Asemasotavaihe

Kun ylipäällikön määräämät hyökkäyksen tavoitteet ja edulliset puolustusasemien tasat oli saavutettu, hän käski armeijan ryhmittyä puolutukseen. Tämä tapahtui Karjalan kannaksella syyskuun alussa, Aunuksen kannaksella lokakuun lopulla ja Maaselän kannaksella joulukuun loppupuolella 1941. Suomalaiset ryhtyivät linnoittamaan ja varustamaan saavuttamiaan puolutusasemia. Asemasotavaihe alkoi ja kesi eri suunnilla kesäkuun 9.- 21 päivään 1944 saakka, jolloin venäläisten strateginen suurhyökkäys Suomen murskaamiseksi alkoi.

Asemasotavaiheen alettua oli välttämätöntä kotiuttaa vanhempia ikäluokkia, koska maanviljelys ja teollisuus tarvitsisivat lisää työvoimaa. Alun perin oli tarkoituksena siirtyä divisioonaorganisaatioista prikaateihin. Se oli kuitenkin sodan aikana mahdoton tehtävä. Niinpä kenttäarmeijan miesmäärää vahennettiin supistamalla divisioonien määrää ja niiden henkilöstöä. Divisioonan kolma jalkäväkirykmentti muutettiin erilliseksi pataljoonaksi ja tärkeä kevyt osasto poistettiin divisioonasta. Divisioonan organisaation muutokset merkitsivät oleellisia heikennyksiä sen operatiiviseen käyttöön. Muutokset olivat kuitenkin lähes pakon sanelemia. Divisioonan tykistö säilyi ennallaan. Siihen kuului kolme patteristoa käsittävä kenttätykistörykmentti ja erillinen raskas patteristo. Prikaatin organisaatioon kuului kaksi erillistä patteristoa.

Siirtyminen hyökkäyssotatoimista asemasodan puolutukseen ei tapahtunut suinkaan yhtäkkiä. Ennen suomalaisten puolutusasemien vakiintumista käytiin vuoden 1941 lopulla ja vuoden 1942 alussa ankariakin taisteluja erityisesti Maaselän kannaksella ja Syvärin sillanpäässä.

Kenraalimajuri Taavetti Laatikaisen komentaman II Armeijakunnan ( 4. D, 8D, ja 1 Jpr) puolutuksen vakiintuminen Stalinin kasanvan-Voljärven-Hiisjärven-Vansjärven-Seesjärven Suurlahden tasala vei vielä runsaasti aikaa. Venäläiset olivat päättännet lisävoimia saatuaan vallata takaisin heidän huololleen erittäin tärkeän Muurmanskin radan ja Karhumäen.

II Armeijakunnan tykistökomentajan, eversti Eino Hongon ja hänen alaistensa yhtymien tykistökomentajien käytössä oli vuosien 1941-1942 vaihteessa yhteensä kolmetoista patteristoa ja mittauspatteri. Se oli voimakas tykistö II Armeijakunnan vain kuusikymmentä kilometriä leveällä puolutuslohkolla. Lujaa tykistön tukea tarvittiin, koska uusien joukkojen keskittämisen jälkeen vihollisella oli jo vuoden 1942 alussa II Armeijakuntaa vastassa Maaselän Operatiivisen Ryhmän neljä divisioonaa ja merijalkaväkiprikaati sekä Karhumäen Operatiivisen Ryhmän kaksi divisoonaa ja yhden divisioonan rippeet sekä hiihtoprikaati. Vihollisella oli Maaselän kannaksen suunnalla jalkaväen osalta kaksinkertainen ja tykistön osalta noin 1,5 kertainen ylivoima.

Jo joulukuun puolivälistä 1941 lähtien vihollien hyökkäili komppanian tai pataljoonan suuruisilla joukoilla pyrkien selvittämään II Armeijakunnan puolutuksen heikot kohdat ja pakotti monissa kohdissa suomalaiset vetämään eteen työnnettyjen tukikohtien miehityksen pääpuolutuslinjalla. Se oli jäätyneen maan ja käytettävissä olleen lyhyen ajan vuoksi lähes linnoittamaton. Jäätyneet veistöt olivat menettäneet estearvonsa.

