Neuvottelut katkesivat

Brewsteriä tankataan Immolan kentällä.

Yhdysvaltain lähetystösihteeri ilmoitti 10.4.1943 presidentti Rydille, että Yhdysvallat oli vain pyrkinyt luomaan suoran yhteyden Suomen ja Neuvostoliiton välille. Se ei voinut antaa tietoja rauhan ehdoista tai toimia varsinaisena välittäjänä. Saatuaan vastauksen Ryti antoi Ramsaylle tehtäväksi vastata Yhdysvalloille. Vastauksessa kerrottiin, että Suomi ei pitänyt mahdollisena neuvottelujen aloittamista Neuvostoliiton kanssa, koska se ei takaisi Suomen tulevaisuutta. Päätökseen oli tultu, koska Molotov ei halunnut edes kertoa Suomelle rauhanehtoja. Yhdysvaltain välitysyritys raukesi, ja Suomi ilmoitti Saksaan, että neuvottolut olivat päättyneet.

Molotov oli maalikuussa kertonut Yhdysvalloille rauhan minimiehdot, mutta ne olivat amerikkalaisten tiedoksi. Suomelle niitä ei kerrottu. Molotovin madonluvut olivat Moskovan rauhan rajat, välitän suhteiden katkaisu Saksaan, armeijan demilitarisointi ja suuret sotakorvaukset.

Kevään lentotoiminta vilkastui kelirikkokauden helpottuessa. 18.4. käytiin suuri hävittäjätaistelu Sieskarin saaren itäpuolella Suomenlahdella. Neuvostoliitto oli uusinut kalustoaan ja ilmataistelutekniikkaansa, mutta Suomen kokeneet Brewster-lentäjät olivat kuitenkin taitavapia.

Hans Wind oli 14.4. Lentolaivue 24:n Brewster-parven kanssa tiedustelulennolla Suomenlahdella. Hävittäjäparveen kuului neljä konetta. Kesken tiedustelun suomalaiset kohtasivat lännestä palaavan pommikonemuodostelman, jota suojasi noin 30 Spitfire- ja La-5 hävittäjää, Suomen koneet harvensivat vihollisia neljän koneen verran.

Neljän päivän kuluttua 18.4. Brewsterit pudottivat kahdessa Suomenlahden yllä käydyssä taistelussa yhteensä 19 neuvostokonetta ilman omia tappioita. Kmappailujen jälkeen Brewstereissä havaittiin kuitenkin reikiä. Suomen ostamat ensimmäiset Junkers 24 saapuivat 15.4.. Ne menivät Joensuussa majaansa pitäneen Lentolaivue 44:n käyttöön, Käyttöön asti pääsi vian 23 konetta, sillä yksi tuhoutui markalla Suomeen. Junkers Ju 88 oli syösksypommittaja, joka soveltui myös vaakapommitukseen. Konetta pidettiin yhtenä toisen maailmasodan parhaista keskiraskaista pommikoneista.

Ilmataistelu meren yllä

4. käyty ilmataistelu sai alkuunsa Kotkan pommituksesta. Neuvostoliiton 35 koneen muodostelma oli palaamassa Kotkan suunnalta kohti itää, kun Brewster-laivue sai hälyytyksen Suomenlahdelle. Kapteeni Karhunen pudotti Jak-1-hävittäjn Seiskarin liepeillä. Alkoi valtava hävittäjätaistelu, jota käytiin Seiskarin ja Kronstadtin välisellä merialueella. Neuvostoliittolaiset hävittäjät kävivät ahnaasti taisteluun ilmman tietoa arastelusta, jota aiemmin oli ilmennyt. Ne suojasivat pommikoneita, mutta pilotit halusivat samalla testata uusia koneitaan. Neuvostokoneet saivat lisävoimia Leningradin kentältä.

Konekiväärien ja tykkien ammukset täyttivät ilman koneiden lentäessä suuressa mylläkässä. Taistelua käytiin eri korkeuksilla aivan meren pinnasta kahteen kilometriin asti. Myös Neuvostoliiton ilmatorjunta osallistui taisteluun välittämättä omine koneiden vaarantumisesta, Suomalaiset selvisivät taistelusta voittajina, 19 viholliskonetta ammuttiin alas. Kaksi omaa lentäjää menehtyi.

Kirjailija kuritushuoneelle

Vuoden 1942 syskuussa vangittu ”Vihdin desantti” Kerttu Nuorteva oli kuulusteluissaan vaiennut kuukausia. Tunnustus saatiin, kunArvo ”Poika” Tuominen oli käynyt juttelemassa Nuortevan kanssa, Tuominen oli hylännyt vallankumouksellisen kommunismin Neuvostoliiton hyökättyä Suomen marraskuussa 1939. Nyt hän avusti poliisia ja suostutteli Nuortevan tunnustamaan.

Tunnustuksessaan Nuorteva antoi ilmi 11 muuta henkilöä. Tunnetuimmat näistä olivat Hella Vuolijoki ja Jarno Pennanen. Pennanen vangittiin 4.5.

Liittoutuneiden suurvoitto

Taistelu Pohjois-Afrikassa päättyivät liittoutuneiden voittoon. Alue oli tärkeä sodan molemmille osapuolille. Taistelut päättyivät lopulta 16.5. noin 250 000 akselivaltojen puolella taistelleen antautumiseen.

SS-miesten paluu

Saksan Waffen-SS:ssä palvelleet suomalaiset palasivat kotimaahan kahden vuoden sopimuskauden umpeuduttua. Alun perin paluujuhla oli suunniteltu Helsinkiin, mutta sodan muuttuneen tilanteen vuoksi miehet laivattiin Hankoon, jossa järjestettiin paraati 2.6.1943. Saapumisensa jälkeen miehet saivat kuukauden loman. Saksa yritti saada Suomen jatkamaan pataljoona sopimusta, mutta hallitus ei suostunut tähän. SS-joukoissa palvelleet vapautettiin Saksan alaisuudesta 11.7.. minkä jälkeen heidät siirrettiin Suomen puolustusvoimien palvelukseen ei joukko-osastoihin.

Ribbentrop rauhoittui

Suomen ja Neuvostoliiton väliset hapuilut rauhan suuntaan olivat viilentäneet Suomen ja Saksan välejä. Saksan johto vastusti Suomen irtautumista sodasta, koska silloin Neuvostoliitto olisi voinut lisätä joukkoja Saksan-vastaisella rintamalla. Saksa oli ehdottanut suhteiden vahvistamista varsinaiseksi liittolaisuudeksi. Suomi ei tätä halunnut, koska se olisi johtanut sotaan liittoutuneiden kanssa ja heikentänyt suhteita niin Iso-Britanniaan kuin Yhdysvaltoihinkin.

Saksa oli kevään aikana asteittain vähentänyt viljatoimituksiaan Suomeen. Toukokuussa ne olivat loppunet kokonaan ”erilaisten teknisten esteiden vuoksi”. Lopulta jännitys laukesi, kun Hitler purki vientikiellon, Tämä oli seurausta pääministeri Edwin Linkomiehen puheesta, jonka hän piti 16.51943. Sen keskeinen sanoma oli, että Suomi mielluummin jatkaa taistelua Saksan rinnalla kuin jaa Neuvostoliiton armoille.

Lähdeaineisto Ilkka Enkenberg Jatkosota päivä päivältä ISBN 978-952-220-841-5