Hyökkäys painostuspolitiikan päätöksenä

Heti Saksan ja Neuvostoliiton sodan puhjettua 22.6.1941 Neuvostoliiton sotavoimat ryhtyivät suorittamaan Suomen alueelle hyökkäyksiä pommittaen ja tulittaen puhtaasti suomalaisia kohteita. Jo ensimmäiset lentohyökkäykset olivat niin törkeitä, että pommitukset kohdistuivat Alskärin linnakkeeseen ja kahteen suomalaiseen sotalaivaan, jota suojelivat Ahvenanmaan saarten linnoittamattomuudsta ja nerutralisoimisesta v. 1921 tehdyn sopimuksen mukaisten turvallisuustoimenpiteiden täytöönpanoa. Samana päivänä avattiin Immolan kohdalla Neuvostoliiton alueelta tuli suomalaisia rajavartioita kohti ja Åummangista käsin ammuttiin useita kymmeniä tykinlaukauksia kohti suomalaista laivaa. Ensimmäisten alueloukkausten johdosta ulkoasiainministeri Witting 22.6. esitti Neuvostoliiton lähettiläälle, ministeri Orloville vastalauseen pyytäen selitystä. Ministeri Orlov lupasi kääntyä hallituksensa puoleen, mutta pyydettyä selitystä ei milloinkaan ole annettu.

Illalla 23.6. Suomen Moskovassa ollut edustaja, ministeri Hynninen kutsuttiin kansankomissaari Molotov puheille. Tämä vaati ministeri Hynniseltä tietoa Suomen hallituksen kannasta Saksan ja Neuvostoliiton välisen sodan luomassa tilanteessa ja väitti, kuten myös edellisenä päivänä pitämässään puheessa, että Suomen alueelta on hyökätty Neuvostoliittoon. Jo vajaata vuorokautta myöhemmin, ennenkuin Suomen hallituksella edes oli ollut tilaisuutta vastata ministeri Hynnisen kyseessäolevasta keskustelusta lähettämään sähkösanomaan, Neuvostoliitto kuitenkin 25.6. toimeenpani totaalisen hyökkäyksen Suomea vastaan ja oli täten ryhtynyt sotatoimiin. Jos aikaisempia tapauksia saatettiinkin pitää hajailmiöinä, niin 25.6. tapahtunut yleishyökkäys kiistämättömän selvästi osoitti, että Neuvostoliiton suhtautuminen Suomeen oli sota. Ennen tätä yleishyökkäyst eivät Suomesta mitkään voimat, suomalaiset yhtävähän kuin saksalaiset, olleet hyökänneet Neuvostoliiton alueelle.

Neuvostoliittolaiset ryhtyivät järjestelmällisiin sotatoimiin Suomea vastaan pääministeri Rangell syntyneen tilanteen johdosta 25.6. klo 19 antoi eduskunnalle hallituksen tiedonannon. Tästä tilaisuudesta julkaistiin 25.6. seuraavansisältöinen kommunikea:

Eduskunnan eilisessä istunnossa pääministeri Rangell esitti tiedonannon nykyisestä tilanteesta ja niistä seikoista, jota ovat siihen johtaneet. Pääministeri totesi, että Suomi eilisaamusta alkaen on joutunut hyökkäyksen kohteeksi Neuvostoliiton puolelta, joka on aloittanut sotatoimet Suomea vastaan, Tämän johdosta Suomi on ryhtynyt puolustumaan kaikin käytettävissään olevin sotilaallisin keinoin. Kuultuaan pääministerin selostuksen eduskunta yksimielisesti antoi hallitukselle luottamuslauseen.

Presidentti Risto ryti piti 26.6. Suomen kansalle radiopuheen, jonka loppuosassa hän lausui mm. seuraavaa:

Kaiken ylläesitetyn perusteella näkyy selvästi Neuvostoliiton pyrkimyksien suunta meihin nähden. Suomen itsenäisyys oli tuhottava joko sisäisten mullistusten ja vaikeuksien tietä tai sitten väkivaltaisesti kukistamalla maa. Kun sisäisen vallankumouksen tie näytti menneen umpeen kansamma valtavan vapaudenrakkauden ja sisäisen eheytymisen vuoksi, niin Neuvostoliitto päätti lähteä ulkonaisen väkivallan tielle.

Tässä tarkoituksessa Neuvostoliiton pää- ja ulkoasiainkomissari hra Molotov Berliinin-neuvotteluissa marraskuun 12-13 päivinä 1940, siis vain 7 kuukautta Moskovan tauhan jälkeen, vaati Saksalta vapaita käsiä päättää tilinsä Suomen kanssa ja likvidoida tämä maa. Me olemme Sakan valtakunnankanslerille mitä syvimmässä kiitollisuudenvelassa siitä, että hän silloin päättäväisesti torjui nämä Neuvostoliiton vaatimukset.

Suursodan syttymisestä lähtien on selvästi voitu todeta, mitkä ovat Neuvostoliiton pyrkimykset ja asenne tähän sotaan nähden. Neuvostoliitto näki mielihyvin sodan syttymisen ja se on kaiken aikaa pyrkinyt siihen, että sota laajenisi ja jatkuisi mahdollisimman kauan niin etä Euroopan kansat ja jos mahdollista Euroopan ulkopuolisetkin kansat täten olisivat aineellisesti ja moraallisesti heikentynet, niitten vastustuskyky bolshevistista kiihotusta vastaan vähentynyt ja ne tällä tavoin olisivat muodostuneet Neuvostoliiton inperialistisille pyrkimyksille helpoksi saaliiksi Neuvostoliiton katsoessa ajankohdan tulleen sen aseelliselle sekaantumiselle sotaan. Häikäilemättömästi Neuvostoliitto on eri tilanteita käyttänyt hyvkseen, ja näin meidänkin maamme joutui, suurvallan riehuessa muilla rintamilla, yksinään taistelemaan Neuvostoliiton ylivoimaa vastaan. Me emm vihaa Neuvostoliiton paljon kärsineitä ja aina sorronalaisina eläneitä kansoja, mtta kaiken tapahtuneen jälkeen tuskin kukaan voi meiltä odottaa, että me pukeudumme surupukuun sen johdosta, että hra Molotov ja häen kansaan Neuvostoliiton poltiikasta vastuulliset piirit nyt ovat joutuneet oman shakaalipolitiikansa uhreiksi. Kun Neuvostoliitto Saksan ja Neuvostoliiton välisen taistelun yhteydessä nyt on levittänyt sotatoimensa Suomen alueelle hyökkäämällä rauhallisen kansamme kimppuun, on meidän velvollisuutemme puolustautua, ja me teemm sen päättäväisiniä ja yksimielisinä kaikin käytettävissä olevin sotilaallisin ja moraalisin keinoin.

Lähdeaineisto Suomen ulkosasianministeriön julkaisuja Suomen sinivalkoinen kirja II v. 1941