Sudet, Karjala-asia ja sotakorvaukset

Susi ja suomalaiset – Susivihan historia

https://www.youtube.com/watch?v=YOlnGiEp26o

Tammikuussa 1880 Uudenkirkon Velluan kylässä koettiin painajainen, kun kaksi sutta hyökkäsi kahdeksanvuotiaan Karl Johan Hörnbergin kimppuun kotipihalla. Tapaus oli osa synkkää ajanjaksoa, joka jätti pysyvän arven suomalaiseen kulttuuriin. Tässä They Talk Suomen jaksossa tutkimme ihmisen ja suden monivaiheista ja kiisteltyä historiaa Suomen alueella aina jääkauden lopun rinnakkaiselosta 1800-luvun verisiin susisurmiin, uskomuksiin ja noitasusiin. Miten hirvikannan romahdus, rabies ja tapporahat vaikuttivat susien käytökseen, ja miksi sudesta muodostui aikanaan maamme vihatuin eläin?

KARJALA - Suomen suurin pakolaiskatastrofi

https://www.youtube.com/watch?v=0PywhCwqIww&t=72s

133 098 katselukertaa 25.6.2026 ✪ Ensin jäsenille 19. kesäkuuta 2026 Petteri Mikkonen audio experience (Podcast)

Vuonna 1944 yli 400 000 suomalaista joutui jättämään kotinsa Karjalassa. Se on lähes joka kymmenes suomalainen. Monella oli aikaa pakata koko elämänsä vain muutaman tunnin varoituksella, eikä paluuta enää ollut. Tämä on tarina Suomen suurimmasta pakolaiskatastrofista. Ennen sotaa Karjala oli vauras ja elävä osa Suomea. Viipuri oli maan toiseksi suurin kaupunki, jonka historia ulottui yli 600 vuoden taakse. Saimaan kanava teki siitä koko itäisen Suomen talouden solmukohdan, ja kaduilla kuuli samassa korttelissa suomea, ruotsia, venäjää ja saksaa. Karjalaisuus oli oma kulttuurinsa omine murteineen, ruokineen ja perinteineen. Talvisota syttyi marraskuussa 1939, ja Moskovan rauhassa keväällä 1940 Suomi menetti Karjalan kannaksen ja Viipurin. Vuonna 1941 osa evakoista pääsi vielä palaamaan kotiin, mutta kesällä 1944 koti menetettiin toisen ja lopullisen kerran. Evakkomatka oli raskas. Ihmiset lähtivät yhden vuorokauden tai jopa parin tunnin varoitusajalla, ja tiet täyttyivät karjasta ja saattueista. Matkalla oli pääosin naisia, lapsia ja vanhuksia, koska miehet olivat rintamalla. Elisenvaaran asemalla evakkojunia kohtasi pommitus, joka vaati yli sata kuolonuhria. Uudella kotiseudulla evakot saivat uudet maatilat erityisillä asutuslaeilla. Suurin osa otettiin vastaan hyvin, mutta osa kohtasi nimittelyä, syrjintää ja epäluuloa. Pahimmillaan evakkoperhe kohdattiin sille osoitetun asunnon ovella kirves kädessä. Ortodoksinen usko ja karjalainen tausta riittivät joillekin todisteeksi epäluotettavuudesta, ja näistä tarinoista on pitkään vaiettu. Hinta oli valtava myös koko maalle. Sodan jälkeen Suomi maksoi Neuvostoliitolle raskaat sotakorvaukset tavarana, kuten laivoina, junina ja kokonaisina tehtaina. Viimeinen korvausjuna ylitti rajan vasta vuonna 1952. Lopuksi nousee vaikea kysymys. Olisiko Karjalan menetys voitu välttää? Toiset historiantutkijat katsovat, ettei Suomella ollut realistista vaihtoehtoa Stalinin vaatimuksia vastaan. Toiset taas näkevät, että Suomi vaikutti omilla valinnoillaan lopputulokseen. Kysymys ei ole pelkkää menneisyyttä, sillä sama raja on yhä olemassa. Venäjä rakentaa parhaillaan uusia varuskuntia lähelle Suomen rajaa, ja vanha suurvallan logiikka rajan kontrolloimisesta on edelleen elossa. Timestampit: 0:00 Johdanto 1:11 Millainen Karjala oli ennen sotaa? 4:37 Talvisota 1939 ja ensimmäinen evakuointi 7:16 Paluu Karjalaan Jatkosodassa 1941 9:17 Evakkotie 1944 ja Elisenvaaran pommitus 12:11 Miten evakot todella otettiin vastaan 19:26 Olisiko Karjala voitu pelastaa? Historioitsijat kiistelevät 22:47 Venäjän joukot Karjalassa 2026

Suomen sotakorvaukset 1944 - 1952

https://www.youtube.com/watch?v=5wuO1SnPwQI&t=494s

Kun Jatkosota päättyi Moskovassa syyskuussa 1944 solmittuun Välirauhansopimukseen oli Suomella edessä kovien sotakorvausten suorittaminen. Aiemmin tehdyissä rauhantunnusteluissa Neuvostoliiton vaatimat summat olivat olleet paitsi kohtuuttomat mutta myös samalla mahdottomat suorittaa. Nyt vaadittu summa oli pienentynyt mutta silti kysymys kuului ”miten niistä voisi suoriutua”. Tässä jaksossa perehdymme Suomen sotakorvauksiin.

Suomen sotakorvaukset 1944–1952

https://www.youtube.com/watch?v=jj1mfLdKndE&t=190s

Toinen maailmansota tuli Suomelle kalliiksi: kansalaisia kuoli 96 000, yli sata tuhatta oli invalidina, 400 000 siirtolaiselle piti löytää asumus sekä elanto ja osa maasta oli pommitusten jäljiltä huonossa tilassa. 10 % valtion pinta-alasta oltiin menetetty Neuvostoliitolle, ja luovutetuille alueille jäi merkittävä osa teollisuudesta ja maataloudesta. Tämän ja muiden rauhansopimusten ehtojen lisäksi Suomi määrättiin maksamaan Neuvostoliitolle 300 miljoonan dollarin sotakorvaukset, joka oli väkilukuun suhteutettuna suurempi määrä kuin Saksalle ensimmäisen maailmansodan jälkeen määrätyt korvaukset. Neuvostoliitto, joka oli itsekin jälleenrakennuksen tarpeessa, ei kuitenkaan halunnut korvauksia käteisenä, vaan ne piti suorittaa erilaisina teollisuudentuotteina. Niinpä Suomi valmisti kahdeksan vuoden ajan entiselle viholliselleen mm. junia, laivoja, koneita ja puutaloja. Viimeinen sotakorvausjuna ylitti itärajan syksyllä 1952, ja niin oli Suomi ainoana toisen maailmansodan häviäjävaltiona maksanut sotavelkansa. Lähteet: Eloranta, Jari, et al. "Suomen Rakennehistoria: Näkökulmia Muutokseen Ja Jatkuvuuteen (1400–2000)". Helsinki: Osuuskunta Vastapaino, 2018. Kuisma, Markku. "Suomen Poliittinen Taloushistoria 1000–2000". Helsinki: Siltala, 2009. Aihesanat: sotakorvaukset,välirauhansopimus,jatkosota,toinen maailmansota,300 miljoonaa dollaria,sotakorvaustuotteet,teollisuus,suomen teollistuminen,1940-luku,vaaran vuodet,sotakorvausjuna,tehtaat,1952,helsingin olympialaiset,1944

Jatkosodan ja inkeriläisten historiaa

 

Suomi sodassa 1941-1944, osa 1

https://www.youtube.com/watch?v=h-hQjULiWgY

Suomi sodassa 1941-1944 osa 2.

https://www.youtube.com/watch?v=6AGj0wx-CTI

Torjuntataistelut kesällä 1944

https://www.youtube.com/watch?v=gn-exFoeM8Y

Nainen sodassa 1939- 1944.

https://www.youtube.com/watch?v=wuHs-CGt5a8

Korpisodan suurvoitto elokuu 1944

https://www.youtube.com/watch?v=ZSHe-41QndI

Helsingin suurpommitukset helmikuu 1944.

https://www.youtube.com/watch?v=3-oZVdNPGn8

Pine Rapid Productions 45 videoa

https://www.youtube.com/@pinerapid

Varjosotaa ja sabotaaseja - Kommunisti Veikko Pöysti

https://www.youtube.com/watch?v=WWx-sANxgdg&t=4s

Mäntsälän kapina 1932 - Kun Lapuanliike nousi hallitusta vastaan

https://www.youtube.com/watch?v=RjgpMYiGk0c

Mahdoton kompromissi? – Näin Suomi selvisi sisällissodasta

https://www.youtube.com/watch?v=bOzcBkwWgtQ

Tarton rauhansopimus 1920

https://www.youtube.com/watch?v=4jDiWPG-pTc&t=74s

Inkeriläisten kohtalo – Neuvostoliiton toimeenpanema kansanmurha

https://www.youtube.com/watch?v=mAO5QqskGjM&t=3s

Kirjasalon historia ensimmäinen osa Inkerin kansannousu. Kirjasalon "Tasavalta".

https://www.youtube.com/watch?v=gO5gqLpeI3E

Pakolaisia ja palavia kyliä. Kirjasalo toinen osa. Raudun orpokoti. Kirjasalo jatkosodan aikana.

https://www.youtube.com/watch?v=ppd7VD-ikF8

Inkeriläiset - unohdetut suomalaiset -näyttelyn virtuaaliesittely

https://www.youtube.com/watch?v=QWNTfyExTxI

Inkeriläisten kolme aaltoa

https://www.youtube.com/watch?v=A0F00lhRBEM&t=1279s

Inkeriläisten kohtalo – Neuvostoliiton toimeenpanema kansanmurha

https://www.youtube.com/watch?v=mAO5QqskGjM&t=92s

Rajantakaisia inkeriläiskyliä Kannaksen naapurissa

https://www.youtube.com/watch?v=ecpNSnpATv8&t=95s

Kirjasalon historia ensimmäinen osa Inkerin kansannousu. Kirjasalon "Tasavalta".

https://www.youtube.com/watch?v=gO5gqLpeI3E&t=550s

Inkeriläisten lyhyt historia

https://www.youtube.com/watch?v=zstCBfLy-Wg

Inkeri-kanava 47 videoa

https://www.youtube.com/@inkeri-kanava7285

Suomen koko historia – kivikaudesta nykypäivään

https://www.youtube.com/watch?v=MIZjYn8BeZk&t=117s

Suomen ja maailman historiaa vuodesta 1100 alkaen

 

Suomen ja Ruotsin historia, 1100-luku 30 videoa

https://www.youtube.com/watch?v=mV_rTjDrnOw&list=PLdcnMJU2pJihJbvHZ_Q1XSn-JIy3grggP

Suomenmaan alku – Jääkausi ja varhaisimmat suomalaiset (Esihistorian aikaa) 170 videoa

https://www.youtube.com/watch?v=7VBeVyz0TYI&list=PLboebcEjW2399AmR4CsWXzqI9H3hiN7Bc

Historian Tarinat 82 videoa

https://www.youtube.com/@HistorianTarinat

Fin Mix 256 videoa

https://www.youtube.com/@finmixtube

FinHistoryChannel

https://www.youtube.com/@finhistorychannel5210

Hennala 1918

https://www.youtube.com/@Hennala

Sakari Sarho

https://www.youtube.com/@sakarisarho

Taisteluhistorian Arkisto 80 videoa

https://www.youtube.com/@TaisteluhistorianArkisto

El Miklu

https://www.youtube.com/@elmiklu

Rintama-Arkisto

https://www.youtube.com/@Rintama-Arkisto

World at War

https://www.youtube.com/@worldatwar

WW2 In Colour 24/7 Live Stream

https://www.youtube.com/watch?v=imQGaX_ZdiI

Timeline 1901-1910 - United States Through the Years https://www.youtube.com/watch?v=JGhbEcRddP4

Recollection Road

https://www.youtube.com/@RecollectionRoad/videos

What was life REALLY like in 1920's America?

https://www.youtube.com/watch?v=GBk65_UHfCA

NASS 304 videoa

https://www.youtube.com/@NASS_0

Timeline - World History Documentaries 1400 videoa

https://www.youtube.com/@TimelineChannel

Pine Rapid Productions 44 videoa

https://www.youtube.com/@pinerapid

Sotatarinoita 117 videoa

https://www.youtube.com/@Sotatarinoita

Nordic War Archives Suomi

https://www.youtube.com/@NordicWarArchives_FI

Der Kommandant Suomi

https://www.youtube.com/@DerKommandantSuomi

History on Maps 203 videoa

https://www.youtube.com/@historyonmaps/videos

Miehittäjän morsiamet

Sota on poikkeustila, jonka aikana rauhanajan moraali höllenee, unohtuu. Suomi oli toisen maailmansodan aikana miehittäjävaltio. Suomalaismiehet valloittivat Itä-Karjalan ja jättivät kolmen vuoden aikan alueelle mittavan perinnön – noin 500 aviotonta lasta. Suomalaisten ja itäkarjalaisten välisiä ihastuksia, rakkaussuhteita ja sukupuolisuhteita oli vielä paljon enemmän.

Sadat suomalaiset sotaveteraanit ovat vieneet tiedon salatuista lapsistaan ja sota-ajan rakkauksistaan mukanaan hautaan. Itä-Karjalassa alkunsa saaneilla lapsilla on Suomessa paljon sisaruksia. Siskot ja veljet eivät tunne toisiaan, vaikka maantieteellistä välimatkaa on vain muutamia satoja kilometrejä.

Ensimmäiset suhteet suomalaismiesten ja itäkarjalaisnaisten välillä syntyivät pian suomalaisten tultua alueelle. Aluksis tutustumisessa oli uutuudenviehätystä, ja sotilaat tahtoivat nähdä ihkä eläviä kehuttuja Karjalan neitoja. Sotilat tutustuivat mielellään paikalliseen väestöön, vierailivat naisten luona ja poseerasivat usein kuvissa yhdessä karjalaiskylien lasten kanssa. Lapset olivatkn tyypillinen silta miehittäjien ja paikallisten välillä. Aliravitut ja huonosti puetut itäkarjalaislapset herättivät varmasti sotilaiden auttamishalun, mutta lisäksi lapsilla oli erityinen merkitys tulevina suomalaisina.

Itäkarjalaiset naiset olivat suomalaissotilaille eksoottisia, huopatallukkaista huolimatta. Vaikka sotilaat tulivat vauraamasta Suomesta, he eivät kavahtaneet köyhissä oloissa eläviä naisia, sillä myös miehet elivät puutteellisissa sota-ajan olosuhteissa eikä muuta naisseuraa ollut tarjolla. Karelianismin kuvamaailmaan olivat kuuluneet kansanasuihin pukeutuneet naiset, ja mielikuvat saattoivat ristiriitaisuudestaan huolimatta vaikuttaa myös siihen, kuinka sotilaat näkivt miehitysalueen naiset.

Vuoden 1942 loppupuolella alkanut asemasotavaihe mahdollisti säännöllisen kanssakäymisen, sillä olot olivat rauhanomaisemmat ja joukot pysyivät pitkään paikallaan. Miehillä oli naisiin tutustuessaan monenlaisia motiiveja. Toisaalta miehiä ajoivat naisten luokse seksi ja mahdollisesti saatavissa olevat alkoholi.

