lauantai 18. tammikuuta 2014

Karjalan tasavallan UNKVD/NKVD 14.7.1934-31.12.1937



Heinäkuun 10. päivänä 1934 sisäasiainkansankomissariaattiNKVD aloitti toimintansa. Valtion turvallisuuspäähallinto (GUGB) kuului jo yksikön alaisuuteen. Uuden laitoksen johtajaksi valittiin G.G.Jakoda, joka oli työskennellyt Tsekan ja OGPU:n johtopaikoilla jo vuodesta 19191 saakka.

Karjalan tasavallan UNKVD:n johtajina olivat N.S.Serkevskij ( 15.7.1934 – 27.12.1935) ja K.J. Tenisson (27.12.1935 -16.12.1937). 16.2.1937 UNKVD:stä tuli Karjalan sisäasiainkansankomissariaatti. Tenisson toimi sen johtajana 31.1.1938 saakka.

Karjalan UNKVD:n/NKVD:n alaisuuteen perustettiin oma Valtion turvallisuushallinto, johon kaikki Karjalan GPU:n osastot kuuluvat. UNKVD:n päällikkö toimi myös Valtion turvallisuushallinnon päällikkönä. Vuonna 1940 uudelle kansankomissariaatille rakennettiin toimitilat Petroskoin Komsomolskaja-kadulle (nykyään Andropovin katu). Nykyään rakennuksessa toimii Venäjän Federaation turvallisuuspalvelun Karjalan tasavallan hallinto.

Vuonna 1935 Karjalan UNKVD:n Valtion turvallisuushallinnon (UGB:n) kokoonpanoon kuuluivat Operatiivinen Sala-poliittinen Erikois-, Taloudellinen ja Kuljetusosastot sekä Erityis-, Yhteys-, Henkilöstö- ja tilastojaostot, Komendantinvirasto, Kirjanpito-osasto ja UGB:n kanssa työtä tehneiden koneasemien päälliköiden sijaiset. Sala-poliittiseen osastoon kuului Karjalan toimeenpanevan keskuskomitean ulkomainen osasto.

Tasavallan piireissä toimi 19 paikallisosastoa: Sorokan osasto, josta tuli vuoden 1938 jäkeen Belomorskin osasto, Vieljäreven osasto, Ääänisentakaisen seudun osasto, Uhtuassa sijaitseva Kalevalan osasto, Kantalahden osasto, joka vuoden 1938 jällkeen siirrettiin Murmanskin alueen UNKVD:n alaisuuteen, Kemin, Kiestingin, Kontupohjan , Loune, Karhumäen, Petrovskin, Prääsän, Puutoisen, Repolan , Rukajärven, Seesjärven, Tunkuan, Soutjärven ja Sekeen osastot.
Erikoisosasotosta erotettiin 25.11.1936 GUGB:n vastavakoiluosasto.

GUGB:n osastonimet lakkautettiin 25.11.1936, ja ne saivat numeronimitykset. Karjalain UNKVD:n operatiivisesta osastosta tuli 2, vastavakoiluosastosta 3, sala-poliittisesta osastosta 4, erikoisosastosta 5, kuljetusosastosta 6, rekisteriosastosta 8, erityisosastosta 9, ja vankilaosastosta 10. osasto. Lokakuussa 1935 NKVD:n eri elimien tyäntekijät olivat jo saaneet uudet arvot ja arvomerkit.
Karjalain UNKVD:n johtajan arvo vastasi Valtion turvallisuushallinnon majurin arvoa. Suurin osa työntekijöistä oli Valtion turvallisuushallinnon kersantteja ja osastojen päälliköt luutnantteja.

Karjalan NKVD:n perustamisen jälkeen laajmittaisten vainojen aikaan NKVD alkoi soluttaa Karjalaan oikeusliatoksen kokoonpanoon omia edustajiaan. Punasuomalaisesta talousosaston päälliköstä E. Britonista tuli 1.10.1034 Karjalan pääoikeuden erikoislautakunnan puheenjohtaja. Hänen uransa Tsekassa oli alkanut jo vuonna 1918. Karjalan oikeuslaitoksessa hän työskenteli vuoden 1940 elokuuhun saakka.

Kahden kuukauden kuluttua Sergej Kirovin surmasta Pääoikeuden erikoislautakunnan kokoonpanoon liittyi myös Karjalan vastavakoilun päällikkö I.G, Zotov-Zaitsev. Vuonna 1934 Karjalan NKVD tutk ”valkosissien” tapauksen. Valkosissit olivat Suomen soitalastiedustelun ja Akateemisen Karjalaseuran vakoiluryhmiä, jotka toimivat Neuvosto-Karjalan alueella. Yhteensä sissejä oli 90.

Vuonna 1935 Karjalan UNKVD:n talousosasto sai päätökseen vastavallankumouksellisten tuho- ja ryöstöryhmien likvidoinnin. Ryhmät olivat toimineet Katelles-trustin viiden metsäteollisuuspiirijn alueella Kantalahden, Tunkuan, Aunuksen, Louhen ja Sorokan metsäteollisuuspiireissä. Sitten Sala-poliittinen osasto suoritti Radikomiteassa, Kirjankustantamossa, Kirjailijoiden liitossa ja Petroskoin muissa järejstöissä toimineiden vastavallankumouksellisten, kansallisten ja tiedusteluryhmien paljastamisen. Vuonna 1936 NKVD tuhosi 40-henkisen troskilais-zinovjeviläisen maanalaisen järjestön ( 40 henkeä) Petroskoissa ja Karjalan eri piireissä. Karjalan suunnittelukomiteassa (Brijuiov, Lozinskaja ja muita), Paikallisen teollisuuden kansankossariaatissa (Wigner, Maksimova ja muita), likvidoi troskilaisen terroristiryhmän Kantalahden kemiantehtaalla (pautov, Gudkov ja muita),joka vuoden 1938 siirrettiin Murmanskin alueen UNKVD:n alaisuuteen, Kemin, Kiestingin, Kontupohjan,Louhen, Karhumäen, Petrovskin, Prääsän, Puutoisen, Repolan, Rukajärven, Seesjärven, Tunkuan, Soutjärven ja Sekeen osastot. Erikoisosastosta erotettiin 25.11.1936 GUGB:n vastavakoiluosasto.

Helmi-maaliskuussa 1937 järjestetyn Yleisliittolaisen kommunistisen puolueen yleiskokouksen jälkeen alettiin valmistella laajamittaisia vainoaj. Ne alkoivat Karjalassa toukokuussa 1937 ”Kapinoitsijoita”-operaatiolla ja ensimmäiset joukkoteloitukset suoritettiin 7. elokuuta 1937. Vuosina 1937-1938 Karjalan NKVD:n järjestämissä vainoissa menehtyi 8605 henkeä: 2415 venäläistä, 2738 karjalaista ja 2869 suomalaista. Suhteellisesti laajimmat vainot toteutettiin Repolan piirissä (5,8 %) väestöstä, Kalevalan piirissä (4,3 %), Kiestingin piirissä (3,9 %), Petrovskin ja Tunkuan piirissä (3,5 %), Äänisen piirissä (3,4 %), Seesjärven piirissä (3,1 %) ja Kontupohjan piirissä (3,0 %).

Karjalassa vainot koskivat 217 sotilashenkilöä. Kuolemantuomion sai 100 sotilasta. Heidän joukossaan yksi prikaatinkomenttaja, kuusi majuria, viisi kapteenia, kuusi yliluutnanttia, seitsemän luutnanttia, viisi politrukkia ja neljä sotilaslääkäriä. Vainot vaikuttivat eniten 54. jalkaväkidivisioonaan ( sen päällikkö prikaatinkomenttaja Gergi Antonov ammuttiin) sekä 18. ja 54. tykistörykmentteihin. Vainojen aikana tapettiin myös soitalsrakennustöiden 216. hallinnon johto (päällikkö Frdrihson, pääinsinööri Redkozub ja kirjanpitäjä Geindrishen).

Karjalan joukkovainoista olivat vastuussa Karjalan NKVD:n johtaja K.I. Tenisson, S.T. Matuzenko ja heidän sijaisensa G.G. Karpov, A.J. Solonitsyn, M.I. Baksakov sekä monet muut NKVD:n työntekijät.


Lähdeaineisto: Eero Elivengren – Einar P. Laidinen Vakoilua itärajan takana ISBN 978-952-492-660-7

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti