimuotoinen kansainvaellus täytti myös Viipurista poispäin johtavat maantiet. Kuljettiin kohti länttä jalan, potkukelkoilla ja polkupyörillä. Vähäinen omaisuus oli köytetty pyörien tavaratelineille.

Läheskään kaikki halukkaat eivät päässeet heti pois Viipurista. Yön aikana kaupunkilaiset heräsivät tuon tuostakin. Hiljaista oli ja rauhallista, mutta epämääräinen pelko tukahdutti unet:” On myöhäinen yö, mutta tuntuuu kuin kaupunki ei nukkuisia. Ei nukuta meilläkään. Koko ilta on pohdittu, minne äiti nuorimmaisten kanssa lähtisi evakkoon.” kirjoitti väestönsuojelulotta Kyllikki Pahkamaa päiväkirjaansa. Monet vaipuivat vain ohueen horrokseen vaatteet päällä, jotta pääsisi nopeammin pommisuojaan. Jotkut nukkuivat rauhallisemmin. He olivat kuulleet, että venäläisillä lentäjillä ei ole pimeissä tarvittaa sokkolentotaitoa. Mutta mikä olisi tilanne aamulla?

Todellisuus iski vasten kasvoja lähes minuutilleen samaan aikaan kuin edellisenä päivänä. Hälyytys klo 8.56, kolme punatähtistä hopeanväristä viholliskonetta kaupungin yllä, vaara ohi klo 9.23. Toinen yhtä nopea säikähdys: hälyytys 10.23, vaara ohi 10.50. Osa koneista oli jälleen Novgorodista lähteneitä 15. Pikapommitusprikaatin pommittajia, jotka pyrkivät iskemään myös Viipurin länsipuolella olevaan ilmavoimien Suur-Merijoen tukikohtaan. Lentolaivue 24:n Fokker-hävittäjät pudottivat kuitenkn päivän aikan yhdessä Viipurin it-tykistön kanssa 11 SB-pommikonetta.

Sodan todellisuus iski vasten kasvoja myös junalla Perkjärveltä lähteneitä ja matkan varrella nin Leipäsuolta, Säiniöstä ja Liimatastakin kyyttiin nousseita, vaikka Viipurissa jo oltiinkin ja pian siis myös turvassa. Kello 1.35 he kuulivat ensi kerran eläisään hälyytyssireenien äänen: pommeja, konekivääritulta, tulipaloja, kuolleita, haavoittuneita. Piti heti juosta asemarakennusten pommisuojiin. Huonokuntoiset ja liikuntakyvyttämät joutuivat jäämään vaunuihin. Sotilaat kävivät pommisuojassa rauhoittelemassa: ryske ja pauke oli vain oman ilmatorjunnan melua. ”Viipurissa kokemani ilmahälyytys ja suojaanmeno jäivät painajaisekseni vuosiksi eteenpäin. Varsinkin rautateiden risteysasemat aiheuttivat pelon ja kauhun tunteita”, muisteli Jouko Taskinen.

Viipurista joulukuun 1. päivänä evakkoon joutunut Irma Sarell kertoi vuosikymmeniä myöhemmin, että äiti oli kehottanut häntä ottamaan nuken kainaloonsa. Hän oli kuitenkin ottanut kaasunaamarinsa, olihan koulussa puhuttu kaasusodasta. Hän oli tehnyt sen viimeisenä koulupäivänä. Se oli pieni flannellityyny, jonka sisällä oli puuhiilta, ja kuminauha ympärillä, että se pysyisi päässä.

Viipurin kautta lännen suuntaan pyrkivät myäs Viipurinlahden saarten asukkaat, muiden mukana pikkupoika Kalevi Raulisto, joka oli äitinsä kanssa lähtenyt turvaan Kaupposensaaresta. He suuntasivat kulkunta Sorvalin kaupunginosaan, missä asui heidän sukulaisiaan. Kaikki olivat kuitenkin lähtenet, ja ovet olivat lukossa. ”Siin oli seinää vasten pystyssä veskelkka, ja äit sano, et otetaan tuosta kelkka lainaks. Lunta satoi, äiti veti, toiset työnsit, nyytit kulki kelkas. En mie sille ymmärtänyt, ett mihi ast sit oikei pitäs mennä – eikä sitä tienneet aikuisetkaan”.