Itäkarjalaiset olivat samanlaisia, mutta silti erilaisia. Ihastuminen oli helppoa, Samalla moni suomalainen sotilas unohti olevansa tahollaan naimisissa, unohti tyttöystävänsä ja aimmin annetut lupaukset. Kuolema oli ollut läsnä koko syksyn, nyt läsnä oli elämä!

Vaikka Itä-Karjalan parisuhteet sytyivät sodassa ja miehitysalueella, oli pariskunnilla usein sama kohtalo kuin sota-ajan rakastuneilla yleensä. Miehet liikkuivat armeijan mukana, ja tehtävien vaihtuessa vaihui myös paikka. Läheinen fyysinen suhde muuttui silloin kirjeenvaihdoksi.

Itä-Karjalassa alkanut seurustelu eteni useimmiten tutustumisen ja tapailun kautta sukupuoliseksuhteeksi ja viimeistään myös kirjeenvaihdoksi. Pariskunnant kävivät yhdessä salaa järjestetyissä tansseissa ja uimassa, suutelivat ja hyväilivat toisiaan. Seurustelun luonnollinen jatkumo oli seksi. Ihastuneet ja rakastuneet parit antautuivat toisilleen naisten yksinkertaisissa vuoteissa ja metsien mättäillä.

Jo sota-aikana luotiin mielikuva kunniallisesta ja moraalisesta suomalaisesta sotilaasta, harmaaseen univormuun pukeutuneesta kansallissankarista, Kuvaan eivät sopineet rintaman sukupuolisuhteet saati seurustelu kevyin tarkoitusperin. Sotilaista luotujen mielikuvien ja todellisuuden välillä oli kuitenkin ristiriita. Sankaruuden rinnalla on toinenkin totuus: jokaisen harmaan sarkatakin sisällä sykki tavallinen miehensydän unelmineen, haluineen ja paheineen.

Miehet olivat Itä-Karjalassa kuin ulkomaanmatkalla, niin kaukana kotoa oli vain harva aiemmin ollut. Kaikkiaan sadoilla jopa tuhansilla suomalaissotilailla oli sukupuolisuhde itäkarjalaisnaisen kanssa.

Kotona Suomessa miesten ja naisten välinen seurustelu tapahtui yhteisön valvonnassa. Perheen, kylän ja kirkon moraalinormit olivat kuin laki, joka määritteli oikean ja hyväksytyn ja tuomitsi siveettömyyden. Esiavioillisia suhteita toki oli, mutta nekin johtivat yleensä avioliittoon. Kaiken kaikkiaan kontrolli oli tiukkaa, ja häpeän pelko rajoitti käyttäytymista. Itä-Karjalassa vastaavaa uhkaa ei sen sijaan ollut. Miehet luottivat siihen, että mikä tapahtui miehitysalueella, pysyi useimmiten siellä eikä kantautunut kotirintaman korviin, Itä-Karjalassa oli houkutuksia, kauniita neitoja, jorka olivat lisaksi usien alttiita suostumaan sotilaiden seuraksi, ainakin jos heitä vähän taivutteli. Kaikki miehet eivät halunneet vastustaa kiusausta, vaikka heillä olisikin ollut kotona vaimo ja liuta lapsia. Kaikki kävi niin helposti, että itäkarjalaisnaiset olivat päivittäin silmien alla.

Itä-Karjalasta tuli sukupuolisuhteiden villi länsi, jossa ei tunnettu yhteiskuntaluokkia, sopivaisuussääntöjä eikä totuttua häpeää. Olosuhteet olivat otolliset suomalaismiesten kaksoiselämälle.

Raskaus oli Itä-Karjalan seurustelusuhteiden käännekohta. Suomalaisten ja itäkarjalaisten samanheimoisuus korostui seurusteluvaiheessa, mutta raskaus erotti pariskuntia. Miehet olivat sotamatkalla, vain käymässä Itä-Karjalassa ja elämää leimasi väliaikaisuus, Naiset asuivat raskaaksi tullessaan omalla kotiseudullaan, Raskauden vuoksi miesten täytyi punnita sukupuolisuhteiden alkaessa annetut avioliittolupaukset. Osoittautui, että miehet olivat useissa tapauksissa puhuneet avioliitosta aikomattakaan toteuttaa lupaustaan. Rasakudet olivat harvoin toivottuja ja vielä harvemmin suunniteltuja. Naiset salasivat usein raskautensa pitkään. Tuleville isille he kertoivat uutisen häveliään hienovaraisest. Lisäksi joissakin tapauksissa yhteisen kielen puute vaikeutti asian kertomista. Raskauden paljastuessa miehet säikähtivät, että tieto rintaman rakkaussuhteesta kantautuisi myös kotiseudulle.

Itä-Karjalassa laadittin helmikuussa 1944 salaiseksi leimattu tilasto sotilashallintoalueella syntyneistä aviottomista lapsista. Tilastossa on mukana 418 tapausta, vaikka heinäkuun 1942 ja joulukuun 1943 välillä alueella syntyi 445 aviotonta lasta. Moraalista ongelmaa suuremmaksi kysymykseksi nousi aviottomien lasten elatus. Monet itäkarjalaisnaiset pystyivät hädin tuskin elälättämään itsensä ja aeimman perheensä. Vuodesta 1943 alkaen yksinhuoltajaäidit saivat ensi kerran myös sosiaaliapua, jota ei tarvinnut maksaa takaisin.

Valtaosa suomalaisotilaiden lapsista muuttui kesällä 1944 Neuvostoliiton lapsiksi, ja ja heistä vaiettiin rajan molemmilla puolilla.

Lähdeaineisto Pauliina Salminen ISBN 978-951-796-892-8

Puolustusneuvoston puheenjohtaja

Kaksi ensimmäistä presidenttiä, K.J.Stählberg ja L.K.Relander eivät ilmoittaneet, kenelle he sotavoimien ylipäällikkyyden siirtäisivät, mikäli sota syttyisi heidän virkakaudellaan. Pidettiin luonnollisena, että ylipäällikkyys lankeasi sotaväen päällikölle.

Vain yksi ehdokas

Kysymys ajankohtaistui syksyllä 1930 ja talvella 1931 useampaankin kautta. Puolustusministeriössä suunniteltiin puolutusneuvostosta annetun asetuksen uudistamista. Asetusluonnos edellytti, että tulevan ylipäällikön henkilöllisyys tiedettäisiin. Lapuanliikkeestä esitettiin toivomus Mannerheimin saamiseksi takasin maanpuolustuksen johtopaikoille. Toinen puolustusministeri H.V. Österman oli itsekseen pohdiskellut kysymystä, kuka olisi todennäköisin ylipäällikkö ja päätynyt Mannerheimiin. Ninpä hän, hankittuaan pääministeri Svinhufvudin suostumuksen, ryhtyi keskustelemaan Mannerehimin kanssa hänen paluustaan. Keskustleut eivät johtaneet mihinkään. Ne osoittivat kuitenkin, että kenraali oli hyvin ajankohtainen henklö noihin aikoihin.

Östermanin ja Mannerehimin keskusteluihin tuli uutta puhtia heti presidentinvaalin jälkeen. Svinhufvud päätti luovuttaa ylipäällikyyden Mannerheimille, mikälo sota syttyisi hänen virkakaudellaan. Ehdoista sovittiin, ja asetus Mannerheimia silmällä pitäen uusitusta puolustusneuvostosta annettiin 11. maaliskuuta 1931. Mannerheimin lisäksi neuvostoon nimitettiin sotaväen päällikkö, suojeluskunnan päällikkö ja yleisesikunnan päällikkö virka-asemansa perusteella sekä Mannerheimin toivomuksesta kenraalimajuri Rudolf Walden. Ylipäällikkyyttä koskeva ratkaisu oli vain presidentin, puolutusneuvoston jäsenten ja Hugo Östermanin tiedossa. Eivät edes hallituksen jäseneet saaneet tietoa ilman kuukausien viivetta, Meni toista vuotta, ennen kuin puolustusministeriössä tieto presidentin päätöksestä oli levinnyt osastopäälliköötasolle. Kuitenkin juuri tieton Mannerheimin tulevasta asemasta oli tärkeä hänen toiminnalleen. Hänen neuvottelukumppaneidensa tuli tietää kenen kanssa he keskustelevat.

Toimenkuvan sorvaaminen

Puolutusneuvosto oli lausuntoja antava elin, neuvottelukunta, jolla ei ollut itsenäistä toimenpanovaltaa. Sen suurin merkitys oli, että se tarjosi puheenjohtajalleen virallisen aseman ja forumin. Sen työskentely ei ollut sidottu määrämuotoihin, vaan se saattoi melko vapaasti hakea itselleen sopivat työskentelytavat, toisin sanoen puheenjohtajalle sopivat työskentelytavat. Käytännössä puolustusneuvostolla oli enemmän valtaa kuin asetus edellytti. Se taas johtui puheenjohtajan auktoriteetista ja halusta puuttua mitä erilaisimpiin asioihin.

Mannerehimin itselleen muokkaama toimenkuva poikkesi radikaalisti muiden ylempien upseerien toimenkuvast. Se taas johtui osittain asioiden merkityksestä ja poliittisuudesta. Puolutusneuvoston puheenjohtaja haki ratkaisua maanpuolustuksen kannalta olennaisiin suuriin kysymyksiin, jotka samalla tahtoivat olla poliittisia, Tällainen asia oli esimerkiksi kansallisen yksimielisyyden aikaansaaminen niin suhteessa vuoden 1918 perintöön kuin kielikiistaankin tai pohjoismaisen suuntauksen läpiajamiseen. Toisaalta Mannerheim näperteli joskus hyvinkin pienten asioiden parissa.

Toinen ero muihin kenraaleihin oli Mannerheimin toiminnan taso ja ympäristö. Mannerheim asioi suoraan ministereiden ja valtionpäämiesten kanssa. Entisenä valtionhoitajana ja tulevana ylipäällikkönä hän tuli hyvin toimeen heidän kanssaan. Sen sijaan puolutusministeriön osastopäälliköt ja muut byrokraatit oliva ongelma, joka tuotti vuoden ajan vaikeuksia puolustusneuvoston puheenjohtajalle.