Vihollinen aloitti 1.1.1942 vahvoilla voimilla hyökkäyksen Krivin suunnalla. Hyökkäys laajeni koko Maaselän kannakselle. Vihollisen toiminta oli vilkkainta Poventsan, Hiisjärven, Krivin aseman, Maaselän aseman ja Seesjärven Suurlahden suunnilla. Sen painopisteet olivat Poventsan ja Krvin alueilla.

Krivin suunnalla 8. D:n ja 4. D:n ssaumalla 1–9. helmikuuta käydyissä ankarissa taisteluissa vihollisen 367. Divisioona mursi 8. D:n pääpuolustusaseman. 8 Divisioonan joukot pysäyttivät vihollisen etenemisen Komujärven-Usmalammen- Jalkalammen tasalle. Vihollinen oli saanut pääpuolutusasemaan vain noin kolmen kilometrin syvän ja leveän sisään murron. Se oli menettänyt kaatuneina noin 1500 ja haavottuneina ainakn 3000 miestä.

8. Divisioonan tkistökomentajan, everstiluutnantti Runar Tengströmin käytössä oli viisi patteristoa (I/KTR 11, II/KTR 11, III KTR 11, Rask.Psto 1 ja Rask. Psto 21). Ne ampuivat kahden viikon aikana noin 17 900 laukausta. Tykistöllä ja kranaatinheittimistöllä oli ratkaiseva osuus siihen, että ylivoimaisen vihollisen hyökkäys pystyttiin Krivin suunnalla pysäyttämään ja rajoittamaan suppealle alueelle, Loppuun väsynyt ja kulunut jalkaväki tarvitsi kaiken mahdollisen tyksitän tuen. 8. Divisioona menetti viholliselle Seesjärven kaakkoispäässä Suurlahden kylän 3. tammikuuta 1942. Vihollisen hyökkäys pysäytettiin kylän länsireunaan.

Samaan aikaan kun 8. Divisioona taisteli Krivin ja Suurlahden alueella, 4. Divisioona torjui vihollisen hyökkäykset lohkollaan Hiisjärven suunnala, 4. Divisioonan tyksitökomentajan, everstiluutnantti Edmund Heinolaisen käytössä oli viisi patteristoa ( I/KTR 1, II/KTR 1, III/KTR 1, Rask, Psto 22 ja Kranaatinheitinpatteristo 19. 4. Divisioonan tykistö ampui tammikuun kahden ensimmäisen viikon aikana noin 20 200 laukausta ja vaikutti ratkaisevasti 4. Divisioonan puolutuksen onnistumiseen.

II Armeijakunna oikealla siivellä Poventsan suunnalla taisteli eversti Ruben Laguksen komentama vahvennettu 1. Jääkäriprikaati, Sen tyksitökomentajan, everstiluutnantti Erkki Hallakorven käytössä oli kolme patteristoa, jotka ampuivat 1.15, tammikuuta yhteensä 15 800 laukausta tukien näin voimallisesti 1. Jääkäriprikaatin puolustusta, joka perustui paljolti nopeisiin ja tehokkaisiin vastaiskuihin.

II Armeijakunnan tyksitön ammuskulutus oli tammikuun 1941 kahden ensimmäisen viikon aikana noin 53 900 laukausta. Se antoin Päämajan tykistöosastolle aiheen ihmetellä ja vaatia selvitystä ”moiseen ammustarvikkeiden tuhlaamiseen”. Eversti Eino Hongon antama asiallinen selvitys kelpasi. Eräs tyksitän patteistoupseeri antoi oman patteristonsa osalta nasevan selvityksen suureen ampumatarvikekulutukseen:” Se on tämä sotatila Suomen ja Neuvostoliiton välillä.”

Venäläisten hyökkäykset Maaselän kannaksella laantuivat 21.1.1942 mennessä. II Armeijakunnan joukot olivat pystyneet pitämään pääpuolutuslinjansa lähes täysin. Van Krivin aseman ja Seesjärven Suurlahden kohdilla venäläiset olivat saaneet pääpuolutuslinjaan pienehköt murtumat. Niiden takaisin valtaamiseen ja puolustusaseman oikaisuun II Armeijakunta tarvisti levänneitä lisävoimia.

Ylipäällikkö alisti II Armeijakunnan komentajalle 3. Prikaatin, jota komensi everstiluutnantti Kai Savonjousi. Prikaati saapui Karhumäkeen 21.22. tammikuuta junakuljetuksina Karjalan kannakselta. Kenraaliluutnantti Laatikainen alisti 3. Prikaatin 8. Divisioonan komentajalle käytettäväksi Krivin takaisin valtaamiseksi. 3. Prikaatin hyökkäys alkoi 6. helmikuuta aamuyöllä kello 3 Prikaatin tykstökomentajan, majuri Atte Ilvan käytössä oli kuusi patteristoa (Kev. Psto/3.Pr, Rask.Psto/3.Pr, II/KTR 11, IIIKTR 11, Rask.Psto 1, Rask.Psto 22 sekä 3. Mittauspatteri). Lisäksi 3. Prikaatia tuki II Armeijakunnan tyksitökomentajan johdossa 2. Rautatiepatteri. Prikaatin hyökkäyksen tueksi keskitetty tykistö oli voimmakkain yhden prikaatin kaistalla jatkosodassa. 3. Prikaatin hyökkäyksen tulivalmistelu oli hyvin tiedusteltu ja valmisteltu. Se kesti 2 minuuttia. Tykistön tuli osui ja tehosi viholliseen hyvin. Tykistö ampui tulivalmistelussa noin 2500 laukausta ja kolmen vuorokauden aikana, 6-8. helmikuuta, noin 7000 laukausta. 3.Prikaati löi vihollisen Krivin alueella nopeasti, noin vajaassa kolmessa vuorokaudessa. Vihollinen kärsi murskaavan tappion. Se menetti kaatuneina noin 2500 miestä. Prikaatin tappiot olivat vastaavana aikana 121 kaatunutta. Venäläisten suuret tappiot suomalaisiin verrattuna johtuivat 3. Prikaatin taitavasta ja tarmokkaasta hyökkäyksestä sekä tykistön ja heittimistön keskityksestä, erittäin tehokkaasta tulen käytöstä.

Kun VI Armeijakunnan joukot olivat ylittäneet Syvärin ja saavuttaneet tavoitteensa 3-30 kilometriä syvän sillanpääaseman Syvärin itäpuolella, suomalaiset ryhtyivät varustamaan asemiaansa pitääkseen ne hallussaan. Vihollisen päämääränä oli lyödä suomalaiset joukot sillanpäästä Syvärin länsipuolelle. Tätä varten venäläiset keskittivät Syvärin sillanpään sunnalle vereksen, Siperiasta keskitetyn 114. Divisioonan, joka oli tottunut talveen ja metsämaastoon. Ostan suunnalla toimi vihollisen 272. Divisioona.

Syvärin sillanpään pohjoisosan noin 60 kilometriä leveää lohkoa puolusti eversti Selin Isaksonin komentama 7. Divisioona, jonka tkistökomentajan, everstiluutnantti Paavo Palletvuoren käytössä oli neljä patteristoa ( I/KTR2, II/KTR2, III/KTR2 ja Rask, Osto 28). Venäläiset aloittivat hyökkäyksen vahvoilla voimilla Tivgjärven-Goran suunnalla 14.12.1941. Ankaria taisteluja käytiin Goran alueella neljä viikkoa. Venäläisten hyökkäykset ja suomalaisten vastahyökkäykset vuorottelivat. Lopulta vahvennetun 7. Divisioonan joukot saarsivat vihollisen pääosat Goran alueelle. 7. Divisioonan tkistö ja kranaatin hiettimistö murskasivat Goraan saarrettujen vihollisjoukkojen voiman. Vihollisjoukkojen rippeet vetäytyivät korpien kautta kaakkoon. Taistelut laantuivat 7. Divisioonan lohkolla 10.1.1942. Venäläiset menettivät kaatuneina noin 2700 ja haavoittuneina ainakin 7000 miestä. Suomalaisia kaatui 242 ja haavoittui 730 miestä. 7. Divisioonan tyksitö ja heittimistö ampuivat neljän viikon aikana noin 42 000 kranaattia.

Lähdeaineisto Matti Koskimaa Suomen kohtalon ratkaisut ISBN ISBN 978-952-291-011-0