Myös Woldemar Winter oli tullut asemalle tiedustelemaan tilannetta. Liikkuminen oli hankalaa. Kaduilla oli palokunnan ruiskuletkuja, rakennusista ulos kannettuja huonekaluja, rypistyneitä peltejä, seinäkivien palasia, lasimurskaa. Junien lähtoajoista ei kenelläkään ollut tietoa. Hän teki nopeasti päätöksen. Hän kuljettaisi pikku Antin ja tämän äidin Elsa-Sylvian Lappeenrantaan omalla henkilöautollaan. Polttoaineiden myyntiä säännösteltiin, yksityishenkilöille myytiin vain rajattu määrä bensiiniä kuukaudessa, mutta hänellä oli vielä polttoainetta riittävästi sadan kilometrin ajoa varten. Seuraavana päivänä, joulukuun puolella, hän saisi sitä paitsi jälleen ostaa kiintiönsä täyteen. Kiireessä he ottivat mukaan Myllyaukion asunnosta vain tarpeellisen. Perheen isä Erkki Pyhänoja jäisi kaupunkiin jatkamaan työtään ja huolehtimaan asunnosta. He tapaisivat jälleen, kun perhe taas pian palaisia Viipuriin.

Sorvalin hautausmaan kohdalla Winter pysäytti auton. Elsa-Sylvia kiirehti hautausmaata kohti Antti-poikaa kantaen. Hän yritti ottaa nallen pojan käsistä. ”Lassi-veli jäätänne, annetaan nalle Lassille, anna äiti laittaa sen Lassin haudalle”. Itkevä poika ei irrottanut otettaan. Nelivuotias Lassi-veli oli kuollut keuhkokuumeeseen muutama kuukausi Antin syntymän jälkeen.

Matkan varrella pojalle tuli pissahätä. Keltaisen suojapuvun vetoketju temppuili. Takaa kuului äänitorven puhalluksia. Tie oli ruuhkainen molempiin suuntiin. Sotilaita ja asekalustoa täynnään olevat armeijan kuorma-autot ajoivat toiseen, pakenevia kuljettavat toiseen suuntaan. Autojen välissä puikkelehti jalan kulkevia pakolaisia. Ei ovinut jäädä viivyttelemään. Matkaa oli jatkettava. Nalle putosi pojan kädestä. Takaa tulevat autot jauhoivat sen olemattomaksi.

Talvisodan pommitukset Viipurissa

http://fi.wikipedia.org/wiki/Talvisodan_pommitukset_Viipurissa

Viipurinlahden taistelu

http://fi.wikipedia.org/wiki/Viipurinlahden_taistelu_(1940)

Kuvia Viipurin talvisodasta

https://www.google.com/search?q=viipuri+talvisota&espv=210&es_sm=93&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ei=PhQcU6SeIerE4gTHwICACw&ved=0CEsQsAQ&biw=1366&bih=667

Viipuri, talvisota

http://www.luovutettukarjala.fi/pitajat/viipuri/viipurihist.htm#Talvisota

Viipurinlahti 1940/Hymy

http://www.hymy.fi/sotasankarit/viipurinlahti-1940

Viipuri vuonna 0

http://www.veteraanienperinto.fi/suomi/Kertomukset/sotilas/sotilas/talvisota/viipuri_vuonna_nolla.htm

Synkkä pako sodan tieltä

http://www.iltalehti.fi/talvisota/2009120710607359_ts.shtml

Sotakuvia Viipurista

http://viihdefoorumi.eu/viewtopic.php?f=42&t=169

Talvi- ja jatkosota

http://www.edu.vantaa.fi/suomi/talvi.htm

Kun Suomi taisteli

http://www.joet.info/talvisodan_taisteluja.html

Evakkolapset

http://www.evakkolapset.fi/Viipurikirja.pdf

Viipuri

http://www.jukkajoutsi.com/viipuri.html

Suomalainen Viipuri

http://virtuaaliviipuri.tamk.fi/cs/story/7

Talvisodan filmit ja faktat 1-4.flv

http://www.youtube.com/watch?v=Y9mbt6A2lXQ

Raatteen tien taisteluun uutta tulkintaa
http://www.youtube.com/watch?v=BP40PD-0auI

Talvisodan Suomalaissotavankien haastattelu
http://www.youtube.com/watch?v=fXsQIui3zQY

Raatteentien taistelu 70 vuotta sitten.
http://www.youtube.com/watch?v=kv4vZALEeds

Talvisota Venäläissilmin 1 - Зимняя война
http://www.youtube.com/watch?v=c5vrf4gEEf4

Talvisota Venäläissilmin 2 - Зимняя война
http://www.youtube.com/watch?v=eqfYcHE0sLY



Lähdeaineisto Antero Raevuori Hyvästi, Viipuri ISBN 978-952-492-809-0