Mannereheim yritti vahvistaa puolustusneuvoston puheenjohtajan, siis omaa asemaansa, säädösteitse 1930-luvun alkupuolelle, mutta se ei onnistunut. Puolutuslaitosasetukseen ei tehty hänen toivomiaan täydenyksiä. Hän myös yritti saada sotamarsalkan sisällytetyksi asetukseen, jossa lueteltiin puolustuslaitoksen upseerien sotilasarvot. Hän epäonnistui, ja niin sotamarsalkka jäi pelkäksi arvonimeksi, joka oli myönnetty Mennerheimille ja josta oli peritty säädetty leimavero. Pienessä Suomessa ei aina tarvitse olla marsalkkoja. Kysymyksessä oli puhtaasti henkilökohtainen kunnianosoitus, joka myöhemmin vakiintui sotilasarvoksi.

Mannerheimin asemassa lepäsi olennaisesti epävirallisten päätösten varassa. Presidentti Svinhufvud määräsi elokuussa 1933 sotaväen päällikkö H.V: Östermanin noudattamaan puolustusneuvoston puheenjohtajana ohjeita asioissa, jotka liittyivät operatiiviseen valmisteluun ja puolustusvalmiuden kehittämiseen. Presidentin määräys oli Östermanin itsensä krjoittama. Presidentiksi tultuaan Kyösti Kallio uudisti edeltäjänsä päätöksen ylipäällikkyyden siirtämisestä. Sotaväen päällikön epävirallinen alistussuhde jatkui vielä vähän aikaa.

Maanpuolustuksen esitaistelija

Puolutusneuvoston muuttui vähitellen puheenjohtajansa neuvottelukunnaksi, Mannerheim kohosi neuvoston yläpuolelle. Hän ei enää tarvinnut puolutusneuvostoa, vaan puheenjohtajan arvovalta riitti ilman jäsenten taustatukeakin, Tämä kehitys vahvistettiin asetuksella. Maanpuolustuksen suuressa hallinnonuudistuksessa yleisesikunta siirrettiin 1938 alussa melkein kokonaan puolustusministeriöön. Vain puolustusneuvostan tehtävät pysyivät ennallaan, mutta nyt sen puheenjohtajuudesta tuli virka-aste. Yleisesikunnasta tuli virallisestikin puolustusneuvoston puheenjohtajan esikunta. Mannerheimi välittömästi käytettävissä ollut työväline. Uusi organisaatio otti Mannerheimin toivomukset hyvin huomioon ja takasi marsalkan jatkuvan toiminnan maanpuolustuksen johdossa. Kauni tämä järjestelmä ei ollut, ei myöskään toimintakykyinen henkilöihinsä katsomatta.

Ylipäällikkyys edellytt haltijaltaan maanpuolustuksen ja sen parissa työskentelevien henkilöiden tuntemusta. Ulkopuollisella ei olisi ollut pienintäkään mahdollisuutta onnistua ylipäällikkönä.

Poliittisena vaikuttajana puolutusneuvoston puheenjohtaja oli ennakkoluuloton ja omaa luokkaansa. Ennakkoluulottomuus näkyi ennen muuta hänen yrityksissään raivat maanpuolustuksen tiellä olleita esteitä. Nämä olivat niin vuoden 1918 avaama kuilu kuin kielikiistakin, jota Mannerheim piti sinänsä toisen luokan asiana.

Lähdeaineisto Mannerheim – Tuttu ja tuntematon

Kiristynyt kansainvälinen tilanne

Levottominpana aikana noin 150 000 kaupunkilaista siirtyi joksikin aikaa maaseudulle ja koulutkin lopetettiin väliaikaisesti.

Kiristynyt kansainvälinen tilanne pisti käyntiin toimet väestön suojelemiseksi mahdollisen sodan varalta. Virallisella tasolla toin aivan viime tingassa, sillä väestönsuojelulaki vahvistettiin vasta marraskuussa 1939 aiva sodan kynnyksellä. Suomen suurimmissa kaupungeissa ryhdyttiin kuitenkn toimeen jo tätä aiemmin perustamalla vapaaehtoisia väestönsuojeluorganisaatioita ja harjoituttamalla niitä.

Aleksis Kiven päivän iltana 10. lokakuuta 1939 uusmaalaiset hämmästyivät, kun radiosta kuultiin tiedoitus ”myöhemmin tapahtuvan kaupungin pakkotyhjentämisen helpottamiseksi”. Tarkoitusta varten oli varattu ylimääräisiä junia. Myös koulujen ilmoitettiin keskeyttävän toimintansa. Suoranaisesti sodan mahdollisuuteen viittasi sisäministeri Urho Kekkosen vähän myöhemmin pitämä puhe, jossa hän perusteli siirtymistä pois kaupungeista sillä, että mahdollisten myöhempien sotilaallisten toimenpiteiden aikana liikennenvälineistä tulisi olemaan puutetta ja kaupunkien evakuntointi olisi huomattavasti vaikeampaa. Helsingin ohella myös muiden Suomen suurimpien kaupunkien asukkaita kehotettiin poistumaan maaseudulle.

Pitkälle menneistä toimista huolimatta sodan mahdollisuuteen ei sittenkän Suomessa uskottu, mitä osoittaa se, että valtiovalta ryhtyi marraskuun puolivälissä purkamaan väestönsuojelussa aikaansaatua valmiutta. Maaseudulle siirtyneet kaupunkilaiset palasivat takaisin koteihinsa ja myös koulut aloittivat toimintansa.

Sodan pelossa ryhdyttiin lkaupunkitalojen ullakkoja siivoamaan tulenarasta tavarasta ja ikkunoita teippaamaan särkymisvaaran estämiseksi, Valmistautuminen pahimman varalle oli huipussaan lokakuussa 1939.

Kansainvälisen ilmmapiirin kiristyminen ja sen aikaansaama kansan hamstrausinto synnytti Suomeen syyskuun 20. päivänä 1939 kansanhuoltoministeriön, jonka tehtävänä oli ”väestön toimeentulon turvaaminen sekä talouselämän ja työvoiman käytön säännösteleminen sodan tai muun poikkeuksellisen tilanteen aikana”.

Ensimmäiseksi kansanhuuoltoministeriksi nimitettiin Pohjoismaiden Yhdyspankin pääjohtaja Rainer von Fieandt.

Kansanhuoltoministeriön perustamisen seurauksena Suomen kansa ryhtyi asioimaan erilaisilla ostokorteilla, joita riittikin aina 1950-luvulle saakka. Kun korttipeli kävi kiivaimmillaan, piti jokaisella suomalaisella olla samanaikaisesti 51 erilaista ostokorttia. Kaiken kaikkiaan ostokortteja oli käytösä kaikkiaan 162 erilaista.

Ensimmäisinä säännöstelyn piiriin joutuneita tuotteita olivat ulkomaankaupan kannalta haavoittuvimmat artikkelit poltto- ja voiteluaineet sekä sokeri ja kahvi. Koska näiden aineiden hamstraus oli lisääntynyt sitä mukaa kuin kansainvälinen tilanne oli kiristynyt, ne pantin myös ensimmäisinä kortille. Poltto- ja voiteluaineiden säännöstely aloitettin jo 4. syyskuuta. Sokeri meni kortille 6.lokakuuta ja kahvi vasta myöhemmin eli 28. lokakuuta,

Suomi päätti lokakuussa 1939 kutsua koko reservinsä ylimääräisiin kertausharjoituksiin. Käytännössä tämä tarkoitti täyttä varautumista sotaan eli liikekannallepanoa. Kutsu aseisiin tavoitti lähes 300 000 miestä. Maassa vallinnutta maanpuolustusintoa kuvastaa se, että monet jotka eivät olleet saaneet kutsua, soittivat esikuntiin ja kysyivät syytä kutsukortin puuttumiseen.

Ylimääräsiten kertausharjoitusten aikana puolustuksen valmiutta ehdittiin vielä parantaa merkittävästi. Pääosa eli noin 2/3 armeijasta sijoitettiin Karjalan kannakselle. Lähimmäs rajaa ryhmitettin suojajoukkoja, joien tehtävänä oli viivyttää vihollista mahdollisen maahantunkeutumisen sattuessa.

Puukaasutinauto,jota kansan keskuudessa kutsuttiin häkäpöntöksi.

Puna-armeija liikehti välittömästi rajan takana ja teki hyökkäysharjoituksia kohti rajaa. Suomalaisten vartiomiesten oli kuitenkin käsketty tiukasti pitäää hermonsa kurissa viimeiseen asti. Aihetta sodan aloittamiseen ei saanut viholliselle Suomen puolelta antaa.

Marraskuun 9. päivänä Suomen valtuuskunta neuvotteli Moskovassa viimeisen kerran neuvostojohtajien kanssa, Keskustelujen päätyttyä tuloksettomina Stalin ja Molotov hyvästelivät suomalaiset kohteliaasti, mutta tämän jälkeen eivät suomalaiset neuvottelijat saaneet enää minkäänlaista yhteyttä isäntiinsä. Neuvottelijat nousivatkin marraskuun 13. päivänä junaan ja palasivat takasin kotimaahansa kirjoitettuaan sitä ennen Molotoville kiitoskirjeen osakkeen tulleesta vieraanvalaisuudesta.

Tässä rakennetaan aitoa suomalaista korsua

Neuvottelujen katkettua asiat kehittyivät nopeasti huonompaan suuntaa. Neuvostoliiton tiedotusvälineet ryhtyivä syytämään ilmoille provosoivia uutisia Suomen armeijan liikekannallepanosta, ateistien ja kommunistien huonosta kohtelusta maasta. Neuvostoproganda huipetumana kuultiin marraskuun 26 päivän iltana uutinen, jonka mukaan Suomen tykistö oli ampunut Mainilassa rajan yli Neuvostoliiton puolelle surmaten ja haavoittaen 13 neuvostosotilasta. Marraskuun 28. päivänä Neuvostoliitto irtisanoi hyökkäämättömyyssopimuksen Suomen kanssa.

Lähdeaineisto Jouni Kallioniemi Suomalaiset isänmaan asialla ISBN 951-97093-2-0

Epävarmuuden aika – sota ratkaisuna?

Neuvostoliitto vaatii Leningradin turvalisuuden takaamiseksi osaa Kannaksesta,Suomenlahden saaria sekä Hankoniemeä vuokralle, jotta se voisi sulkea Suomenlahden Vrion pohjoisrannikon tukikohtansa avulla. Vaihdossa Suomi olisi saanut Repolan ja Porajräven Aunuksen Karjalasta. Lokakuun neuvotteluissa sopimukseen ei päästy ja tilanne kiristyi. Neuvostoliitto ilmoitti alkuperäiset vaatimuksensa julkisuuteen lokakuun viimeisen päivän iltana, kun ulkoministeri Molotov puhui Moskovan radiossa. Tietojen julkistaminen tuli Suomen hallitukselle ja neuvottelutilanteeseen juuri vihityille kansanedustajille yllätyksenä ja se tulkittiin pelin kovenemiseksi; julkisuuteen annetuista vaatimuksista Neuvostoliitto ei kenties olisi enää valmis tinkimään, tosin kuin vielä lokakuun aikan monet olivat hallituksessa ajatelleet.

Suomen hallituksen ja asialle lokakuun lopussa vihittyjen eduskuntaryhmien kannalta vaikein pala oli Hankoniemen luovuttaminen vuokraa vastaan Neuvostoliiton tukikohdaksi. Tähän ei haluttu suostua vielä marrakuun alussakaan, jolloin ulkosaarista oltiin valmiit luopumaan ja Kannakseltakin oli valmistautuduttu hieman oikaisemaan rajaa Itä-Karjalasta saatua aluekorvausta vastaan, Mantereelta luovutettava tukikohta olisi nimittäin asetanut Suomen samaan asemaan Baltian maiden kanssa; ne olivat luovuttaneet itänaapurille tukikohtiaa, joihin sillä ei ollut maayhteyttä. Tämä olisi kyseenalaistanut maan suvereniteetin. Suomalaiset pohtivat myöntyvistä jonkin muuan laivastotukikohdan luovuttamiseen. Tapetilla oli esimerkiksi Jussärön saari Tammisaaren edustalla, mutta ideasta luovuttiin. Lopulta Stalin tuli vastaan vaatimuksessa ja olisi tyytynyt vaatimattomaampaan tukikohtaan Suomenlahden saarilla kuin koko Hankoniemeen. Myös Kannaksella suomalaiset halusivat luovuttaa maata vain niin vähän kuin mahdollista. Neuvostoliiton ja Suomen näkemykset eivät pienistä molemminpuolisista vastaantuloista täälläkään kohdanneet, Tämä ksymys oli erityisen tärkeä maalaisliittolaisile politikoille. Lisäksi pohdittavana oli rajansiirto Petsamon Kalasjansaarennolla. Neuvotteluista vastuussa ollut ulkoministeri Erkki ajoi tunnetusti myönnyksille kriittistä vähimmäsilinjaa. Sen jälkeen kun sota oli alkanut, alueluovutuksille alusta saakka suoela Tukholman läheittläs J.k. Paasikivi sälyttikin sosan syttymisen Tukholmaan siirretyn Erkon syyksi.

Edistyspuolueen Erkon asenne ei pehmentynyt Molotovin puheen jälkeen, Hän uhkasi erota, mikäli myönnytyksissä mentäisiin pitemmälle kuin hän oli valmist, eil ulkosaarten vaihtamiseen ja maltilliseen rajansiirtoon Kannakselle. Paasikivi alkoin pelätä, että eroamisen jälkeen vastuusta vapautuva Erkko laukaisisi suomalaisten keskuudessa vuosisadanvaihteen ns. routavuosia muistuttavan epäluulon myöntyväisyyttä ja passiivista vastarintaa kannattavien kansalaisten välillä. A.K. Kajanderin hallituksen oli siis julkisesti pdiettävä yhtä ja näytettävä yksimieliseltä, eikä Erkkoa saisi päästää eroamaan vaan ilmeisesti mahdollisuuksien mukaan taivutella myöntyväisemmäksi. Aikoinaan vanhasuomalaisin kuulunut Paasikivi tunsi nimittäin myäntyväisyydestä ylleen lankeavan varjon, sillä vuosisadan vaihteen routavuosiden aikkainen kansan jakautuminen oli seitsemänkymppisen konkarin muistissa ja omissa kokemuksissa, tuolloin hänkin nuorena miehenä oli joutunut kokemaan passiivista ja aktiivista vastarintaa kannattaneiden suomalaisten ylenkatseen.

Puolutusneuvoston puheenjohtaja C.G.E. Mannerheim, jolla ei ollut virallista roolin neuvotteluissa, oli alusta saakka valmisalueluovutuksiin etenkin alueilla, joiden puolustaminen olisi muutenkin olljut vaikeaa. Hän katsoi asiaa sotilaalliselta kannalta mutta myös itänaapurin turvallisuusnäkökohtia ymmärtäen.

Viimeisen viikon raportit ennen sodan yllättävää alkamista kertoivat, kuinka kanslaisten luottamus hallitukseen osoitti vahvistumisen merkkejä. Tämä johtui katkenneista neuvotteluista. Marraskuun 26. päivänä ammuttujen Mainilan laukausten aloittaman Neuvostoliiton ja Suomen noottienvaihdon aikana alkoi jopa tuntua siltä, ett sotaan valmistautunut vapaaehtoistyö alkoi mennä hukkaan.

Lähdeaineisto Tuomas Tepora Sodan henki – kaunis ja ruma talvisota ISBN 978-951-0-40166-8