Hitler on saapunut Immolan
lentokentälle ja kävelee Mannerheimin saattamana suomalaisen
kenraalikunnan rintaman ohi. Oikealla marsalkka Kaitel.
Ajatus syntymäpäivän
täydellisestä pimittämisestä osoittaa Mannerheimin luontaista
vaatimattomuutta ja pettämätöntä tyylitajua. Tässä asiassa hän
ei kuitenkaan voinut olla yksityishenkilö ja oma herransa,
Valtakunta oli toisessa sodassaan, jota oli kestänyt kohta vuoden.
Sota ei ollutkaan päättynyt, niin kuin optimisesti oli uskottu,
Saksan voittoon vuoden 1941 kuluessa. Päinvastoin, Saksa oli vaivoin
pystynyt estämään neuvostoarmeijan talvioffensiivit. Myös Suomen
rintamalla Neuvostoliitto oli hyökkäyksellinen keväällä 1942,
vaikkakin Suomen armeija kykeni lyömään läpimurtoyritykset
takaisin. Mutta ennenkaikkea huollon kannalta talvi 1941-1942 oli
ollut näkemättömän kov, ja kovimmaksi talveksi se jäikin koko
jatkosodan aikana. Sisäpoliittisista ja mielialaan liittyvistä
syistä oli tärkeää, ettei ylipäällikön syntymäpäivän luomaa
tilaisuutta jätetty käyttämättä. Se antoi mahdollisuuden
korostaa kansan yksimielisyyttä yli puoluerajojen ja Mannerehimin
persoonan yhdistävää merkitystä.
Kansan yhdistymistä ja
vuoden 1918 kuilun umppeutumista haluttiin konkreettisesti osoittaa
muuttamalla puolustusvoimain lippujuhla toukokuun 16:sta kesäkuun
4:ksi. Muistuttihan entinen lippujuhlapäivä voittaneen valkoisen
armeijan paraatista Helsingissä, Symbolista merkitystä on myös
nähtävissä siinä, että soramarsalkka Mannerheim nimitettiin
Suomen marsalkaksi. Kansallisen yksimielisyyden ajatusta kuvasi hyvin
syntymäpäivän kunniaksi painetun juhlakirjan teksti,
SAK:n puheenjohtaja Eero
A. Wuori esittäessän Suomen työväestön onnittelut: ”Työväestö
on antanut erikoisen arvon Teidän määrätietoisille pyrinnöille,
jotka ovat tähdänneet etenkin vuoden 1918 tapausten jättämien
jälkien poispyyhkimiseen kansamme keskuudesta, Työväestö näkee,
että Te näin menetellen olette olllut sen yhtenäisen rintaman
vaikutusvaltainen rakentaja, joka on ollut kansamme viime vuosien
taisteluiden onnistumisen perusedellytys.” Kiitospuheessaan
Mannerehim korosti työväestön merkitystä Suomen kansan
rakentavana voimana ja totesi, että työväestön panos ylipäänsä
on tehnyt mahdolliseksi sen taistelun jatkamisen, jonka tuli turvata
yksilöllinen ja kansallinen vapautemme.
Sisäpoliittiselta
kannalta 75-vuotispäivän juhlallisuuksilla oli merkitystä.
Asemasodan kuluttavaan yksitoikkoisuuteen juhla toi vaihtelua, kuten
jokainen Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan lukenutkin tietää!
Ulkopoliittiselta kannalta päivä sai yllättävän aivan toisen
merkityksen kuin oli osattu arvatakaan: valtakunnankansleri Aadolf
Hitler kunnioitti juhlivaa marsalkaa saapumalla Suomeen. Aluksi
syntymäpäiville piti tulla eräiden korkea-arvoisten saksalaisten
upseerien, muun muassa pääesikunnan päällikkö Keitelin,
Etukäteen mannerehim oli huolissaan, että saksalaiset ottaisivat
esiin ksymyksen suomalaisten hyökkäyksestä Muurmannin rataa
vastaan Sorokassa tai peräti vaatisivat hyökkäystä Leningradia
vastaan.
Tieto Hitelrin
yllättävästä saapumisesta pani juhlien järjestelykoneiston
koville. Pidettiinhän tilaisuus vaatimattomasti marsalkan ja
tasavallan presidentin erikoisjunissa, jotka oli ajettu Kaukopään
sivuraiteelle Immolassa. Presidentti Ryti oli vastassa Hitleriä
lentokentällä, ja Mannerheim odotti vierastaan junassaan. Useat
silminnäkijät ovat verranneet näitä kahta miestä – ja aina
Mannerheimin eduksi. Saksan Helsingin suurlähettiläs Wipen von
Blucher kirjoitti muistelmissaan ”Suomen kohtalonaikoja” (1951) ”
… suurempaa ulkomaista vastakohtaisuutta ei käy hevin
kuvitteleminen, Mannerheim ylimys, pitkä, solakka ja loisteliaan
hieno, maailmanmiehen sulavat liikkeet, suurylimyksen luontainen
varmuus. Hitler alle keskimitan, leveäharteinen, kouristuksenomainen
sotilaallinen ryhti, SA-miehen nytkähtelevät liikkeet.”
Mannerheim ja Suomen
poliittisen johdon pelko Hitlerin hyökkäysvaatimuksista
osoittautuivat turhiksi, Tällaisia kysymyksiä ei otettu esille koko
vierailupäivän aikana. Vierailuun ei siis liittynyt mitään
suoranaisia sotilaallisia tai poliittisia tavoitteita, Mannerheim
itse yht vähän kun myöhemmät tutkijatkaan eivät ole
tyhjentävästi pystyneet selvittämään Hitlerin matkan motiiveja.
On ymmärrettävää, että
lännessä pelättiin vierailulla olevan sotilaallisia ja poliittisia
seurausvaikutuksia.
Etiketti vaati
ylipäälliköä tekemään Saksaan vastavierailun. Se päätettiin
tehdä mahdollisimman pian. Mannerheim oli taas huolissaan
saksalaisten mahdollisesti esittämistä vaatimuksista, Tälläkin
kertaa ennakkoaavistelut osoittautuivat paikkansa pitämättömiksi.
Suomea ei vaadittu aktiivisesti osallistumaan Saksan vuoden 1942
kesähyökkäykseen, joka oli ovella.
Vaikka Mannerheim olikin
epäluuloinen ja vaivautunut Hitlerin vierailusta, on sen täytynyt
myös merkitä eräänlaista tunnustusta sekä hänelle että koko
Suomelle, Muihin liittolaisiinsa tai kansasotijoihinsa Hitler
suhtautui paljon yliolkaisemmin.
Lähdeaineisto Suomi
sodassa talvi- ja jatkosodan tärkeät päivät ISBN 951-9078-94-0.