Vakavien silmien kansa: Suomen kuningaskunta 1918
Vuoden 1918 kuningashanke oli traumaattisen sisällissodan jälkeinen kiihkeä poliittinen kamppailu, jossa tynkäeduskunta valitsi Suomelle saksalaisen kuninkaan, mutta maailmanpoliittinen murros käänsi maan lopulta tasavallaksi kesällä 1919. Kyseessä ei ollut mikään kevyt haihattelu, vaan P. E. Svinhufvudin ja J. K. Paasikiven kaltaisten huippupoliitikkojen ajama vakava reaalipoliittinen hanke, johon ryhdyttiin globaalin suursodan ja sisäisen kriisin pakottamana.
1. Tausta: Sisällissodan shokki ja vakauden kaipuu
Epäluottamus demokratiaan: Tammikuussa 1918 syttynyt sisällissota ja punaisten liitto Leninin Venäjän kanssa oli porvarilliselle Suomelle valtava järkytys. Oikeisto katsoi eduskuntakeskeisen demokratian epäonnistuneen, koska se ei kyennyt estämään kapinaa.
Ajan käsitys tasavallasta: Vuonna 1918 tasavaltaa ei pidetty vakauden symbolina. Euroopan harvat tasavallat (kuten Ranska ja Portugali) kärsivät jatkuvista kriiseistä. Monarkia nähtiin huomattavasti turvallisempana ja kestävämpänä vaihtoehtona.
700 vuoden perinne: Suomi oli ollut osa monarkiaa vuosisatoja – ensin Ruotsin alaisuudessa ja sitten Venäjän suuriruhtinaskuntana. Kansalla oli pitkä historiallinen luottamus kuninkaaseen instituutiona.
2. Puoluekentän jakautuminen ja tynkäeduskunta
Sodan päätyttyä valkoisen Suomen voittoon eduskunta kokoontui tynkäeduskuntana. Sosiaalidemokraattien 92 edustajasta vain yksi oli paikalla muiden ollessa vangittuina, paossa tai kuolleina. Tämä antoi monarkisteille ainutlaatuisen tilaisuuden toimia.
Ruotsalainen kansanpuolue (RKP): Monarkian kiihkein tukija. Puolueen johdossa oli varakkaita aatelissukuja, jotka pelkäsivät sosialismin nousua ja Maalaisliiton kaltaisia luokkapuolueita.
Vanhasuomalaiset: Kannattivat yhtenäisesti monarkiaa (keskeisenä hahmona J. K. Paasikivi).
Nuorsuomalaiset: Jakautuivat kahtia. P. E. Svinhufvud johti monarkistista siipeä, kun taas K. J. Ståhlberg vastusti hanketta.
Maalaisliitto: Jyrkkä vastustaja. Pientilalliset pelkäsivät sääty-yhteiskunnan, aatelin ja ruotsinkielisen eliitin vallan paluuta. Puolueen johtaja Santeri Alkio oli tasavaltalaisten tärkein ääni.
3. Juridinen kikkailu ja ”valekuollut” perustuslaki
Paasikiven johtama senaatti jätti esityksen uudesta monarkistisesta hallitusmuodosta kesäkuussa 1918. Elokuussa esitys sai äänestyksessä enemmistön (75–32), mutta se ei riittänyt perustuslain muuttamiseen vaadittavaan 5/6 määräenemmistöön asian julistamiseksi kiireelliseksi.
Monarkistit vaihtoivat lennosta taktiikkaa:
He väittivät, että Ruotsin vallan aikainen vuoden 1772 valtiosääntö oli yhä laillisesti voimassa, koska sitä ei ollut koskaan kumottu.
Kyseisen lain mukaan valtaistuimen jäädessä tyhjäksi säätyjen oli valittava uusi kuningassuku.
Perustelu oli ristiriitainen, sillä Paasikivi oli itse aiemmin julistanut lain lakanneen olemasta. Hän kuitenkin kuittasi tämän toteamalla pykälöiden olleet vain ”valekuolleita”, jotka itsenäisyyden valo oli herättänyt henkiin.
Tällä perusteella tynkäeduskunta hyväksyi monarkistien esityksen kuninkaanvaaleista 9. elokuuta 1918 äänin 58–44.
4. Kuningasehdokkaat: Miksi Friedrich Karl?
Suomelle haluttiin kuningas nimenomaan Saksasta, jonka armeija oli auttanut valkoisia sisällissodassa ja johon Suomen talous oli sidottu. Saksan katsottiin olevan ainoa riittävä turvatakuu Venäjän tulevaa hyökkäystä vastaan.
Ensimmäinen vaihtoehto: Saksan keisari Vilhelm II:n nuorempi poika, prinssi Oskar. Valtionhoitaja Svinhufvud kävi pyytämässä häntä kuninkaaksi, mutta keisari kieltäytyi vedoten Suomen epävakaaseen tilanteeseen.
Syrjäytetty ehdokas: Mecklenburgin herttua Adolf Friedrich. Hänen edustajansa kuitenkin ajoivat herttuan asiaa liiankin innokkaasti. Ajan hengen mukaisesti sitä pidettiin epäilyttävänä – valtaa ei saanut tavoitella liian hanakasti.
Lopullinen valinta: Keisari Vilhelm II:n lanko, Hessenin prinssi Friedrich Karl (suomalaistettuna Fredrik Kaarle) (1868–1940). Hän oli maltillinen konservatiivi ja perustuslaillisen monarkian kannattaja, joka oli haavoittunut vakavasti suursodassa ja menettänyt siellä kaksi vanhinta poikaansa [wikipedia.org].
Friedrich Karl suostui ehdokkuuteen syyskuussa. Hän ei tuntenut Suomea entisestään, ja tavattuaan suomalaisia lähetystöjä hän alkoi kutsua heitä nimityksellä ”das Volk der ernsten Augen” (vakavien silmien kansa). Kruununprinssiksi hän valitsi nuoremman poikansa Wolfgangin.
5. Kuningaskunta design-projektina
Kun Friedrich Karl valittiin virallisesti kuninkaaksi 9. lokakuuta 1918 tasavaltalaisten boikotoimassa vaalissa, Suomessa alkoi välittömästi valtava käytännön varustelu. Kuningaskunta piti rakentaa muotoilua myöten alusta saakka.
Kuninkaalliset huonekalut: Stockmannin arkkitehdit Gustaf Strengell ja Harry Röneholm valjastettiin kalustamaan tulevaa kuninkaanlinnaan (nyk. Presidentinlinna). Tyylistä luotiin hienostunut mutta maltillinen ja porvarillinen, jossa käytettiin mahonki- ja pähkinäpuuta sekä kotimaisia ryijyjä.
Yli kaksikiloinen kruunu: Taiteilija Erik O. W. Ehrström suunnitteli Suomen kuninkaalle kruunun. Se oli tarkoitus valmistaa Inarin kullasta, ja jalokivien sijaan sitä olisivat koristaneet Karjalan jokihelmet. Kruunun alkuperäiset piirustukset olivat kadoksissa yli 60 vuotta, kunnes ne löydettiin professori E. N. Setälän arkistosta.
Aateliset ja tittelit: Suomeen suunniteltiin uutta aatelistoa (kuten Porvoon paroneita ja Kuopion kreivejä). Esimerkiksi Jean Sibeliuksen tiedetään odottaneen aatelisarvoa. Kuninkaalle itselleen muotoiltiin mahtipontinen titulatuura: Suomen ja Karjalan kuningas, Ahvenanmaan herttua, Lapinmaan suuriruhtinas, Kalevan ja Pohjolan isäntä.
6. Saksan romahdus ja hankkeen kuolema
Monarkistien voitto mureni viikoissa maailmanpolitiikan hampaissa.
Reaalipoliittinen rasite: Marraskuussa 1918 Saksa hävisi ensimmäisen maailmansodan, keisarikunta kaatui ja maasta tuli tasavalta. Saksalaisesta kuninkaasta tuli Suomelle välitön diplomaattinen katastrofi.
Kansainvälinen paine: Ensimmäisen maailmansodan voittajavaltiot (Britannia, Ranska ja Yhdysvallat) kieltäytyivät tunnustamasta Suomen itsenäisyyttä, ellei kuningashankkeesta luovuttaisi. Ranska jopa peruutti jo antamansa tunnustuksen protestiksi lokakuun vaaleille.
Kruunusta kieltäytyminen: Suomalaisten poliitikkojen neuvosta Friedrich Karl viivytti vastaustaan viralliseen tiedonantoon. Lopulta 14. joulukuuta 1918 päivätyssä kirjeessään hän ilmoitti virallisesti luopuvansa Suomen kruunusta [wikipedia.org]. Hän ei koskaan elämänsä aikana käynyt Suomessa [wikipedia.org].
Kuningashankkeen romahdettua senaatti erosi. Monarkistien keulahahmo Svinhufvud väistyi valtionhoitajan paikalta, ja uudeksi valtionhoitajaksi nimitettiin länsivaltojen kunnioittama kenraali C. G. E. Mannerheim. Maaliskuun 1919 eduskuntavaaleissa tasavaltalaiset saivat murskaenemmistön. Mannerheim vahvisti uuden tasavaltalaisen hallitusmuodon 17. heinäkuuta 1919, ja viikkoa myöhemmin Suomen ensimmäiseksi presidentiksi valittiin K. J. Ståhlberg. Kuninkaalle tilatut huonekalut päätyivät lopulta Stockmannin antiikkiosaston kautta tavallisten porvariskotien käyttöön.
Kun Suomeen valittiin kuningasta (1918)
https://www.youtube.com/watch?v=jhS5-yXfj2U&t=87s
Suomen kuningaskunta 1918
https://www.youtube.com/watch?v=E5sDL9Ys2zY&t=389s
Suomen kuningas Friedrich Karl
https://fi.wikipedia.org/wiki/Friedrich_Karl
Suomen kuningas ei koskaan käynyt maassa, mutta huonekalut hänelle ehdittiin hankkia
Suomen kuningas Fredrik Kaarle valittiin 100 vuotta sitten
https://www.suomenmoneta.fi/blogi/170-suomen-kuningas-fredrik-kaarle-valittiin-100-vuotta-sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti